En malta odottaa että synnytän ja pääsen sairaalaan:)

Onko satakunnan keskussairaalassa perhehuoneita?

Montako lasta ap:llä? Ihan yleisestä mielenkiinnosta kyselen...

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 12:51"]Aina kuulee juttuja miten synnytyksen jälkeen sairaalassaolo oli ihan hirveää ja oli kamala hinku päästä kotiin... Kyllä mullakin tavallaan on aina koti-ikävä vaivannut (siis lapsia ja miestä on ikävä) mutta oon suoraansanottuna nauttinut sairaalassa olosta aivan äärettömän paljon.

Miten ihana on se tunne, kun voi vaan maata puhtaissa lakanoissa lökävaatteet päällä ja tuijotella ja haistella uutta perheenjäsentä. Ei tarvitse kokata tai tehdä kotitöitä. Ruoka on valmiina muutaman tunnin välein. Välillä käy mies tuomassa kukkia ja suklaata. Voi lukea kirjaa ja katsella telkkaria. Silloin tällöin käy hoitaja kysymässä tarvitseeko särkylääkettä ja onko kaikki muutenkin ok.

Mulle se on aina ollut yhtä lomaa ja taas innolla odotan sitä aikaa. Oikeasti toivon että voisin olla siellä sen 3 yötä mutta tuskin antavat mun olla siellä niin kauan:)

[/quote]

Tämä oli mielestäni aivan ihana avaus <3 Onnea synnytykseen ja nautihan taas sinun ja vaavin ekoista päivistä :)

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. :) Minä olen ollut tosi ahdistunut siitä, että huoneissa ramppaa koko ajan porukkaa, koko ajan jonkun vauva ähisee tai itkee, ja juuri kun on oman lapsensa saanut aamuneljältä kunnolla rauhoittumaan, tulee joku parin tunnin päästä räpsäyttämään valot päälle ja kertomaan että hiphop reippaat pikkuäidit nyt syömään kuiturikasta kaurapuuroa, että massukka alkaa toimimaan, eikös juu.  Olen inhonnut ihan sydämeni pohjasta sitä laitosrytmiä ja sitä ettei ole hetkeäkään rauhallista. 

Heh, minullakin ollut vähän samat fiilikset ;) Se on kuin joku toinen todellisuus, sellainen oma maailma, jossa ei ole muuta kuin vauva ja minä. Päivän "pakko tehdä"-asiat ovat helppoja, kunhan käy valmiissa pöydässä syömässä ja välillä vessassa. Ihan jännittää mennä omaan kotiin takaisin, kun hommat eivät enää toimikaan itsestään.

Nyt on vaan lapsiluku täynnä, joten en enää toivo sairaalapäiviä itselleni, koska ne olisivat merkki jostakin vakavasta.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 12:51"]Aina kuulee juttuja miten synnytyksen jälkeen sairaalassaolo oli ihan hirveää ja oli kamala hinku päästä kotiin... Kyllä mullakin tavallaan on aina koti-ikävä vaivannut (siis lapsia ja miestä on ikävä) mutta oon suoraansanottuna nauttinut sairaalassa olosta aivan äärettömän paljon.

Miten ihana on se tunne, kun voi vaan maata puhtaissa lakanoissa lökävaatteet päällä ja tuijotella ja haistella uutta perheenjäsentä. Ei tarvitse kokata tai tehdä kotitöitä. Ruoka on valmiina muutaman tunnin välein. Välillä käy mies tuomassa kukkia ja suklaata. Voi lukea kirjaa ja katsella telkkaria. Silloin tällöin käy hoitaja kysymässä tarvitseeko särkylääkettä ja onko kaikki muutenkin ok.

Mulle se on aina ollut yhtä lomaa ja taas innolla odotan sitä aikaa. Oikeasti toivon että voisin olla siellä sen 3 yötä mutta tuskin antavat mun olla siellä niin kauan:)

[/quote]

Mulla ihan sama! :) Ihana oli vain olla pötköttää ja nuuhkia maailman ihaninta vauvaa. Oli myös jotenkin niin turvallnen olo kun hoitajat lähellä jne... Ruuat valmiina, ei siivousta, pyykkäämistä...ahh :D

Mun on helpompi nukkua omassa, paremmassa sängyssä kuin sairaalassa ja kotona on vaan yksi lapsi, joka herää yöllä itkemään. Sairaalassa ei pahemmin saa nukuttua, kun olet omasi hoitanut niin viereisen lapsi alkaa huutaa ja kun se on rauhoittunut on omalla sama vika. Ei meillä kukaan mitään valoja räpsytellyt, mutta tuleehan ne ilmoitukset ruoan tulosta niistä puhelimista ja ei juu iske, kun on vihdoin viimein saanut muksunsa nukkumaan niin alkaa amyri kajeltaa aamupalasta. Kotona saa olla kuten huvittaa ja syödä silloin kun huvittaa.

Ei siinä mitään, tykkää sitä jotkut vielä oudommista asioista. Itse en sairaalassa viihtynyt. Epämukava sänky jossa ei edes mahdu vauvan kanssa kunnolla kunnolla köllimään. Sitä on onnessaan kun pääsee vihdoin kotiin nukkumaan ja kunnolla tutustumaan siihen lapseensa. Eikä tarvitse herätä aamuseitsemältä syömään aamupalaa silmät ristissä. Onhan siinä sairaalassa oma tunnelmansa, mutta vuorokausi kyllä rittää minulle sitä tunnelmaa. Viimeisen kanssa pääsin onneksi kotiin reilun vuorokauden päästä syntymästä.

No mulle se ei ainakaan ollut lomaa kun vauva vaan itki eikä juuri nukkunut. Se oli painajaista. Ja kyllä kotonakin palvelu pelaisi kun mies olisi kotona, tekisi ruuat, kotityöt jne.

Riippuu sairaalasta. Jos pääsee yksityis- tai perhehuoneeseen, on kiva, mutta kaikissa paikoissa tämä ei ole mahdollista. PHKS esimerkiksi on surkean meluisa paikka, jossa ei perhehuoneisiin tai yksityishuoneisiin pääse.

LOMA!!! Sr on ehkä oikea sana kuvaamaan minunkin sairaalassa olo päiviä vastasyntyneen kanssa! Saan ne pari päivää tutustua uuteen vauvaan, totutella taas vauvan rytmiin ja kasata itseäni! Ruoka tuodaan sänkyyn jos niin haluan! Toki ikävöin kotiin lasten ja miehen luokse, mutta ne päivät ovat mulle kuitenkin tärkeitä saada olla "yksin" ilman kotitöitä! Viimeksi olisin halunnut olla kolme yötä sairaalassa mutta laittoivat ruuhkan takia jo kahden yön jälkeen kotiin! Nyt taidan olla viisaampi ja vaikka vähän valitella enemmän että saisin sen ylimääräisen "lomapäivän". Itsekästä ehkä, mutta niiiin tarpeellista! Kotona ehdin kyllä olemaan!!

te joille se on "ihana loma", niin kuinka monta lapsosta kotona odottelee? Itse en tykännyt yhtään sairaalasta, en ekan enkä tokan kanssa. Lomailen mieluummin perheen kera oikeassa hotellissa

te joille se on "ihana loma", niin kuinka monta lapsosta kotona odottelee? Itse en tykännyt yhtään sairaalasta, en ekan enkä tokan kanssa. Lomailen mieluummin perheen kera oikeassa hotellissa