Lapsettomuus/lestadiolaiset

Minä olen ollut naimisissa mieheni kanssa nyt 7 vuotta. Olin siis vain 18 vuotias mennessäni naimisiin haaveena iso perhe. Kuten muillakin sisaruksillani ja sukulaisillani. Mutta... nyt olen 26vuotias ja minulla on vain yksi lapsi, 3 vuotias tyttö. Neljä lapsetonta vuotta oli raastavaa ja pitkää. Huomisen odottamista, raskaustestejä tehdessä. Minun selviytymiskeinoni oli olla avoin kaikille. Se helpottaa, ei paineita kenenkään suhteen. Ei se ole uskosta kiinni, salaaminen yms. vaan jokaisesta ihmisestä itsestään. Minun oli helppo puhua, minulle oli helppo puhua. Se antoi voimaa jaksaa! Mieheni kanssa puhuimme myös adoptiosta, sijaislapsista yms. mutta ehkä emme kuitenkaan olleet valmiita sellaiseen kun emme päässeet puhumisesta eteenpäin. Ja uskoisin, että nuori ikäkin oli yksi syy, miksi kaikki olivat vain puheita... 4vuotta sitten tulin raskaaksi 3 kertaa. Ihan yhtäkkiä! Kaksi keskenmoa ensin ja sitten tämä lapseni. Minä tulin raskaaksi ilman mitään hoitoja. Vaikka rukoilimme lasta vuosikausia, Jumala vastasi rukouksiimme niin pitkän ajan jälkeen. TOivon sydämeni pohjasta, että saisin vielä lapsia.. Mutta silti olen kiitollinen ainokaisesta lapsestamme. Kaikille niille jotka, kärsivät lapsettomuudesta, toivon sydämeni pohjasta voimia ja jaksamista elämäänne!



Olet oikeassa siinä, että lapsettomat ovat niin sanotusti unohdettu. Sen minäkin pienessä sydämessäni sain tuntea monia kertoja! Olisi aika jokaisen lopettaa se valittaminen lapsiluvuista, ison perheen murheista ja muistaa että, jokainen lapsi, on Taivaan Isän lahja. Lapset tuovat iloa ja onnea niin paljon elämään, että sen ymmmärtää vasta ns. lapsettomuuden jälkeen. On surullista, että se näyttää hämärtyneen niin monen äitin mielessä! Olisitteko valmiita luopumaan yhdestäkään lapsestanne! Ette todellakaan,. Miksi? rakastatte lapsianne niin paljon. Miettkää siis onnellisia aioita elämässänne ja heittäkää hetkeksi syrjään kaikki negatiiviset asiat!



Sorry, meni vähän ohi asian!

perheestä, eikä heille ollut " siunaantunut" paljon lapsia. Hän kertoi, kuinka sai hävetä, kun toiset lapset (uskovaiset) kiusasivat vähästä lapsiluvusta ja kyseenalaistivat uskon. Hän itse kertoi hyväksyvänsä lääkkeet lapsettomuuden hoidossa muttei esim. " koeputkihedelmöitystä"

No, jokaisella oma kanta.

olen itse vl, tätini on naimisissa ja lapseton. eräs toinen sukulainen sai pitkän lapsettomuuden jälkeen lapsen.



vl:t ajattelevat että lapsi on Jumalan lahja, ei itsestäänselvyys. siksipä lapsettomuus ei ole kenenkään vika tai ansio. lääketieteellistä apua saa ottaa vastaan jos haluaa, mutta ei ole pakko. myönteisesti siis hoitoihin suhtaudutaan, mutta hoidoissa raja menee siinä, että luovutettuihin siittiöihin/munasoluihin ei ole hyvä turvautua.

adoptio- tai sijaisvanhemmuutta katsotaan myös myönteisesti, tunnen perheitä joissa on adoptiolapsia tai sijoituslapsia ja myös yhden sinkkunaisen, joka on adoptoinut ulkomailta tyttären.

se, että päättääkö elää kahdestaan vai yrittääkö saada lapsen hoidoilla tai muuten, on jokaisen parin ikioma päätös. mikä se sitten onkin, sitä pyritään siionissa tukemaan.

srk on julkaissut kirjan Pitäisin pientä sylissäni, joka kertoo lapsettoman parin omakohtaisia kokemuksia lapsettomuudesta ja heidän päätöksistään asiassa. lisäksi on julkaistu toinen kirja (en muista nimeä) jossa on eri ihmisten kirjoituksia lapsettomuudesta eri näkökulmista.

mitään vl:ien toimintaa ei rajata pelkästään perheille, aina ovat myös perheettömät tervetulleita. tietenkin raamattuluokkiin ym. ei ole laittaa omaa lasta oppilaaksi, mutta sinkut ja perheettömät ovat niissäkin mukana opettajina ym. vastikään järjestettiin muistaakseni lapsettomille pariskunnille oma leirinsäkin.

lapsettomat ovat luonnollisesti tietynlaisen paineen alla, kun useat heistä haluaisivat lapsia. en luule kuitenkaan, että tilanne on heillä olennaisesti erilainen kuin ei-vl lapsettomilla sen suhteen, että muut saavat lapsia ja he eivät. pikemminkin tuntuu, että lapsettomat vl:t selviävät siinä mielessä helpommalla, että eivät joudu kokemaan sitä valtavaa painetta, joskus jopa vieroksuntaa ja painostusta joka ei-vl:ien suunnalta usein suuriin perheisiin ja monisynnyttäjiin kohdistuu.

en oikein ymmärrä mitä tarkoitat lapsettomuuden julkisuudella, sehän on aina kaikille julki että lapsia ei ole... riippuu ihmisestä itsestään ja saa riippuakin, puhuuko pari lapsettomuudestan julkisesti. kenellekään ei lapseton pari ole velvollinen tiliä tekemään, mutta usein lapsettomuudesta ja sen syistä puhutaan avoimesti ainakin omassa lähipiirissä. jos asia on niin kipeä ettei siitä halua puhua, se on oma asia.

lapsettomiin ei " suhtauduta" sen kummemmin kuin muihinkaan siionin jäseniin, lapsettomuuden ei ole tarkoitus olla mikään leima.

en kiellä, etteikö joskus ilmenisi inhimillistä kateutta tai epäilyjä ehkäisystä, mutta me vl:tkin olemme todellakimn vain ihmisiä ja tapaukset yksittäisiä, ja niitä halutaan korjata ja pyytää anteeksi. riippuu paljon lapsettoman parin persoonastakin, miten hän asiat kokee. jokuhan voi kokea jo kuulumisten kyselyt inhottavana vihjailuina vauvajutuista, toinen ottaa lapsettomuudesta kyselyt ihanana myötäelämisen haluna. samoin kuin ei-vl:t.



erona vl ja ei-vl tulee mieleen, että ei-vl lapsi tuntuu olevan usein jatain jota tehdään, lapsen saaminen ihmisen oma suoritus ja ansio. vl:t ajattelevat että lapsi on jumalan lahja, ja Jumalalla on oikeus jättää lahja antamatta. siispä suorituspaineita ja omaa huonoutta ei tarvitsisi lapsiasiasta tuntea.

Näin mä ajattelinkin asioiden olevan. Kyllähän nämä on niin persoonista kiinni. Suurelle osalle lapsen saaminen on kuitenkin helppoa ja suhtautuvat siihen niin. Oli sitte vl tai ei. On kuitenkin helpottavaa tietää, ettei v-lestadiolaisuudessa ajatella, että lapsettomuus on rangaistus. Oma mummoni on vl ja hän sanoi joskus vuosia sitten, että jos lapsia ei hänelle olisi alkanut tulla, olisi hän vaihtanut miestä. Itse ajattelen jo sinällään, että hyvä puoliso on Jumalan lahja. Yhdessä pysymme ja tuemme toisiamme.