Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli kammosta mennä ihmisten ilmoille täysin meikittömänä?
25.10.2020 |
On päiviä jolloin väsyttää niin paljon, ettei ole mitään intoa meikata. Tavallisesti, hyvin nukutun yön jälkeen meikkaaminen on yleensä tosi kivaakin, mutta aina ei vaan jaksa.
Olen meikannut ihmisten ilmoille n. 15-vuotiaasta asti eli yli 15 vuoden ajan. Nuorempana oli suuri motivaatio meikata, varsinkin ennen älypuhelimia, jolloin ei ollut koko ajan viihdykettä sen kautta. Viihdytin itseäni meikkailemalla.
Olen siis nyt yli 30, ja alkanut oikeasti miettiä, miksi mä annan naamani vaikuttaa elämääni näin paljon. En pidä naamastani ilman meikkiä - siitä syystä siis aloitinkin meikkaamisen silloin teini-iässä. Jos olisin eri näköinen, voisin ollakin ilman meikkiä vaikka koko ajan, mutta mä suorastaan häpeän itseäni ilman meikkiä. Naamaa ei voi muokata liikunnalla tai ruokavaliolla kauniiksi eikä sitä voi peittää vaatteilla. Ainoa vaihtoehto on meikki. Eli kun menen ulos ilman meikkiä, on se minulle melkein sama kuin menisin ulos ilman vaatteita, jossa osa liikkuisi myös ilman ja osalla olisi vaatteet. En minä kropastanikaan tykkää, mutta onneksi saan sen piiloon vaatteilla.
Nytkin olen ollut koko päivän kotona, koska minua väsyttää enkä jaksa meikata, ja kaupassakin olisi pitänyt käydä. En vaan haluaisi näyttää tätä paljasta naamaani. Tunnen itseni säälittäväksi. Luultavasti
teidänkin mielestä tämä on nimenomaan säälittävää.
Kertokaa minulle miten voisin saada itseni ajattelemaan, ettei minun tarvitse näyttää hyvältä.
Kommentit (55)
Opettele tykkäämään kasvoistasi ilman meikkiä. Vähennä vähitellen ja huomaat, että ketään ei kiinnosta. Koeta keskittyä itsessäsi muuhun kuin ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja se jotenkin vielä menee, että on yöpaidassa meikittömänä, mutta kun sitten pukee vaatteet päälle, niin naama näyttääkin paljon kamalammalta.
-ap
Eri asia jos sulla olisi joku fobia minkä vuoksi et pysty tehdä jotain ja siitä pitäisi poisoppia. Laita asioita oikeasti järjestykseen. :) Ei asiasi ole niin vakava.
Meikkaa jos mieli paranee. Miksi pakotat jotain asiaa jos se tuottaa niin suurta ahdistusta. Se asia on silloin osa sun identiteettiä. Hyväksy se.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon omista kasvonpiirteistä ja niiden vahvuudesta miten helppo on olla ilman meikkiä. Vertaa vaikka naista jolla tasainen, virheetön oliivi-iho, tuuheat ja tummat kulmakarvat sekä tummat silmäripset ja kalpeaa, punakkahipiäistä naista jolla on ihoon hukkuvat harvat kulmakarvat ja ripset. Kyllä toi jälkimmäinen on auttamatta valjumman näköinen (itse kuulun heihin) luonnontilassaan.
Olen juuri tuollainen, jota kuvailit toisena ja joka sinäkin olet.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ikäisesi ja mulla oli samantyyppinen ongelma joitain vuosia nuorempana. Kun minulle tuli luonnostaan arkeen pidempi useiden kuukausien jakso, jolloin opiskelin/työskentelin paljon etänä/itsekseen, ei tullut meikattua juuri yhtään, koska olin niin paljon kotona. Katsoin itse itseäni peilistä päivittäin juuri sellaisena kuin olen ja aloin lopulta ITSE tottua siihen. Aloin ymmärtää, että sen näköinen olen, ja tuntui erittäin tyhmältä meikata ja taas jynssätä ihoa, jos poistuin vain ruokakauppaan. Lopulta totuin siihen aivan täysin eikä minulle ole mikään katastrofi nykyisin lähteä shoppailemaan vaikka tuntikausiksi kauppakeskukseen. En silloinkaan pidä itseäni mitenkään erityisen kauniina, mutta ajattelen, ettei sillä ole merkitystä. Merkitystä on itselleni nykyään se, onko se tarpeellista/järkevää/sen arvoista/ihoni hyvin voinnin arvoista/hyvää ajan käyttöä/pelkkää teeskentelyä jne. Lisäksi aina mietin, mikä minua itseäni määrittelee - no ei se, miltä jonkun tuntemattaoman mielestä näytän, vaan se, minkälaiseksi itse itseni ihmisenä, persoonana ja älyllisenä olentona tunnen, ulkonäkö on toissijaista, kunhan on perussiisti ja perusterveen näköinen. Nykyään teen kevytmeikin vain, jos poistun toimistolle (en edes etäpalavereja varten) tai juhliin/pitkiin illanviettoihin. Arkena muuten olen juuri sellainen kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Koronamaski päässä ei tarvi meikkiä.
Tätä mietin itsekin. Nyt on siinä mielessä hyvä aika harjoitella ilman meikkiä olemista, että kasvojen peittämisestä on tullut normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään olin meikittömänä , pipo päässä mieheni kanssa kävelyllä ja poikettiin kahvilaan kahville. Mieheni vastapäätä sanoi minun olevan nyt erityisen kaunis. Ei se meikki aina kaunista,.
Sä varmasti oletkin kaunis ilman. Minua ei kukaan ole kehunut kauniiksi ilman meikkiä, enkä ihmettele.
-ap
Meikin vähentäminen on yksi konsti.
Toinen on se, että lähdet ensin vain lyhyeksi hetkeksi kodin ulkopuolelle ilman meikkiä, esim. viet roskat. Sitten käyt pienellä kävelylenkillä. Sitten menet lähikauppaan tai kioskille ostamaan jotain pientä, eli olet siellä vain hetken. Sitten voit uskaltautua jo isommillekin ruokaostoksille ilman meikkiä.
Voit myös psyykata itseäsi niin, että kuvittelet olevasi "näkymätön" silloin kun sinulla ei ole meikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se nyt fiksua meikata, en tarkoita mitään noiden kumihuulibimboje sotamaalimeikkausta, vaan nätti hillitty meikki.
Kaupoissa näkee tosi paljon naisia, joiden kasvot huutavat meikkiä. Eihän se nättiä ole. Ei näy ripsiä ollenkaan ym. Suomalaisten silmät keskimäärim on sellaiset, että on vaan pakko meikata.
MUTTA, jos juuri sun silmät ei tarvi meikkiä, niin rohkeasti mene ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla miten muistakin kammoista tai fobioista: altistamalla. Jos heti meikittömänä ulos meneminen tuntuu liian suurelta askeleelta, tee asia pikkuhiljaa: joka kerta jätät jonkun meikin pois ulos mennessä, kunnes lopulta pääset meikittömänä testaamaan miltä se tuntuu ja miten ihmiset reagoivat. Jos haluat pohtia ajatuksiasi, niin mieti mikä on se uhkakuva mitä voisi tapahtua tai mitä ihmiset mielestäsi ajattelisivat, jos näkisivät sinut ehostamatta. Mutta suosittelen KKT-hengessä altistamista ja ns. käyttäytymiskokeita, asian mielessä pyörittely ei yksin auta mitään.
Uskon sinun olevan täysin oikeassa. Kunhan nyt vaan uskaltaudun kauppaan ilman ja huomaan ettei kukaan katso järkyttyneenä, voin päästäkin kammosta. Kiitos💓
-ap
Analysoitko itse kodin ulkopuolella liikkuessasi muita ihmisiä, vahdit kuka on meikannut ja kuka kulkee natureillina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet vaan, ja sitten menet uudestaan.
Jos koet painetta meikata, sano itsellesi "meikkaan vain omaksi ilokseni". Vahvistat pikkuhiljaa tunnetta, jonka mukaan sinulla on oikeus päättää asiasta ja lopulta uskot, että meikkaat vain silloin, kun se tuottaa sinulle mukavaa mieltä. T. yksi joka meikkaa usein kotona huvin vuoksi
Jotenkin mä piristyin teidän kivoista kommenteista niin paljon, että mun väsymyskin kaikkosi! Päätin että lähden ihan just kauppaan. En nyt ihan täysin meikittömänä lähde (vielä), laitoin yläluomelle rajauksen ja yläripsiin ripsiväriä, en mitään muuta. Onneksi ulkona on jo pimeää😁
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jengi kulkee tänä päivänä niin (kuvainnollisesti) laput silmillä kännyineen että ei ketään kiinnosta randomit vastaantulijat. Miksi joku olettaa että juuri hänen liikkumisensa ihmisten ilmoilla herättäisi muissa mielenkiintoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla miten muistakin kammoista tai fobioista: altistamalla. Jos heti meikittömänä ulos meneminen tuntuu liian suurelta askeleelta, tee asia pikkuhiljaa: joka kerta jätät jonkun meikin pois ulos mennessä, kunnes lopulta pääset meikittömänä testaamaan miltä se tuntuu ja miten ihmiset reagoivat. Jos haluat pohtia ajatuksiasi, niin mieti mikä on se uhkakuva mitä voisi tapahtua tai mitä ihmiset mielestäsi ajattelisivat, jos näkisivät sinut ehostamatta. Mutta suosittelen KKT-hengessä altistamista ja ns. käyttäytymiskokeita, asian mielessä pyörittely ei yksin auta mitään.
Uskon sinun olevan täysin oikeassa. Kunhan nyt vaan uskaltaudun kauppaan ilman ja huomaan ettei kukaan katso järkyttyneenä, voin päästäkin kammosta. Kiitos💓
-ap
Analysoitko itse kodin ulkopuolella liikkuessasi muita ihmisiä, vahdit kuka on meikannut ja kuka kulkee natureillina?
En ikinä! En ylipäätään edes näe rumuutta muissa, itsessäni sitäkin enemmän. Tiedostan kyllä, ettei ihmisiä kiinnosta minun naamani todellakaan siinä määrin kuin itseäni, jos ollenkaan. Tämä on oma päänsisäinen ongelmani.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jengi kulkee tänä päivänä niin (kuvainnollisesti) laput silmillä kännyineen että ei ketään kiinnosta randomit vastaantulijat. Miksi joku olettaa että juuri hänen liikkumisensa ihmisten ilmoilla herättäisi muissa mielenkiintoa?
En oleta, tämä on epärealistinen kammo. Olen suurentanut asian omassa päässäni tällaiseksi.
-ap
Laita kestoväri ripsiin ja kulmiin, jos olet vaaleasävyinen. Sitten ehkä ripsien taivutus, jos on tarpeen. Sitten kauniskuvioinen kangasmaski naamaan ja menoksi.
Itse lopetin vuoden alussa arkena meikkaamisen. Olen meikannut vuoden aikana kaksi kertaa juhliin, muuten olen kulkenut puhtaalla naamalla.
Pidän nykyään enemmän luonnollisesta ulkonäöstäni kuin ennen. Juhliin valmistautuessani yllätyn aina siitä muutoksesta, mitä juhlavaatteet, kampaus ja meikki tekee. Onhan se sitten vaihtelua.
Täällä samaa ongelmaa. Olen tietoisesti vähentänyt meikkaamista ja eiköhän töissä joku kysynyt, että olenko sairas kun näytän niin valjulta. Ja huom! Minulla oli meikkivoide, peitevoide, valokynää, aurinkopuuteria, luomiväriä, ripsiväriä ja kulmat laitettu. Eli vähemmän (!) meikkiä mitä yleensä käytän. Jos menisin kokonaan ilman meikkiä töihin, ihmiset varmaan luulisivat minun tekevän kuolemaa. Olen punaisen kalpea olemattomilla kulmakarvoilla ja ripsillä.
Alue: Aihe vapaa
Juuri tänään olin meikittömänä , pipo päässä mieheni kanssa kävelyllä ja poikettiin kahvilaan kahville. Mieheni vastapäätä sanoi minun olevan nyt erityisen kaunis. Ei se meikki aina kaunista,.