Lue keskustelun säännöt.
miten seviää puolison kuolemasta
02.02.2014 |
Miten sinä pärjäät, minulla on 3 vuotta kun hän lähti ihan yllättäen yöllä nukkuessaan, aamulla hän ei enää herännyt,
vieläkin itken itseni uneen joka yö häntä kaivaten
,koskaan ei takaisin tule, on niin vaikea ymmärtää
ei ole hetkeä etten kaipaisi, ajattelisi
silti luonani on hän on pois,
antaisi mitä vaan, jos takaisin hänet saisin
ja elämämme yhdessä
mutta hän meni pois..
jäi vain muistot niin rakkaat ja hänen luonaan
rakastetun
yhdesssä eletyn elämän...
Kommentit (23)
Siitä pääsee yli kun on pakko. Ja useimmillahan meillä on pakko. On elettävä ja elätettävä ja pidettävä huoli, että lapsetkin elävät. Lapsettomilla voi olla vaikeampaa, lapset aina tuovat pakosti uusia tapahtumia ja uusia tunne-elämyksiä, jotka pikkuhiljaa osoittavat, että elämä jatkuu ja pikkuhiljaa tasoittavat menetyksen kipeimpiä kulmia. Lapset myös osoittavat, miten suruun kääriytyminen voi olla itsekästä, se kun estää myös muita ihmisiä elämästä normaalia elämää, lapsia kehittymästä jne.
Mikäänhän ei tee menetystä olemattomaksi, ei surun muuttuminen tai menetyksestä ylipääsy tarkoita, että olisi kuin sitä ei olisikaan ollut. Mutta siitä tulee jotain, jonka kanssa huomaat eläneesi jo kauan ja siksi tiedät, että voit elää vastakin - hetkittäin vallan onnellisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 07:49"]Oiskin elämä helppoa, jos kaikkien ikävien asioiden kohdalla vois vaan tuumia että no niin, nyt alkaakin täyttyä tämän oppikirjoissa suositeltu suruaika, mitäs sitten tehtäis?
[/quote]
Eihän se helppoa ole, mutta maailma ei vain toimia niin, että ihmisen menehtyessä läheiset lakkaavat elämästä ja surevat lamaantuneina lopun ikäänsä.
Oiskin elämä helppoa, jos kaikkien ikävien asioiden kohdalla vois vaan tuumia että no niin, nyt alkaakin täyttyä tämän oppikirjoissa suositeltu suruaika, mitäs sitten tehtäis?