Hesari viikolla: Helsingin lapsista 10 %:a otettu huostaan

Olemme lastensuojelun "asiakkaita". Huomasin itsessäni uupumusta ja pyysin apua, kun tukiverkkoja ei ole. Nyt jaksan poikani kanssa paljon paremmin, kun joku käy kerran/pari viikossa auttamassa viemällä lasta vaunukävelylle. En koe, että tämä tekee minusta huonompaa äitiä tai jotenkin luuseria. Minä uskalsin hakea apua ennen kriisiä toisin, kuin surullisen moni muu. Jos minun pitää nöyrtyä, että poikani voisi paremmin ja saisi parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään ja tasapainoiseen aikuisuuteen, niin näyttäkää se perse, jota voin pussailla. -Stadilaismama

Mekin ollaan varmaan tilastoissa. Olivat päiväkodissa huolissaan miten vakavasti sairas äiti ja vammainen lapsi selviävät arjessa. Kotiin tuli kaksi naista, joista toinen haukkui minua melkein koko ajan. Kaikki lapseni kuntoutustoimet olivat kuulemma vääriä ja lapselle haitallisia. Turha oli selittää, että ne oli laadittu terapeuttien ja Lastenlinnan lääkäreiden kanssa, että Kela rahoitti niitä. Eivät sitten koskaan enää ottaneet yhteyttä, vaikka lupasivat. Kävin myöhemmin lukemassa muistiinpanot, vilisivät virheitä eikä niitä suostuttu korjaamaan.

Ilmeisesti tuossa luvussa on mukana kaikki ne lapset, joista on tehty lastensuojeluilmoitus ja ls-tarpeen selvitys. La tarve tulee lain mukaan tehdä, jos lapsesta on tehty ls-ilmoitus. Ls-tarpeen selvitys taas ei yleensä johda mihinkään toimenpiteisiin, vaan la toteaa, että la tarvetta ei ole. Nämäkin ovat mukana tuossa luvussa, jos oikein ymmärrän. Koska virkamiesten on nykylain mukaan tehtävä AINA ls-ilmoitus, kun nousee huoli lapsesta, ls-ilmoituksia tehdään paljon - monet niistä ovat oikeasti aika pöllöjä.

Koulu teki ls-ilmoituksen meidän yhdestä lapsesta, kun tätä koulukiusattiin. Lapsi ei suostunut menemään kouluun, mutta opetimme häntä kotona. Hoidimme asiaa hyvin avoimesti koulun suuntaan. Lapsemme koearvosanat olivat keskimäärin 8-9. Tietenkin vaadimme koulua puuttumaan kiusaamiseen, mutta joka kerta kun lapsemme rohkaistui palaamaan kouluun, hänet pahoinpideltiin 1-3 päivän sisällä. Lisäksi haukkumista, huhuja, rahan varastamista yms. Siirsimme lapsemme naapurikunnan kouluun (vaatii vanhemmilta todella paljon taitoa ja paksua nahkaa), ja samoihin aikoihin edellisen koulun rehtori teki tästä lapsestamme ls-ilmoituksen. Se taisi olla häneltä yritys vahingoittaa meitä, koska uskalsimme väittää, että hänen johtamassaan koulussa on kiusaamista. Lapsemme oli jo muutaman kuukauden käynyt menestyksekkäästi uutta koulua, kun nimenomaan Hesarin jutussa mainittu Espoon ls otti meihin yhteyttä. Selostin heille puhelimessa tilanteen ja sen, että lapsi käy nyt uutta koulua, jossa ei poissaoloja ja kaikista kokeista on tullut kiitettävä arvosana. Silti ls pakotti meidät ls tarpeen selvitykseen uhkaamalla tulevansa poliisin kanssa kotiimme, jos kieltäydymme. La tarve sitten selvitettiin ja ls totesi, että tarvetta lastensuojelulle tai muille toimenpiteille ei ole.

Sen verran suivaannuin tästä, että selvitin mihin ls käyttää meidän veronmaksajien rahoja. Sain selville, että koulut tekevät ls-ilmoituksia kiusatuista, mutta eivät puutu kiusaamiseen (emme siis olleet poikkeus). Lääkärit ja muut hoitavat tahot tekevät ls-ilmoituksia joskus hyvinkin herkästi, jos sairaan lapsen äiti sanoo olevansa väsynyt tms. Poliisi tekee aina ls-ilmoituksen, jos rikokseen tai pelkästään rikosilmoitukseen tai häiriötilanteeseen liittyy alaikäinen. Tällainen tilanne voi olla vaikka ilmoitus tappelusta koulun pihalla (kummastakin osapuolesta tehdään ls-ilmoitus), nuorison alkoholipitoiset kotihipat.

Toisin sanoen ls-asiakkuuksista osa on turhia. Näistä me veronmaksajat maksamme.

Joskus aikaisemmassa lehtijutussa sanottiin että lastensuojelun asiakkaaksi lasketaan myös lapsi josta on tehty joskus lastensuojeluilmoitus. Siis myös sellainen ilmoitus joka ei ole johtanut mihinkään muuhun kuin että otetaan perheeseen yhteyttä, tavataan ja todetaan että oli turha ilmoitus.

Mikäli asiakkaat lasketaan näin tässäkin tapauksessa, niin luku ei ole ollenkaan hurja.