Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys katkolle
02.02.2014 |
Hyvä ystäväni jo 15 vuoden takaa on muuttunut vuosien mittaan todelliseksi riippakiveksi. Ystävä olettaa että hän on kaiken keskipisteenä kaiken aikaa, ei hyväksy suunnitelmien/aikataulujen muutoksia keneltäkään muulta kuin itseltään. Kaiken pitäisi aina mennä niin kuin hän haluaa, ja silloin kun hän haluaa ja hänellä on oikeus määrätä muut toimimaan oman tahtonsa mukaan. Hän jaksaa jatkuvasti huomautella siitä mitä muut ovat tehneet väärin, ja jokaisen puhelun jälkeen jää sellainen olo että olenpa minä nyt taas huono ihminen. Kyseisestä ihmisestä on myös vuosien mittaan tullut niin negatiivinen, jaksaa jatkuvasti valittaa ja valittaa, vaikka elämässä kaikki on kuitenkin hyvin. Lisäksi jos itsellä menee hyvin ja on onnellinen niin hän keksii nopeasti keinon pilata toisen onni. Tai yksinkertaisesti sanoo ettei kiinnosta kuunnella.
Nyt päätin katkaista tämän ystävän elämästäni. Olen sitä miettinyt jo vaikka kuinka ja kauan ja nyt sen vihdoin siis päätin. En aio tehdä tästä mitään draamaa, en siis kerro hänelle aikeestani (puhuminen ei hänelle auta koska hänessä ei koskaan ole mitään vikaa), enkä dramaattisesti katkaise ystävyyttäni. AIon vain jäädyttää sen, kieltäytyä tapaamisista ja lakata vastaamasta kaikkiin puheluihin. Tuntuu niin helpottavalta pelkästään tämä päätös, ihan kuin pääsisi jostakin pitkään vaivanneesta sairaudesta eroon.
Mutta mietin vaan että onko se ok poistaa elämästään ihminen joka siihen on kuulunut jo niin pitkään? Ja miten välttää ajautumasta uudestaan toisen pompoteltavaksi?
Kommentit (59)
Olisi kohteliasta antaa ainakin lyhyt selitys. Väittelemään tai perustelemaan ei kannata ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette alunperin tutustuneet ja ystävystyneet? Tuskin ystäväsi on aina ollut samanlainen kun kuitenkin kerrot hänen olevan hyvä ystävä.
Itse olen tehnyt saman päätöksen erään ystävän kohdalla. En tiedä teinkö järkevästi vai en, ehkä olisi kannattanut selvittää välit ennen päätöksen tekemistä.
Minusta olisi reilua että antaisit hänelle suoraa palautetta siitä mikä hänessä sinua rasittaa. On ihan mahdollista ettei hän tiedosta asiaa edes itse, ihminen ajautuu helposti tietysti käyttäytymistapoihin ja jos kumpikaan ei kerro että suhteen rooleissa on jotain vikaa, ei kumpikaan niitä myöskään muuta.
Minulle teki eräs ystävä kuten sinä suunnittelet tekeväsi. Ei ihan samoista syistä, olen sittemmin saanut asian selvitettyä, mutta voin sanoa että sattui ihan hirveästi kun toinen yhtäkkiä katkaisi kaikki välit enkä tiennyt yhtään miksi. Jos hän olisi sanonut aiemmin että tietyt asiat ärsyttävät häntä, olisin tehnyt niille jotain. Nyt en osannut arvata hänen tunteitaan ja sitten oli jo myöhäistä.
Jos hän on joskus sinulle merkinnyt todella jotain, kerro hänelle. Jos ei muutu, katkaise välit. Mutta anna edes se mahdollisuus. On ihan hirveää tuskaa kun toinen hylkää eikä tiedä edes miksi.
Ei ole ennen ollut tuollainen. Oli tutustuessamme todella huumorintajuinen ja mukava, tosin silloinkin ajoittain hankala mutta sen pystyi antaa mennä ohi korvien. Nyt viimeisen 4 vuoden aikana muuttunut koko ajan negatiivisemmaksi ja rasittavammaksi, ja ilkeäksi. Ei ymmärrä huumoria enään lainkaan vaan ottaa kaiken tosissaan. Eikä tosiaan ennen ainakaan tahallaan loukannut ihmisiä ja sanonut suoraan ettei halua kuunnella jos toisella menee hyvin. Lisäksi kyseinen ihminen vääristelee toisten sanomisia ja tekemisiä ja levittelee eteenpäin. Lisäksi hän vielä uskoo omat valheensa todeksi vaikka paikalla olisi ollut joku muukin ja todistaisi ettei tilanne ole mnnyt lainkaan niin kuin hän kuvailee. Jotenkin se jatkuva mollaaminen ja syyllistäminen on saanut mitan täyttymään ja nyt on se piste kun saa jäädä yksin rypemään paskaansa.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 13:39"]
enkä dramaattisesti katkaise ystävyyttäni. AIon vain jäädyttää sen, kieltäytyä tapaamisista ja lakata vastaamasta kaikkiin puheluihin.
[/quote]
Ja mielestäsi dramaattista ei ole se, että aivan yhtäkkiä lakkaat puhumasta hänelle ja vastaamasta puhelinsoittoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla ettei hän muuttaisi tapojaan enää ja ymmärrän että siinä tapauksessa ei kiinnosta hänen lähellään olla. Silti itse hylättynä ystävänä ja sadat katkerat itkut itkeneenä ehdotan, että kertoisit hänelle mitä mietit ja antaisit hänelle mahdollisuuden myös havahtua ja muuttua. Minä olisin muuttanut ne asiat joiden takia ystäväni pisti välimme poikki, jos olisin vain arvannut että hän kärsi niistä. Ihminen ei osaa lukea toisen ajatuksia.
15 vuotta on pitkä aika. Ei ole kovin reilua lopettaa ystävyyttä yksipuolisesti puhumatta toisen osapuolen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 13:39"]
enkä dramaattisesti katkaise ystävyyttäni. AIon vain jäädyttää sen, kieltäytyä tapaamisista ja lakata vastaamasta kaikkiin puheluihin.
[/quote]
Ja mielestäsi dramaattista ei ole se, että aivan yhtäkkiä lakkaat puhumasta hänelle ja vastaamasta puhelinsoittoihin?
[/quote]
No joo, kieltämättä toi kuulostaa dramaattiselta. Mutta ajattelin että jos näkis ihmistä vaikka vaan muutaman kerran vuoteen nykyisen viikottaisen näkemisen ja lukuisien puheluiden sijaan.. Eli siis ystävyys ei olisi täysin katkolla, mutta olisi hyvin viilennyt.
Ja ei kyseiselle tyypille auta sanoo mitään kun ei hänessä voi kertakaikkiaan olla mitään vikaa!
Mulla oli tällänen ystävä myös ja siitä eroon pääsy oli ihan kuin olis leikattu joku kasvain irti. Ihanan vapautunut olo ja jäi myös enemmän aikaa niille oikeille ystäville, niille joiden ympärillä mun on hyvä olla! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teepä niin, että kun kaverisi alkaa valittaa niin huomautat asiasta. Sanot, että sun mielestä hän on muuttunut joka asiassa täysin negatiiviseksi ja valittaa ihan turhista asioista. Samoin, sanot suoraan tuosta määräilystä.
Jos kaverisi tuosta loukkaantuu, niin sitten hän voi itse vähentää yhteydenpitoa sinuun. Jos oikein suuttuu, niin voi jopa lakata kokonaan pitämästä yhteyttä.
Mutta voihan käydä niinkin, että hän alkaa tosissaan pohtia omia virheitään ja pyrkii pääsemään eroon huonosta käytöksestään. Sehän olisi paras vaihtoehto, eikö niin?
Et ainakaan menetä mitään. Joko saat "takaisin" entisen, mukavan ystävän tai sitten, yhteydenpito vähenee ja loppuu.
Mullekin on käynyt niin, että ystäväni on ilmeisesti hylännyt minut jostain tuntemattomasta syystä, jota olen tässä pari vuotta nyt pohdiskellut. Elämäntilanteemme ovat kieltämättä hieman muuttuneet ja itselläni on nykyisin perhe, joten en pääse hänen kanssaan bilettämään, kuten parikymppisenä. Silti ihmetyttää se, kun yritän ottaa yhteyttä, niin hän on hyvin etäinen ja aina hänellä on kiirettä, vaikka hän ei käy töissä eikä hänellä ole perhettä (itse käyn töissä ja mieluusti tapaisin töiden jälkeen). Hän ei ole kertonut syytä muuttuneeseen asenteeseensa ja olen yrittänyt kysellä, mutta hän ei vastaa. Kannattaa tosiaan kertoa kaverilleen suoraan, missä mennään. Sille toiselle on aika ikävää tehdä surutyötä yksinään ja miettiä, että mitä on tehnyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 14:50"]
Mullekin on käynyt niin, että ystäväni on ilmeisesti hylännyt minut jostain tuntemattomasta syystä, jota olen tässä pari vuotta nyt pohdiskellut. Elämäntilanteemme ovat kieltämättä hieman muuttuneet ja itselläni on nykyisin perhe, joten en pääse hänen kanssaan bilettämään, kuten parikymppisenä. Silti ihmetyttää se, kun yritän ottaa yhteyttä, niin hän on hyvin etäinen ja aina hänellä on kiirettä, vaikka hän ei käy töissä eikä hänellä ole perhettä (itse käyn töissä ja mieluusti tapaisin töiden jälkeen). Hän ei ole kertonut syytä muuttuneeseen asenteeseensa ja olen yrittänyt kysellä, mutta hän ei vastaa. Kannattaa tosiaan kertoa kaverilleen suoraan, missä mennään. Sille toiselle on aika ikävää tehdä surutyötä yksinään ja miettiä, että mitä on tehnyt väärin.
[/quote]
Monet saa lapsen ja sen jälkeen muuttuu aivan täysin. Moni päästää suustaan tän ihanan "et sä voi tietää kun ei sulla oo lapsia" jutun tajuamatta ettei lapsen saannista huolimatta ole mitenkään parempi ihminen kuin ennen. Ja joo kyllähän se elämä muuttuu lapsen myötä, mutta ei kukaan jaksa jatkuvaa länkytystä vauvasta ja sen ripuleista ja unirytmeistä. Lapsen saatuaan naiset yleensä lakkaa ottamasta ympärillä olevia ihmisiä huomioon ja sitten valittaa kun lapsettomat ihmiset ei kerkeekään tapaan (kun eihän niillä voi olla mitään elämää kun ei lapsiakaan oo). Lapsen saatuaan moni nainen muuttuu uskomattoman tylsäks. Siinä syy miks moni ystävä tippuu matkasta lasten mukaantulon myötä.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 14:50"]
Mullekin on käynyt niin, että ystäväni on ilmeisesti hylännyt minut jostain tuntemattomasta syystä, jota olen tässä pari vuotta nyt pohdiskellut. Elämäntilanteemme ovat kieltämättä hieman muuttuneet ja itselläni on nykyisin perhe, joten en pääse hänen kanssaan bilettämään, kuten parikymppisenä. Silti ihmetyttää se, kun yritän ottaa yhteyttä, niin hän on hyvin etäinen ja aina hänellä on kiirettä, vaikka hän ei käy töissä eikä hänellä ole perhettä (itse käyn töissä ja mieluusti tapaisin töiden jälkeen). Hän ei ole kertonut syytä muuttuneeseen asenteeseensa ja olen yrittänyt kysellä, mutta hän ei vastaa. Kannattaa tosiaan kertoa kaverilleen suoraan, missä mennään. Sille toiselle on aika ikävää tehdä surutyötä yksinään ja miettiä, että mitä on tehnyt väärin.
[/quote]
Monet saa lapsen ja sen jälkeen muuttuu aivan täysin. Moni päästää suustaan tän ihanan "et sä voi tietää kun ei sulla oo lapsia" jutun tajuamatta ettei lapsen saannista huolimatta ole mitenkään parempi ihminen kuin ennen. Ja joo kyllähän se elämä muuttuu lapsen myötä, mutta ei kukaan jaksa jatkuvaa länkytystä vauvasta ja sen ripuleista ja unirytmeistä. Lapsen saatuaan naiset yleensä lakkaa ottamasta ympärillä olevia ihmisiä huomioon ja sitten valittaa kun lapsettomat ihmiset ei kerkeekään tapaan (kun eihän niillä voi olla mitään elämää kun ei lapsiakaan oo). Lapsen saatuaan moni nainen muuttuu uskomattoman tylsäks. Siinä syy miks moni ystävä tippuu matkasta lasten mukaantulon myötä.
[/quote]
Itse olen puhunut melko vähän lapsesta ko. ystäväni kanssa, sillä tiedostan kyseisen seikan. En ole myöskään missään vaiheessa ylenkatsonut häntä sen vuoksi, että olen saanut lapsen. Ollaan juteltu muista jutuista kyllä, mutta biletyskaveria musta ei enää saa. Muuten olen sama vanha itseni hyvässä ja pahassa. Tosin olen epäillyt, että saatan vaikuttaa ärsyttävän tavikselta ja tylsältä perheenäidiltä hänen mielestään, kun elämäni on "vakiintunut" aikaisempaan verrattuna (vaikkakin siis yritän painaa taka-alalle ko. asioita hänet tavatessani ja siis olla oma vanha itseni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin näin luonttoystävän toimesta. Selitystä ei annettu. Myönnän että minussa oli vikaa, minulla meni aika kovaa tuolloin, olin aika sekaisin ja tämä oli varmasti raskasta. Nyt kun elän tasapainoista elämää, olen hyvin tyytyväinen että tämä niin sanottu ystäväni ei ole enää elämässä. On todella törkeää jättää ystävä ilman selityksiä, pitäähän parisuhdekin päättää keskustellen asiasta. En arvosta tätä naista enää yhtään. Toivoisin että hän tunnistaisi tästä itsensä ja hukkuisi paskaansa. Toisaalta tällainen ihminen on niin itsekeskeinen, että ei varmasti kadu pätkääkään omaa ratkaisuaan. Säälittävää, terveisiä vaan eräälle paskiaiselle.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 17:51"]
Minulle tehtiin näin luonttoystävän toimesta. Selitystä ei annettu. Myönnän että minussa oli vikaa, minulla meni aika kovaa tuolloin, olin aika sekaisin ja tämä oli varmasti raskasta. Nyt kun elän tasapainoista elämää, olen hyvin tyytyväinen että tämä niin sanottu ystäväni ei ole enää elämässä. On todella törkeää jättää ystävä ilman selityksiä, pitäähän parisuhdekin päättää keskustellen asiasta. En arvosta tätä naista enää yhtään. Toivoisin että hän tunnistaisi tästä itsensä ja hukkuisi paskaansa. Toisaalta tällainen ihminen on niin itsekeskeinen, että ei varmasti kadu pätkääkään omaa ratkaisuaan. Säälittävää, terveisiä vaan eräälle paskiaiselle.
[/quote]
Mitä sä täällä avaudut ja haukut toista jos kerran itsekin tiedostat että sussa on ollut vika? Miten kuvittelet että toisen pitäisi jaksaa ymmärtää ja antaa anteeksi sun sekoilus? Nyt olet onnellinen että hän ei enään oo sun elämässäs, koska ilmeisesti sulla ei oo enään niin paljoo paskaa kaadettavana toisen niskaan. Aika itsekkäältä kuulostaa...
Koska olisin ansainnut selityksen, meillä oli oikeasti hyvä ystävyys. Toivoisin että jokainen tällainen ihminen saisi itse kokea, millainen hätä tulee itselle, kun toinen katoaa elämästä ilman selityksiä.
Onko se silloin hyvä ystävyys jos toinen haluaa sen katkaista mitään sanomatta? Saattaa olla että sulle se oli hyvä ystävyyssuhde jos jatkuvasti sai kaataa paskansa toisen niskaan, valittaa ja silti olettaa että toinen pysyy siinä ikuisesti. Ei se sille välttämättä ole hyvä ystävyys joka joutuu jatkuvasti kuuntelemaan ja auttamaan toista. Ehkä toinenkin osapuoli kaipaa huomiota ja haluaa joskus puhua omistakin asioistaan. Jos ystävyys on hyvä niin sitä ei milloinkaan katkaista mitään sanomatta.
#15 jatkaa: jonkun mielestä kommenttini oli alapeukun arvoinen. Pointtini oli kuitenkin se, että olen parhaani mukaan huomioinut häntä ihan kuten ennenkin ja vältellyt äitiydestäni ja perheestäni puhumista, etten vaikuttaisi liian muuttuneelta. Välillä tulee juteltua työasioista, mutta huomaan, että ei hän niistäkään oikein pidä. Kaiken lisäksi hän jotenkin halveksii työtäni, vaikka mulla on ihan ok työpaikka ja hän ei ole vuosikausiin käynyt missään töissä. Hän ei myöskään edes onnitellut, kun kerroin hänelle olevani raskaana, mutta siltikään en itse pahoittanut mieltäni, vaan yritin samastua häneen (hän on ns. "vela"). Mun mielestäni hän on kiva ja mielenkiintoinen kaveri kaikesta huolimatta, mutta itse olen se tylsimys, jonka voi hylätä sen tarkemmin selittelemättä.
Niin eihän se enää siinä vaiheessa ollut hyvällä tolalla kun mulla oli hankala elämäntilanne. Mutta mun periaatteisiin kuuluu, että ystävästä pidetään huolta ja jos ei haluta jatkaa ystävyyttä niin asiasta keskustellaan.
Tietysti on ok, eihän tollainen ole edes mikään ystävä vaan rasite.