Miehellä alkoholiongelma, onko muita?
Onko linjoilla ketään muuta leikki-ikäisen lapsen äitiä, joka ei voi luottaa lastaan yhdeksi illaksi ja yöksi puolisonsa hoitoon ja nimenomaan alkoholiongelman vuoksi ? Miten toimitte ja miten jaksatte tällaista perhe-elämää ? Jos haluaisitte itse joskus vapaaillan lapsen hoidosta miten toimitte? Meillä ei isovanhemmat asu lähellä. Mies käy töissä ja ei nyt mikään rapajuoppo ole, mutta liikaa juo jokatapauksessa. Viikonloppuisin juominen on aina humalahakuista joka ainoa pe ja la-ilta. Paitsi tipattoman tammikuun pitää. Myös viikolla ottaa muutamia oluita useampana iltana. Hermostuu ja puolustautuu heti, jos asiasta yrittää keskustella. Ei kai ole muuta, kun avioero edessä? Olen keskustellut asiasta rauhallisesti, käyty pari kertaa A-klinikalla juttelemassa sekä myös perheneuvolassa.Olen asiasta jäkättänyt, uhannut erolla, mutta mistään ei tunnu olevan hyötyä. Onko kenelläään mitään vinkkejä tilanteeseen? Meillä on 3½v lapsi .
Kommentit (44)
Seurusteluaikana mies suhtautui lähinnä inholla alkoholiin ja kaikkiin rientoihin, missä sitä tarjolla. Tärkeää tälle oli varsinkin se, ettei nainen juonut. Puhui siitä kuinka kypsä oli baariskeneen ym. ja halusi "oikeata elämää".
Yhteenmuutettuamme tilanne vähitellen sitten selvisi, mies kaipaili kuitenkin juuri niitä paheksumiaan aikoja ja tuulettumista omien juoppokavereiden parissa yhä. Lapsista puhuimme useamman kerran, mutta luojan kiitos ei tärpännyt, vaikka pari kiertoa menikin ilman ehkäisyä. Erosimme viime elokuussa, nyt mies jatkaa sitä samaa rataa, mitä uskotteli vihaavansa, on saanut häädön ja potkut ja mennyt niin pulsuksi, etten jaksa edes puhelimessa tätä enää. Joillekin se lapsi ja perhe ja nainen on kai joku pelastava oljenkorsi ja kaiken pitäisi olla sitten yhtä hauskaa kuin kännissä siellä baarissa. Tämäkin oli niin kunnollinen ilman alkoholia ja tosiaan töissä kävi ja gradua vaille valmiskin oli. Silti inhottavasti kusetti sillä päihdeongelmallaan enkä ole ainoa, jolle tätä on tämä tehnyt. Vaikeaa vaan erottaa se, kelle alkoholi on todellinen ongelma ( aika monelle kai ) ja kuka on oikeasti valmis sanoista tekoihin.
Juapottelu on niiiin ysäriä ja tuutausaria. Hyäh...
Varmaan sossu alkaa valvomaan jonkin tissuttelevan viikonloppuisän tapaamisia... Tietysti, jos tulee ylilyöntejä ja lapset joutuu oikeesti heitteille mutta en mä haluaisi pohtia joka tapaamisen aikana, että pärjääköhän ne nyt miten isänsä kanssa...
Mieluummin valvon isän ja lasten elämää itse...
Mulla on aikalailla samanlainen tilanne kuin ed kirjoittajalla... Takana 13 vuotta ja koko ajan enempi menee kaljotteluun aikaa ja rahaa. Hermot paukkuu ja uhkailee jopa hakkaamisella nyk. Vain toki krapulassa tai tuubassa ollessa. Juomatta kun on ollut niin ihan normaali tyyppi, arki sujuu ja tekee kotihommia ja kokop. duunissa. Tuskallinen on prosessi saattaa kaikki loppupisteeseen. Olen vuoden itse ty;st'nyt eroa (aakkoset ei toimi koneella...). Nyt alan olla valmis. Puoliso ei ole. Ei tule koskaan varmaan olemaankaan. (kokee ett' on ok juoda kun lapset nukkuu -vaikkakin sitten niinkin paljon kuin 1,5 pulloa viinii). Ei ole helppo erota, katseeni on kuitenkin noissa lapsissa ja heillekin toivon parempaa arkea ja eloa. Ja parempaa esimerkki' heid'n tuleviin suhteisiin...
Jaksamista arkeen ja muista kuunnella syd'nt'si!!