Minkälainen on "lapsellinen" aikuinen? Esimerkkejä?
Kommentit (98)
Ilmennyt näitä kirjoitti:
Puhuu aikuiselle kuin lapselle. Hyvin usein kasvatusalalla työskententelevät sortuu tähän jostain syystä ja alentaen puhuvat aikuisille kuin lapselle. Kertoo tyhmyydestä, ja itseriittoisesta kuvitelmasta itsestään parempana ja fiksumpana vaikka ei tunne edes vastapuolta.
Tämä! Voi luoja, että ärsyttää tuollaiset "aikuiset", jotka lässyttävät toiselle aikuiselle. Tuollaisilla tyypeillä ei ole ihan kaikki kotona.
Jossakin määrin ihmiset, jotka eivät ole kokeneet vastoinkäymisiä tai menettäneet läheisiään. En ajattele heistä sen kummempaa, vaan orgaanisesti lähimpiin ystäviin on valikoitunut ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan ikäviä asioita.
Mitä enemmän ihminen on menettänyt, sitä vähemmän hän tekee näistä asioista numeroa ja valittaa ylipäätään. Positiivisin ja huumorintajuisin ihmisryhmä, mielestäni.
Monet luonnehäiriöiset ovat huonolla tavalla lapsellisia. Minä ja minä. Kehitys on lapsena jossain kohti mennyt pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Pahin esimerkki tietysti aikuinen terve (ei vammainen) ihminen, joka on täysin riippuvainen vanhempiensa henkisestä tuesta ja rahallisesta avusta. Nämä samat ihmiset ovat yleensä muutenkin tunne-elämältään kehittymättömiä. Jopa nelikymppinen voi olla vielä tuossa jamassa.
Kyseinen ihminen voi olla narsistivanhemman luomus. Narsistivanhempi leikkaa lapseltaan siivet ja lyö jalat poikki pesäpallomailalla, tuhoaa itsetunnon. Siten lapsi ei pääse koskaan lentämään pesästään ja tarvitsee aina vanhempaansa. Toimii narsistin lähteenä.
Ulkoapäin on niin helppo tuomita ja tietää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmennyt näitä kirjoitti:
Puhuu aikuiselle kuin lapselle. Hyvin usein kasvatusalalla työskententelevät sortuu tähän jostain syystä ja alentaen puhuvat aikuisille kuin lapselle. Kertoo tyhmyydestä, ja itseriittoisesta kuvitelmasta itsestään parempana ja fiksumpana vaikka ei tunne edes vastapuolta.
Tämä! Voi luoja, että ärsyttää tuollaiset "aikuiset", jotka lässyttävät toiselle aikuiselle. Tuollaisilla tyypeillä ei ole ihan kaikki kotona.
Ollessani noin 23 v. opiskelija, olin yhden kesän töissä eräässä sosiaalialaan liittyvässä työpaikassa. Minulla oli työkaverina melkoisen tosikkomainen, minua pari vuotta vanhempi nainen. Hän puhui minulle jatkuvasti kuin olisin ollut pikkulapsi. Hän esimerkiksi kehotti minua olemaan sotkematta kahvihuoneen pöydälle jätettyä aikakauslehteä, jota selailin tauolla. Hän myös katsoi aiheelliseksi huomauttaa ja informoida minua perusasioista ja -taidoista. Hän alkoi esimerkiksi pyytämättä ja lähes kädestä pitäen opettaa miten kahvinkeitin täytetään (kyseessä perus-Moccamaster). Hän huomautteli itsestäänselvyyksistä, kuten että astiat tulee sitten korjata pöydältä pois syömisen jälkeen.
Lopulta pimahdin, ja aloin sanoa takaisin. Jos hän esimerkiksi kehotti minua olemaan jättämättä pöytää sotkuiseksi voileipien teon jälkeen, tai että maito säilytetään jääkaapissa, vastasin takaisin, että "ai, hyvä kun sanoit! Mä jätänkin aina pöydän siivoamatta" tai "En tiennytkään! Eikö sen paikka olekaan pöydällä?"
Olin ehkä lievästi pikkumainen, mutta alentava ja holhoava käytös loppui pian.
Holhoavasta käytöksestä: jotkut ihmiset kohtelevat muita myös ikään kuin toinen olisi pudonnut ulkoavaruudesta eikä osaa mitään. Hämmentävä kokemus. Itsensä vakavasti ottava aikuinen ohjeistaa sinua esimerkiksi ravintolassa, kuinka toimitaan, tai hississä mitä nyt tehdään seuraavaksi.
Lapsellisuutta on montaa sorttia.
Tuolla on "aikuisia", jotka pyöriskelevät koko elämänsä omien lapsuustraumojensa tai "Kauniita ja rohkeita" muistuttavien ihmissuhdesotujensa ympärillä. He ovat usein sitä mieltä, että jos naapurin Kalle tykkää pelata tietokonepelejä ja/tai käydä jonkun kasarihevibändin keikoilla meikit naamassa, niin sepä on lapsellinen.
Kalle elää silti täyttä elämää ja kasvattaa lapsiaan rakkaudella ja kunnioituksella. Nämä "aikuiset" itkevät samaan aikaan ongelmaista elämäänsä punaviinipullon äärellä tai tappelevat kuin eläimet puolisonsa kanssa. Lapset on taakka kaikkien hirveiden taakkojen lisäksi.
Siinä mielessä voin vilpittömästi todeta vihaavani ja halveksuvani syvästi suurinta osaa "aikuisista" ja aion tiukasti pitää kiinni omasta lapsellisuudestani aina eläkepäiviin asti. Surullista on, että ainoastaan yksi nuoruuden ystäväni on onnistunut selviytymään keski-ikään omana itsenään. Toki se on suunnaton rikkaus, että on sellainen ystävä. Niitä muita minä välillä säälin. Näen siellä sisällä, kaiken sen arpikudoksen ja katkeruuden alla yhä sen "lapsen", joka oikeasti on tämä henkilö.
Koettakaa päästä asioistanne yli ja olla omia "lapsellisia" itsejänne.
T:Iskä 46v
Vähän naivit ihmiset jotka eivät osaa kyseenalaistaa mitään asiaa vaan uskovat sokeasti kaikkea. Jotenkin ajattelevat että "kaukana kavala maailma". Tähän liittyy usein elämänkokemukset. Jos on elänyt vaan pumpulissa niin on vähän juuri naivi ja lammasmainenkin.
Mitä tulee minäminä-ihmisiin niin ei se aina ole lapsellisuutta. Jotkut puhuvat minä-muodossa kun eivät nyt voi muidenkaan puolesta puhua kuin omastaan. Riippuu mihin se minä-muodon käyttö liittyy ja miten.
Sellainen joka menee mukaan poliittiseen lakkoon maan laillisen hallituksen vastustamiseksi ja kuvittelee olevansa jollain muulla kuin vasemmistopuolueiden asialla.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka menee mukaan poliittiseen lakkoon maan laillisen hallituksen vastustamiseksi ja kuvittelee olevansa jollain muulla kuin vasemmistopuolueiden asialla.
Ime parsaa.
Oisko lapsellisuus sellaista että ristiriitatilanteissa mököttää, hyökkää tai manipuloi. Keskustelut on valtapeleja. Kukkoilu, draamailu, huomionhakuisuus, valehtelu yms.
Toiminta ja arvot sellaista mikä kuuluu nuoruuteen. Ei ole niin sanotusti kypsä ihminen, joka hoitaa asiansa ja kenen kanssa kommunikointi on selkeää. Ei ole saanut omassa kasvatuksessaan turvaa kasvaa aikuiseksi eikä osaa näin tarjota tätä myöskään omille lapsilleen.
Itsetunto heittelee paljon ja voi huonosti tämän takia henkisesti. Töissä ja ihmissuhteissa huijaamassa tai hyötymässä muista.
Mark Mansonin kirjassa on hyvä teoria kypsyydestä.
-Pinkit vaatteet
-Kikattaa
-Haastaa riitaa kaikkien kanssa
-Aina käräjäoikeudessa jostain syystä
-Syö roskaruokaa
-
Minä
N63, tykkään piirtää ja vätittää. Leikkiä nukkekodissa, pelata ulkopelejä. Mielellään lasten kanssa. Kiipeilen puihin, syön jäätelöä kyläkaupan rappusilla. Pukeudun tennareihin ja farkkuhaalariin. Eväsretket ovat parasta, mitä tiedän. Nuotiotulet. Huumori, leikinlasku, arvoitukset, sananlaskut. Yöpyminen teltassa tai perinteisessä 'mökissä'...
Osaan myös käyttäytyä tilateen mukaan.
Moni ei usko ikääni, itsekin vähän peläten odotan ainuistumista
Ei osaa tarkastella tunteitaan. Aina menossa tämän takia. Keski-ikäinen tai vanhempi joka käyttää merkkivaatteita, pinnallista ja lapsellista. Tunnen persoona häiriöisen tädi, joka ns hieno rouva, jolla aina merkkivaatteet ja laukut.
Aivan tunnekylmä minä minä tyyppi. Puistattavaa.
Luulee aikuisenakin että kaikki mielipiteet on yhtä hyviä, kun aikoinaan leikkikentällä täti sanoi niin kun ei jaksanut kuunnella lasten kinastelua.
Pahin esimerkki tietysti aikuinen terve (ei vammainen) ihminen, joka on täysin riippuvainen vanhempiensa henkisestä tuesta ja rahallisesta avusta. Nämä samat ihmiset ovat yleensä muutenkin tunne-elämältään kehittymättömiä. Jopa nelikymppinen voi olla vielä tuossa jamassa.