Miehellä alkoholiongelma, onko muita?

31 minäkin ajattelin noin. Kun pysytään perheenä, lasten on turvallista olla isän kanssa, kun minä vahdin niitä kaikkia. Olen hyvä äiti, kun en vie lapsilta isää ja tuen alkoholismiin sairastunutta miestäni.

Enhän minä jaksanut, joten terapeutti suositteli minulle jotain harrastuksia. No tulen terapiaharrastuksestani kotiin ja mieheni=lapsenvahti on sammunut. (vähän oikaistu tarina) Myös kun olimme koko perhe yhdessä, miehelläni oli aikaa tissutella, joten ei hän ollut lapsillekaan läsnä.

Nyt tehdään eroa. Vieläkään minulla ei ole kristallipalloa, mutta isä näyttää tsemppaavan tapaamisiin, kun ne ovat harvinaisia ja pitää ansaita. Vastuu tapaamisesta on isällä eikä enää ohjelmatoimistolla eli minulla. Olisi tietysti kamalaa, jos lapsille tapahtuisi jotain, kun vastuullinen oli kännissä. En siis vielä tiedä, mitä nuorimman kanssa toimin. Lapset saivat kännykät tosi aikaisin ihan tämän takia. En tiedä onko niistä tositilanteessa mitään iloa.

P.S. tunnen syntistä onnea tästä vapaudesta J

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 16:07"]

Varmaan sossu alkaa valvomaan jonkin tissuttelevan viikonloppuisän tapaamisia... Tietysti, jos tulee ylilyöntejä ja lapset joutuu oikeesti heitteille mutta en mä haluaisi pohtia joka tapaamisen aikana, että pärjääköhän ne nyt miten isänsä kanssa...

Mieluummin valvon isän ja lasten elämää itse...

[/quote]

Luepa mikä tahansa alkoholismia ja lapsia koskeva tutkimus, tai kysele alkoholistien lapsilta. Ero on AINA parempi. Mutta jatka vain valehtelua itsellesi, tulet löytämään sen edestäsi.

Onko lapsi päivähoidossa?

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 16:07"]

en mä haluaisi pohtia joka tapaamisen aikana, että pärjääköhän ne nyt miten isänsä kanssa...

[/quote]

Mutta et viitsi tai halua pohtia sitä, että nyt ne lapset kärsii siitä viinasta joka päivä. Ja sitä vapaampi miehesi on juomaan, kun tietää että sinä valvot joka tapauksessa. Annat luvan miehellesi juopotella, ja lapsille kuvan että se on hyväksyttävää. Loistoäiti.

Minua ärsyttää näissä ketjuissa nuo "Etkö muka huomannut seurusteluaikana, että mies on juoppo" -tyyliset kommentit. Nämä kommentoijat eivät ymmärrä alkoholismista yhtään mitään. Hyvin usein alkoholismi tulee hiipuen, entisestä kohtuukäyttäjästä tulee vuosien saatossa alkoholisti. Syntymekanismia tai syitä eivät osaa sanoa edes lääkärit, paitsi että alkoholin käyttö lisää riskiä alkoholisoitumiseen. Useimmat eivät silti alkoholisoidu, joillekin se osuu kohdalle. Kuten minulle.

Joten ihan turha syyllistää ap:ta siitä, että tuli valinneeksi juopon puolisokseen.

Alkoholismissa on kuitenkin yksi hyvä puoli: siitä voi oikeasti toipua ja nimenomaan itse vaikuttaa toipumiseensa. Toivon, että ap:n mies kuuluu tähän onnekkaaseen joukkoon.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 18:55"]

Alkoholismissa on kuitenkin yksi hyvä puoli: siitä voi oikeasti toipua ja nimenomaan itse vaikuttaa toipumiseensa. 

[/quote]

Harvat sellaiset kuitenkaan toipuvat, joilla on kumppanina mahdollistaja. Joku joka hoitaa kodin ja lapset, siivoaa yrjöt, selittelee sukulaisille, huolehtii laskuista. Ei niiden tarvitse alkaa toipua - niiden elämähän on täydellistä. Saa ryypätä menemään; akka nyt välillä suuttuu ja huutaa, mutta so what. Aina se antaa anteeksi kuitenkin.

Mun miehellä alkoi taas juomatauko. Takeita siitä miten kauan se kestää ei kuitenkaan ole. Oireilen fyysisesti ja psyykkisesti stressiin paniikkihäiriöllä ja hartiasäryillä. Pelko toisen ratkeamisesta on uuvuttavaa. Ostan jääkaapin täyteen herkkuja ja olen ylikiltti. Hoidan lähes yksin vauvaa. Pelkään että mies ratkeaa juomaan, jos elämässä on liikaa vastoinkäymisiä. Eihän tämä ole oikein, mutta juuri nyt en muuta jaksa.

Alkoholistien juomatauot on henkistä väkivaltaa läheisille :(

Aikuinen alkoholistin lapsi vastaa:

isäni on juonut aina jonkun verran, aina humalahakuisesti. Muistan ala-asteikäisestä lähtien ihmetelleeni sitä. Viimeiset 35 vuotta juonut varmasti humalaan päivittäin,  arkena ja pyhänä. Kävi töissä suunnilleen eläkeikään asti. Ei ole väkivaltainen, muuten tosi ilkeä varsinkin äidilleni kännissä.

Toivoisin että äitini olisi eronnut viimeistään siinä vaiheessa kun me lapset aloimme kiinnittää asiaan huomioita. Olen pahoillani hänen puolestaan, säälinkin. En ole katkera. Isälleni olen todella katkera! hän on pilannut äitini elämän täysin, vaikuttaa meidän lapsien alkoholin käyttöön, kaikki muuttivat nuorena pois...

Neuvoisin myös esittämään miehellesi joko tai- vaatimuksen, lapsesi ja itsesi mielenterveyden vuoksi!

Haleja!

t

Äijä ryyppäsi nuoruudesta lähtien ja aina vaan kovemmin. Ei onneksi ollut väkivaltainen. Loppuajasta enemmän kännissä kuin selvin päin.

Vajaa 4-kymppisenä kuitenkin laittoi oma-aloitteisesti korkin kiinni ja on ollut siitä lähtien (vajaa 10v) täysin selvinpäin. Aivan jumalattoman vahva ja kovaluonteinen kaveri, joskin hyvin ystävällinen.

Nyt ongelma on siinä, ettei saa töitä mistään. Vuosiin. Ei vaikka on pari tutkintoa, yliopistotasollakin, ja opiskelee koko ajan lisää. Ollut aikanaan melko isoissakin vastuissa, yleni nopeasti ja on sitä tyyppiä, että kehittyy aivan jumalattoman hyväksi kaikessa, mitä lähtee tekemään. Urheilussakin nuorena SM-tasolla.

No, nyt kun ei juo viinaa, kehittää itseään aamusta iltaan, on tehnyt sitä jo ainakin 6 vuotta ja vaikken nyt niin spesialiteeteistaan ymmärräkään, on omalla alallaan todella hyvä. Joskaan se ei mitään merkitse, kun ei kerran töitä löydy. Yrittäjänä toimi jonkin aikaa ja sai kiitoksia laajasta osaamisestaan ja intohimostaan.

Vahinko vaan, että asiantuntijayrittäjänä ei niinkään menesty osaamisella, vaan sillä, että saa kontakit, suhteet ja asiakkuudet kuntoon.

Eli siis: Nämä tyypit ovat usein joitain poikkeuksellisia muutenkin, ja usein addiktoituvia persoonia, jotka ryyppäämisen lopetettuaan vaihtavat addiktion toiseen. Mies on lähes 100% todennäköisyydellä ADHD, tietää sen hyvin itsekin. Lisäksi mukana yhtälössä luonnollisesti auktoriteetongelma; ei kunnioita juurikaan ketään, johtuen siitä, että tietää itse asioista useimmiten paremmin. Niin kuin todennäköisesti tietääkin.

Ristinsä kullakin. Hänellä sekä minulla. On hänessä silti puoli, mikä teiltä monelta tuntuu puuttuvan: Voin luottaa häneen täysin. Hän rakastaa minua ja perhettään ja tekee mitä lupaa.

Kiitokset kaikille vastaajille ja kiitos rohkaisevista sanoista. Hienoa, että avaukseni herätti paljon keskustelua ja vastausten määrästä jo huomaa, että meitä " kohtalotovereita" on paljon. <3 -ap

Minä en edes tajunnut että mies juo..teki pitkää päivää yrityksessä, oltiin 5v naimisissa, sitten tajusin, lapsi oli vuoden vanha. Lopetin sen siltä istumalta. En halunnut että lapsi saa sen mallin en todellakaan, lapset vaistoaa kyllä aika aikaisin että jotain on vialla. Päivääkään en kadu, olin kotiäiti, rahaa ei ollut...vanhemmat asuivat lähellä, he auttoivat. Kyllä siitä selvittiin ja ilmoitin että lasta en anna jos juo..enkä antanut. Lopuksi kaikki kääntyi hyvin, saimme hyvän elämän lapsen kanssa, ei tarvinnut känniukkoa miettiä! Vaikka muutenn meillä oli kaikki niin hyvin mutta ei olisi ollut kauan jos olisin jäänyt katsomaan jatkoa.983

Lapsesi saavat syviä traumoja isän juomisesta. Itse ainakin sain.

Olin tuossa tilanteessa pari vuotta sitten. Luin ja luin näitä vastaavia tarinoita ja lopulta tein päätöksen lähteä enkä ole katunut hetkeäkään. Taitaa olla 1 tapaus 50:stä kun juominen oikeasti loppuu. Monella se loppuu kyllä sitten eron jälkeen uudessa suhteessa kun tajuaa miten nää hommat hoidetaan.

Kiva jos löytyisi kohtalotovereita? Vinkkejä?

Täällä yksi..meillä nukutaan rapulassa kun on vielä vapaata ja sama toistuu huomena kun vapaa jatkuu.

Löytyy varmaan liikaakin. Sori kun sanon suoraan, mutta ÄLÄ anna lapsellesi tuollaista lapsuutta. Se sairastuttaa hänetkin loppuiäkseen. Vaikka tuntuisi kuinka vaikealta erota, sä olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista, ja sen on mentävä kaikkien sun henkilökohtaisten tunteidesi etusijalle. Yksi pahimmista asioista mitä lapselle voi tehdä, on antaa sen elää jatkuvasti juovan alkoholistin vaikutuspiirissä. Ole nyt järkevä ja tee tarvittava ratkaisu lapsesi takia.

Ei sitä niin vaan erota. Ja miksi joka ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi eroa?

Niin, kun on noinkin pieni lapsi, ei se erokaan ole ihan helppo juttu. Lapsellakin kun on oikeus isän tapaamiseen.

Ai miten pärjää? Sen kerran, kun jouduin olemaan työmatkalla yön yli, olin hälyttänyt naapurit, miehen äidin ja yhden miehen kaverin seuraamaan tilannetta.

Ei se rapajuoppo ollut, mutta viina veti puoleensa. 

Itse odotin liian kauan, ennen kuin sain erottua. Kaikkia tekosyitä sitä keksikin, että mies on ihan hyvä isä (selvinpäin) eikä se lyö, pelaa tai petä. Teki talon töitä (ja sitä varten piti olla kännissä että nekin sujui paremmin).

Itse asiassa koko mies oli mukavampi kun oli nauttinut vähän alkoholia...

Neuvoni, vaikka itsepä ratkaisusi teet: sano että juominen loppuu tai sinä ja lapsi lähdette. Ja sitten lähdet. Jos et ole valmis toimintaan, niin ala kerätä voimita. Turhia ei kannata uhkailla, eikä tuo ero mikään uhkaus pidä ollakaan. Se on toteamus. Aseta omat rajasi.