Miten päästä yli kammosta mennä ihmisten ilmoille täysin meikittömänä?

Vierailija kirjoitti:

Jengi kulkee tänä päivänä niin (kuvainnollisesti) laput silmillä kännyineen että ei ketään kiinnosta randomit vastaantulijat. Miksi joku olettaa että juuri hänen liikkumisensa ihmisten ilmoilla herättäisi muissa mielenkiintoa?

Tämä! Huomasin tämän kerran, kun minulta oli leikattu kasvoista kaksi luomea. Toinen nenästä ja toinen leuasta. Jouduin pitämään vuorokauden isoja, valkoisia sidetaitoksia tikkien päällä, ja vasta sen jälkeen sellaista huomaamattomampaa, ihonväristä teippiä.

Kipuilin todella seuraavana aamuna töihinmenon kanssa, koska asun pk-seudulla, ja kuljen työmatkani julkisilla. Oli pimeä vuodenaika. Ei auttanut muu, kuin hypätä bussiin. Kukaan ei vilkaissutkaan minua! Tuo osoitti selvästi, miten vähän muiden ulkonäkö ihmisiä todellisuudessa kiinnostaa. Toki nyt korona-aikana nuo rumat taitoksetkin olisivat jääneet maskin alle piiloon.

Jotenkin sitä aina itse luulee olevansa kaikkien katseiden keskipisteenä ja huutomerkkinä, etenkin, jos ei ole ihan parhaimmillaan. Todellisuus on kuitenkin ihan toista.

Jos kulmat ja ripsesi kaipaa väriä. Tummenna niitä kestovärillä. Jos ihossa on punakkaa ja näppyjä. Peitä ne, jos ne häiritsee sinua. Taivuta ripset ja laita huulirasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Meikkaaminen on täysin turhaa. Ei ketään kiinnosta toisten ulkonäkö. Ymmärrän, että juhliin on kiva laittautua, kun pukeudutaankin juhlavammin, mutta ei siellä lähikaupassa/kirjastossa sua kukaan katsele. Ota tästä haaste ja lähde ulos vaan. Huomaat ettei maailma kaadu ja kohta koko entinen meikkausmaniasi tuntuu seinähullulta.

Heh, nämä ovat aina yhtä hauskoja XDDDDDDDD Minä käyn erittäin harvoin baareissa ja NIMENOMAAN lähikaupassa minua katsellaan joka kerta XDDDDDD eipä kannattaisi yleistää.

Olen 32 vuotias perheenäiti ja viimeisen kolmen vuoden aikana olen vähentänyt meikkaamista todella paljon. Saatan mennä yövuoroon kokonaan ilman meikkiä (olen osastotyössä). Päivävuoroihin laitan VÄHÄN ripsiväriä. Vapaapäivinä en meikkaa ollenkaan (en kauppaan, kirpparille, sukulaisille tms.). Ja tämä jos joku on voimaannuttavaa ja vapauttavaa! :) 

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa ongelmaa. Olen tietoisesti vähentänyt meikkaamista ja eiköhän töissä joku kysynyt, että olenko sairas kun näytän niin valjulta. Ja huom! Minulla oli meikkivoide, peitevoide, valokynää, aurinkopuuteria, luomiväriä, ripsiväriä ja kulmat laitettu. Eli vähemmän (!) meikkiä mitä yleensä käytän. Jos menisin kokonaan ilman meikkiä töihin, ihmiset varmaan luulisivat minun tekevän kuolemaa. Olen punaisen kalpea olemattomilla kulmakarvoilla ja ripsillä.

Ihmiset ovat joskus niin pöllöjä! Pitääkö nyt tuolla tavoin kommentoida kenenkään ulkonäköä. Itselläni oli pari-kolmekymppisenä ihan sama ongelma meikkaamisen kanssa, kasvot meikattuna kuului niin vahvasti identiteettiini,etten olisi voinut edes kuvitella olevani missään ilman kevyttä meikkiä. Minulla oli meikkipussi mukana myös synnärillä ja osastolla sipaisin aamuisin kevyen kerroksen ripsaria ripsiin ja heti oli olo paljon reippaampi ja parempi. Jouduin ihan tietoisesti harjoittelemaan meikittä olemista, kun ymmärsin sen olevan joissain tilanteissa jopa elämääni rajoittava tekijä. Nyt nelikymppisenä edelleen meikkaan töihin ja muihin menoihin säännöllisesti, mutta osaan myös lähteä rannalle/urheilemaan/lenkille tai lasten kanssa pihalle ilman meikkiä. Ja hassua sinänsä, että en ole ikinä kokenut mekkitöntä naamaani mitenkään rumana vaan ihan nättinäkin. Kevyt meikki kasvoilla tosiaan vaan pääsi ihan huomaamatta muodostumaam osaksi identiteettiäni. Edes mieheni ei tunnu juurikaam erottavan milloin olen meikittä, mutta juttu onkin oman pään sisällä.

Etkö käytä maskia kaupassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla miten muistakin kammoista tai fobioista: altistamalla. Jos heti meikittömänä ulos meneminen tuntuu liian suurelta askeleelta, tee asia pikkuhiljaa: joka kerta jätät jonkun meikin pois ulos mennessä, kunnes lopulta pääset meikittömänä testaamaan miltä se tuntuu ja miten ihmiset reagoivat. Jos haluat pohtia ajatuksiasi, niin mieti mikä on se uhkakuva mitä voisi tapahtua tai mitä ihmiset mielestäsi ajattelisivat, jos näkisivät sinut ehostamatta. Mutta suosittelen KKT-hengessä altistamista ja ns. käyttäytymiskokeita, asian mielessä pyörittely ei yksin auta mitään.

Tämä, mutta myös voit kokeilla esim. meikkivoiteen vaihtamista sävyttävään kosteusvoiteeseen, mustan ripsarin tilalle ruskea jne. Kun vähän kerrallaan vähennät tuotteita ja kevennät niitä mitä käytät, huomaat lopulta että meikitön ja meikattu sinä ovat niin lähellä toisiaan, ettei enää ole niin justiinsa.

Mä taas oon ollu niin pitkään meikkaamatta, että oikeasti tuntuu oudolta olla meikit naamassa.

Ei oo nyt korona-aikana tarvinnu käydä kuin kaupassa ja lapsen kanssa ulkoilemassa ja nähnyt vaan sukulaisia, niin en oo kokenut tarpeelliseksi sutia meikkiä naamaan.

Kyllä se sullakin jossain vaiheessa alkaa tuntua normaalilta se meikitön naama, kun et kiinnitä siihen huomiota.

Minulla ei ole ongelmaa olla ilman meikkiä missään - ei edes uunituoreen ihastuksen edessä, mutta olen sillä tavalla vanhanaikainen ja turhamainen että koska minusta saa aivan upean ilmestyksen kun laittaudun niin tottakai haluan olla useimmiten se upea ilmestys :D uskon että meikkaan vielä 80-vuotiaanakin. Mitä väliä? Teet AP kuten hyvältä tuntuu, älä koe paineita että vain naturelli olisi hyvä itsetuntoinen ja sinut itsensä kanssa.

Venäläiset öljymiehet toimivat myös Suomessa. Öljymiehillä tarkoitetaan miehiä jotka psykedeelejä käyttäen istuttavat ihmisiin Venäjämielisiä asenteita. Kohteeksi valikoituu usein ihmisiä jotka valmiiksi ovat ehkä hieman Suomettuneita. Öljymiehet olivat ratkaisevassa asemassa myös Krimin miehityksessä heidän kääntäessä asenteita Venäjän miehitykselle myötamielisiksi. Toiminta kestää vuosia usein vuosikymmeniäkin. Suomea he tietenkin valmistelevat valmiiksi mahdollista maahantunketumista varten. Vastarinnan on oltava mahdollisimman laimeata ja mielen öljyämiset ovat yksi keino tähän. Öljymiesten lukumäärää on tällä hetkellä vaikeaa arvioida mutta varmaa on, että heitä on Suomessa ja he toimivat. Moni toimii Suomalaisen henkilöllisyyden suojassa.

Tässä asiassa kannattaa olla valpas ja opetella erilaiset huumauksen oireet ja tarkkailla ympäristössä venäjämielisiä henkilöitä. On syytä muistaa, että huumausaineita ei useinkaan tarjota sellaisenaan vaan huumemanipuloinnin kohteeksi joutuva usein huumataan tietämättää esimerkiksi maitokahviin sekoitettavalla psykedeelillä. Tätä saattaa tapahtua jopa joissain työpaikoissa joissa kahvihuoneen kahvipannuun saatetaan sekoittaa pieniä määriä huumavaa ainetta. Tässä kaikessa on syytä olla varovainen ja tästä kirjoituksesta kannattaa ottaa onkeensa.

No Laura se meikki jos haluat

Vierailija kirjoitti:

No onhan se nyt fiksua meikata, en tarkoita mitään noiden kumihuulibimboje sotamaalimeikkausta, vaan nätti hillitty meikki.

Kaupoissa näkee tosi paljon naisia, joiden kasvot huutavat meikkiä. Eihän se nättiä ole. Ei näy ripsiä ollenkaan ym. Suomalaisten silmät keskimäärim on sellaiset, että on vaan pakko meikata.

MUTTA, jos juuri sun silmät ei tarvi meikkiä, niin rohkeasti mene ilman.

Tämä. Eipä ole koskaan tullut vastaan tyttöä/naista, jika näyttäisi meikittä paremmalta kuin kevyessä meikissä. Jos kerran ap:lla on jo 15 vuoden tapa, miksi muuttaa sitä. Mitä se meikkaaminen haittaa, kun se selkeästi parantaa ulkonäköä ja siten on helpompi ja rennompi olla muiden kanssa tekemisissä.

En meikkaa ja olen elossa.

t. nainen

Kokeile vähentää meikin määrää asteittain ja vie vaikka aluksi vain roskat ulos ilman meikkiä. Tuo asteittainen meikin vähentäminen auttoi itselläni ja samalla totuin pikkuhiljaa omaan naamaani enkä enää pidä sitä rumana.

Vierailija kirjoitti:

Meikkaa jos mieli paranee. Miksi pakotat jotain asiaa jos se tuottaa niin suurta ahdistusta. Se asia on silloin osa sun identiteettiä. Hyväksy se.

Tästäkin kommentista tuli niiin hyvä mieli 💜

-ap

Ymmärrän hyvin sinua. Minä olen meikannut 14-vuotiaasta asti enkä ole ehkä koskaan mennyt ihmisten ilmoille ilman meikkiä. Olen nyt yli 30-vuotias myös. Suuri osa ongelmaa on akneihoni, jonka vuoksi en ole teini-iästä lähtien nähnyt yhtäkään päivää ilman finniä tai jotain punaista arpea naamassani. Eli absoluuttinen minimi, jonka teen, jos pitää mennä edes roskat viemään, on silaus meikkivoidetta tuoreimpien arpien päälle. Minulla on myös pysyvät punavioletit silmänaluset, joiden ohuen ihon läpi näkyy vihertävä verisuoni. Nämä minun on myös pakko peittää meikkivoiteella. Kolmantena pienempänä ongelmana ovat lähes olemattomat kulmakarvat, jotka tekevät oudon efektin ruskeiden hiusteni kanssa. Jos pitää vaikka mennä kauppaan, niin ehostan myös ne. En kuitenkaan koe tarvetta opetella meikkauspakosta eroon, sillä olen pärjännyt ihan hyvin näin tähän asti. Pidän naamastani todella paljon, kunhan korjaan nämä virheet meikillä. Jos joskus käy niin, että pitää vaikka tulipalon tai muun onnettomuuden vuoksi poistua kotoa ilman meikkiä, niin kyllä minä sen kestän. Joskus nuorempana sekin olisi voinut tuntua maailman suurimmalta nöyryytykseltä.