Mun mummo on pakottanut lapsena syömään
Ja suuttui kun en syönyt. Hän alkoi puhe lakkoon ja vihoitteli aina kun ei ruoka kelvannut en pystynyt syömään koska ahdisti se sairaalloinen kyttäys onko lautanen tyhjä ja miks ei ota lisää.
Vielä aikuisenakin ahdistaa jos joudun samalle mummolle kahville niin pala nousee kurkkuun ja tuntuu että pyörryn. Ei ehkä kuulosta kauheelta mutta silloin lapsena se oli kamalaa.
Ja on kyllä edelleen. Eli kiitti vaan kun aiheutti traumoja syömisestä. Inhoan ruokaa ja saan jotenkuten syötyä kunhan olen yksin.
Sitten mua pidetään masentuneena kun en halua syödä muiden seurassa se on vaan niin että oksettaa nielaista mitään kun muut katsoo.
Jostain lapsuudesta nämä tunteet edelleen tulee. Ja mummon puoliso oli mukana pakottamisessa ja sitten he molemmat vihoittelivat kun ei pieni lapsi syö.
Huhhuh ei enää ikinä mummolaan syömään.
Kommentit (7)
Voi, olen pahoillani puolestasi! Koita päästä asian yli. Viimeistään kun kuolevat asia jää taakse menneisyyteen.
No oli kaikkea muuta ku lihapullia. Ei saa heittää roskiin jos ei jaksanu vaan väkisin piti syödä niin että meinaa oksennus lentää. Mua ei kukaan enää pompottele tuolla tyylillä tästä lähtien saavat muuten kärsiä jos välit menee. En ole mikään tossu jota saa pompotella ja uhkailla jollain hiton ruualla. Se on sairasta.
Hyvä pidä puolesi vanhuksilla viiraa päässä usein eivät he tajua mistään mitään. Tai ovat tyhmiä ku saappaat.
Mummo on ehkä elänyt pula-aikana? Sen ajan kokeneilla on vähän eri suhde ruokaan kuin muilla.
Luultavasti heitäkin on painostettu samoin, ja ovat saaneet tukkapöllyäkin.
Ota asia puheeksi ja kysy taustoja, sano miltä tuntui ja kysy ovatko ehkä muuttaneet mieltään asian suhteen. Eivät kai enää toimi samoin?
Tarjosiko mummonlihapullia?