Imettämättömyys sairaalassa

Komppaan sinua 60,juuri tuossa on pointti. Ei imetys vaan kaikki muu, mikä ihmiseltä puuttuu.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:27"]

Koska en halua kokeilla sitä. En vain halua.

[/quote]

Saanko kysyä minkä takia? Enkä nyt kysy tätä mitenkään syyttävästi, kiinnostaisi vain tietää.

[/quote]

Koitan selittää asian lyhyesti. Mieheni halusi lapsen, minä en niinkään. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja olisin halunnut abortin, mutta teimme miehen kanssa sopimuksen, että hän hoitaa lapsen (jää mm. vanhempainvapaalle) niin että itse pääsen takaisin töihin mahd. nooeasti. Minulla on myös todella aikaa vievä harrastus jota jatkan heti kun olen synnytyksen jälkeen tarpeeksi hyvässä kunnossa.

En siis halua imettää koska haluan nopeasti töihin ja harrastukseni pariin. Myös koko ajatus tuntuu kuvottavalta.

[/quote]

Kait sua pitäisi kiittää siitä, että sentään säilytit lapsen hengen.

NOin muuten, yksikään lapsi ei kyllä ansaitsis sinun kaltaistasi tunnevammaista jääkaappia äidikseen.

Abortti olisi ollut hyvä ratkaisu. Kenenkään ei pitäisi tehdä lasta,jota ei halua,eikä kenenkään mieliksi.

Ilman äidinmaitoakin pärjää ja en ota muuten tähän kantaa. Aikanaan kun mulla oli vauvat ja niin kyllä närkästyin, kun melkein tuntemattomat ihmiset kyselee mun imetyksestä. Imetys on henkilökohtainen asia ja ei siitä kysellä uteliaisuuttansa. Siis kuvottavaa, kun päiväkodin työntekijä kysyi tuliko tarpeeksi maitoa, hämmennyin täysin.

Nyt ei puhuta imetyksestä vaan aivan muusta. Lapsesta jota äiti ei halua.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:23"]

En ole imetystukihenkilö enkä sitä vastaan mutta kannattaisko edes imetystä kokeilla? Lukemattomat asiat puoltaa sitä joten miksi ei? Saathan sitten päättää että jos et sitä haluakaan.

Tietääkseni ensisynnyttäjät ei saa heti sitä lääkettä mutta toisen kanssa sen saa jo synnytyssalissa.

[/quote]

Mistä päättelit että on ensisynnyttäjä?

Eiköhän luonto hoida homman ja ap hoitaa lapsensa, mutta voi kuvitella että on harrastuksia joita harjoitellut koko ikänsä niin imettäminen ei ole vaihtoehto. Vaikea olisi kuvitella että meidän kilpauimari imettäisi. Hoitovapaalle voi jäädä myös mies, ei aina äiti.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:19"]

Miten mahdetaan synnärillä suhtautua jos ei aio ollenkaan imettää? Saako ne maidonnousua estävät lääkkeet? Ja kannattaako ottaa omat pullot ja korvikkeet mukaan?

[/quote]

Se on ihan ok, ei siihen sen ihmeemmin suhtauduta. Saa maidonnousun estävät lääkkeet. Ei tarvi omia pulloja ja korvikkeita, sairaalasta saa.

Voi hyvänen aika teitä ihmisiä, ei kenenkään ole pakko imettää! Minulta ainakin sairaalassa kysyttiin ennen synnytystä että aionko imettää. Siihen voi myös vastata että en aio, ei sitä muuten kysyttäisi.

Anteeksi mutta missä ap on sanonute ettei osallistu lapsen hoitamiseen millään tavalla?

Ja 65, huomasitko mikä ketjun aiheena oli? Just se IMETYS! Tai siis imettämättä jättäminen.

Kyllä, viimeistään tämän ketjun myötä on todistettu että täällä av:llä todellakin käy aivan mielenvikaista porukkaa. Minullakin on la kuukauden päästä, aion kyllä imettää jos se onnistuu, mutta mikä minä olisin tuomitsemaan ketään kuka ei imetä?!

Aivan uskomatonta vauhkoamista ja haukkumista täällä, missä hormoonihuuruissa täällä pyöritään?! Kenellä olisi pokkaa sanoa näitä asioita ääneen?

No tässä asiallinen vastaus ap. Sinusta ei tule sairaalan omaisuutta sinä hetkenä kun astut ovista sisälle, vaan yhtä edelleen määräät siitä mitä sinulle tapahtuu ja mitä sinulle tehdään. Yksikään hoitaja ei voi pakottaa sinua imettämään. He voivat toki keskustella kanssasi, mutta päätös on sinun. Joten siitä älä stressaa.

Se mihin minä haluaisin sinun kohdallasi kiinnittää huomiota, on se pettymys ja uhma joka tekstistäsi välittyy. Oletko käsitellyt sitä kenenkään kanssa? Se voi olla merkki masennuksesta, ja aiheuttaa ongelmia myöhemmin. Erityisen iso riski on siinä, että se tulee sinun ja lapsen väliin, ja estää sinua kiintymästä lapseen. Lapsi on tässä kuitenkin se kaikkein avuttomin ja syyttömin. 

Kaveriperheissänon useampia, joissa ei n sovittu, että lapset ovat nk.naisen oma projekti. Mies ei lapsia näissä perheissä halunnut eikä halunnut muuttaa elämäänsä. Osallistuvat kyllä lasten synnyttyä, mutta eivät lähellekään kuten äidit eivätkä esim.järjestele menojaan lasten mukaan.

Ap:n tilanne on vastaava. Jos toinen haluaa lasta enemmän, miksi hän ei sitten voisi hoitaa lasta enemmän. Samassa talossa kun asuvat niin kyllähän molemmat vanhemmat jkv lapsirumbaan osallistuu ja ap varmasti kiintyy lapseen. Tasapainoisia lapsia voi kasvattaa isä tai äiti yksin tai vanhemmat yhdessä haluamallaan painotuksella.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:53"]Eihän äiti voi olla tuollainen. On todella outoa, jos imetys kuvottaa. Hirveä taakka ap:n miehelle. On oikeus mielipiteisiin,koska tuo on luonnotonta.

[/quote]

mitenkä niin hirveä taakka miehelle?! en pysty käsittämään tätä kommenttia. ap ja hänen miehensä vaihtavat vaan rooleja. äiti on isä ja isä on äiti. thats it.

Meillä on osittain samanlainen tilanne. Mies halusi lapsen, oma pääni ei vain suostu innostumaan asiasta, vaikka laskettu on ihan lähellä. Mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä vähemmän olen lasta halunnut. Ajatuksilleni ja tunteilleni, tai pikemminkin niiden puuttumiselle en voi mitään. Toki mieluummin tuntisin, että haluaisin tämän lapsen. En osannut arvata, että raskauden myötä tajuaisin, etten halua lasta, enkä halua äidiksi. Tilanne on kuitenkin se mikä se on. Ehkäisy petti ja tilanteeseen olemme pyrkineet keksimään mahdollisimman toimivan ratkaisun.

Meillä miehen on tarkoitus jäädä heti lapsen synnyttyä kotiin. Alussa olemme molemmt kotona ja minä palaan äitiysloman jälkeen töihin, mies myöhemmin. Olemme sopineet, että mies on alusta saakka hoitovastuussa mukana vähintään taspuolisesti. Imettää yritän, mutta pumppailla on tarkoitus, jotta mies voi hoitaa osansa syötöistä ja öistä.

Näin yritämme pärjätä ja myöhemmin katsomme, sujuuko arki näin. Mieltäni en voi pakottaa tuntemaan jotain, mitä en tunne.

Myöhäisen keskenmenon jälkeen sain maidonnousun estävät lääkkeet.

Myöhempien lasten kohdalla on kysytty, että aionko imettää. Olen imettänyt, mutta en ole siitä erityisemmin tykännyt. Kuopus nyt 10kk ja pikkuhiljaa lopettelemassa, onneksi.

Imetys on jokaisen oma asia, mutta olen samaa mieltä, että ehkä kannattaisi käydä jossain juttelemassa noista tunteista. Kyllä se vanhemman masennus tms. vaikuttaa paljon lapseenkin. Siitäkin huolimatta, että miehesi on päävastuussa lapsesta, niin kyllä se lapsi tarvitsee sinuakin. Asutte kuitenkin samassa taloudessa ja olet sinä kaikesta huolimatta hänen ÄITI.