Kaksi kotia ja päivähoito-ongelma.

Sanon sulle, että ei ole kuin yksi vaihtoehto: lapsi ja isä samalle paikkakunnalle tätien kera. Ja sinä hankit jonkun loukon jossa välillä nukut, mutta ajelet autollasi aina kun vähän pidempää vapaata, lapsen ja isän luokse. Paljonko on välimatkaa?

Etkö sinä ap voisi harkita muuttoa miehen kanssa samalle paikkakunnalle? 

Välimatkaa on n. 200 km. Motaria onneksi. Ajoa tuskin tulisi enempää kuin nytkään. Olemme lapsen kanssa kirmanneet isän luokse aina mahdollisuuden tullen. Olen ehkä ajoissa tämän asian suhteen, mutta kun lapsi menee kouluun, toivon, että meillä olisi se pysyvä koti, eikä meidän työn takia lapsen tarvitsisi enää silloin muutella. ap

Oletteko jutellut tätien kanssa oikein perusteellisesti. Suostuvatko siis ilman korvausta hoitamaan lasta aina tarvittaessa (vai silloin tällöin, kun heille sopii? Vai vain jos saavat rahallisen korvauksen?). Aika moni selittää kuinka ihanaa olisi hoitaa sukulaislasta useammin, mutta kun oikeasti tulee tilanne, että pitää valita lapsen hoidon ja omien menojen kanssa, niin omat menot menee edelle.

Miksi vuoropäivähoito ei sovi teidän tilanteeseen? Onko hoitopaikka kaukana? Juuri teidänlaisille vuorohoito on tarkoitettu.

Minulla on täällä nyt vakituinen työ. Miehellä ei, mutta toiveissa sellainen toki olisi. Minä en uskalla lähteä vakkariduunista väliaikaisiin, varsinkin kun meidän alan lähes kaikki "extratyö" on tässä kaupungissa. Katselen tietysti koko ajan töitä myös miehen kaupungista, mutta se ei varsinaisesti ole realistinen vaihtoehto. ap

MIKSI vuoropäivähoito ei ole vaihtoehto? Sehän on looginen ratkaisu.

Tädit itse ehdottivat aloituksessa mainittua järjestelyä. Tai he ehdottivat, että joka toinen viikko lapsi olisi siellä ja he hoitaisivat ja joka toinen viikko täällä päiväkodissa. On kyllä juteltu asiasta ja ovat valmiit astumaan remmiin :) Tätien lisäksi tarjolla olisi tilapäishoitoapuna miehen vanhemmat ja sisarukset. 

Meidän työ on pahimpina aikoina sellaista, että olemme aamun töissä ja sitten iltapäivän vapaalla ja illalla taas töihin. Siihen ei oikein vuoropäiväkoti sovi. 

Jos lapsi muuttaisi miehen luokse, hän voisi kyllä mennä vuoropäiväkotiin, mutta säätää hoitoaikoja tätien avustuksella sitten niin, että ei tarvitsisi olla suunnillen vuorokautta hoidossa. Kun minulla on täällä niin vähänä hoitoapuja ja nekin vähät on epävarmoja, niin vuoropäiväkotipakettia olisi vielä nykyistä vaikeampi pyörittää. 

Asialla on sikäli kiire, että minulla alkaa maaliskuussa ne "pahat ajat". Nyt olen töissä vain päivisin ja satunnaisesti iltaisin, minkä olemme vielä saaneet järjestettyä. ap

Vuoropäiväkodissa ovat ihan sovittavissa hoitoajat. Eli rupea kyselemään kuntasi päivähoidon ohjaajalta.

Vaihtoehdot:

A. Lapsi menee vuoropäiväkotiin

B. Jompikumpi teistä vaihtaa päivätöihin

C. Mies etsii työtä sieltä, missä te asutte

Jos tuohon "tädit hoitaa" ratkaisuun menette, niin kannattaa todella perinpohjin jutella ja suunnitella homma. He saattavat ajatella, että hoitavat silloin tällöin, kun jaksavat ja ehtivät. Harva on valmis sitoutumaan sukulaislapsenkaan hoitoon niin tiukasti, että vanhemmat vaan ilmoittaa, mihin aikaa hoitoa tarvitaan ja tädit sumpaa omat menonsa sen mukaan. Mulla on monta tuttua, jotka laskeneet lapsen hoidon isovanhempien varaan ja sitten ne isovanhemmat sairastuu, jolloin ollaan ihan liemessä sen kanssa, mihin lapsi laitetaan.

Ymmärrän, että kaikilla aloilla ei ole päivätöitä tarjolla ja työelämä on aika vaativaa ja aina ei niin vaan vaihdeta optimaaliseen työpaikkaan. Lapsen kanssa on kuitenkin joustettava ja sopeuduttava ja järjestettävä se elämä niin, että pystyy lapsesta huolehtimaan. Se voi tarkoittaa tulojen tippumista, jos joutuu vaihtamaan vuorotöistä päivätöihin tai se voi tarkoittaa urakehityksen hidastumista tms. Niin se vaan menee, lapset on laitettava edelle, kun niitä on tehnyt.

Ja tosiaan kannattaa miettiä tuo koulukuvio ajoissa, siinä vaiheessa ei enää toimi kahden kaupungin välillä asuminen.

Näyttelijöitä?

Kiitos näkemyksistänne! Meidän täytyy jutella vielä kunnolla tätien kanssa ja varmistaa heidän sitoutumisensa taso, vaikken sitä varsinaisesti epäilekään :) Ja toki jutella sen muunkin tukiverkon kanssa. 

Ja laskea rahat. Nyt meillä on kaksi kalliihkoa asuntoa, koska olemme halunneet miehellekin perheasunnon. Minä voisin tosiaan vaihtaa täällä pienempään tai hommata kimppakämpän jonkun duunikaverin kanssa. Meitä kaupunkien välillä seilaavia on usemapiakin :) Näin säästyvällä rahalla voisimme hommata ihan maksullisiakin lapsenhoitajia, tätejä tai muita.  

Töiden kannalta tämä on meille valitettavasti ainoa vaihtoehto. Kuten sanoin, haluan pitää vakipaikkani ja meidän alalla on hyvin vähänä, jos ollenkaan, puhdasta päivätyötä tarjolla. Ja alakin on sellainen, että töitä on tehtävä, jos haluaa, että niitä on huomennakin. Meillä on nyt töiden puoleasta hyvinkin ihanteellinen tilanne olosuhteisiin nähden, mutta nyt pitäisi saada tämä paketti lapsen kannalta parhaaseen läjään. Miehen nykyinen työ tarjottiin hänelle vähän yllättäen, ja se oli otettava vastaankin lyhyellä varoitusajalla, joten siksi tämä homma on näin levällään. 

Kiitos, kun olen saanut puntaroida asiaa täällä :) Läheiseni ovat korviaan myöten täynnä valitustani ja pähkäilyä. Oli pakko säästää heitä edes vähän. ap