Erja Lyytinen aloitti kitaransoiton vasta 15-vuotiaana. Miksi usein väitetään että pitäisi aloittaa hyvin nuorena päästäkseen ammattimuusikoksi?

Soittaja on ammattimuusikko kun ansaitsee elantonsa soittamalla. Ei sillä ole sinänsä mitään tekemistä soittotaidot kanssa.

Irwin Goodman ja M. A. Numminen sekä monet muut vähemmällä soittotaidolla varustetut henkilöt ovat/olivat ammattimuusikoita.

Vierailija kirjoitti:

Soittaja on ammattimuusikko kun ansaitsee elantonsa soittamalla. Ei sillä ole sinänsä mitään tekemistä soittotaidot kanssa.

Irwin Goodman ja M. A. Numminen sekä monet muut vähemmällä soittotaidolla varustetut henkilöt ovat/olivat ammattimuusikoita.

Riippuu genrestä.

Monet kevyen musiikin muusikot ovat niin lahjakkaita että olisivat voineet tehdä kansainvälisen uran klassisen musiikin muusikkoina. Sama koskee kevyen musiikin säveltäjiä.

He valitsivat toisin.

Vierailija kirjoitti:

Sitten en ymmärrä miksi lyttäät Erjaa, sama koulutuskin heillä on. Ja tuskin Erjaa ihan syyttä on palkittu kansainvälisesti. Mitäs palkintoja tuolla toisella on?

En edelleenkään liittänyt Erjaa tähän millään tavoin, mutta jos tästä haluat henkilökohtaisesti loukkantua ja  pissimiskilpailu on järjestettävä niin:

Noille palkinnoille en anna mitään muuta kuin medianäkyvyyden arvon.

Tätä eurooppalaista blues-skeneä tiedän sen verran hyvin, että se perustuu pienestä piiristä johtuvaan keskinäiseen selänrapsutukseen ja menneen ajan hypettämiseen.

Kitaristista palkinto ei tee parempaa. Livenä nähnyt molemmat ja Marzin  improvisaatiokyky ja energia on kyllä jotain aivan käsittämätöntä.

Marzin monipuolisuudesta esimerkkinä vaikkapa monet tv-produktiot kitaristina ja bändin liiderinä, on toiminut kapellimestarina ja säveltänyt monenlaista musaa eri produktioihin. Ja onhan Marzi 2003 Pori Jazzien vuoden taiteilija :))) ...jos palkinnot on niin merkityksekkäitä.

Verrattain hyväksi kitaristiksi pystyy alkamaan vaika keski-iässä, ellei vaikka eläkkeellä ollessa, jos löytyy motivaatiota. Virtuoosinkaan ei tosiaankaan tarvitse aloittaa kirtarointia jo lapsena.

Marzin slidesoittoa kohdassa 3:00

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkuudet yleensä huomataan nuorena. Pidän Erjasta, mutta hän on aika opiskellut muusikko. En kuule varsinaisesti omaa soundia tai tyyliä hänen soitossaan.

Sama mikä mullakin tökkii. Symppis mimmi ja tehnyt tavallaan kaiken oikein opiskelemalla juurta jaksain. Toimisi missä muussa tahansa musiikkilajissa, mutta blues on lähtökohtaisesti elämänkoululla opittua päähänpotkittujen musiikkia. Valkoinen akateeminen blues ei ole koskaan koskettanut tunteitani niin kuin vaan mustien artistien alkuperäiset tulkinnat. Harmi kun mustat hylkäsivät bluesin ja siitä tuli 60-luvulla lähinnä valkoihoisten keskiluokkaisten muusikoiden temmellyskenttä. Toki tänäkin päivänä tehdään vielä hyvääkin bluesia mutta sitä saa etsiä syvältä valtavirtabluesin ulkopuolelta. Gary Mooren still got the blues on tämän vesityskehityksen kliimaksipiste jossa ilmaisuvoima mitataan metriikoilla eikä tunteen voimakkuudella ja fiiliksillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että on olemassa kansoja joilla on synnynnäinen taju siitä, mikä on pohjimmiltaan klassisen kitaran oikea perimmäinen luonne. Voisi sanoa kitaran sielu.

Espanjalaiset sekä eteläamerikkalaiset.

Sitä ei tarvitse heille erikseen selittää.

Venäläiset taas ovat asia erikseen. Venäläiset ovat uskomattoman lahjakasta kansaa musikaalisesti.

Mutta kitaran soundi heillä on uskomattoman kuiva eikä heillä ole luontaista tajua kitaran sielusta.

Mutta sitä jaksaa kuunnella siksi, koska he tulkitsevat musiikkia kertakaikkiaan niin hyvin.

Tässä yksi näyte.

Vierailija kirjoitti:

Verrattain hyväksi kitaristiksi pystyy alkamaan vaika keski-iässä, ellei vaikka eläkkeellä ollessa, jos löytyy motivaatiota. Virtuoosinkaan ei tosiaankaan tarvitse aloittaa kirtarointia jo lapsena.

Ihan ok. Mutta virtuoosin on ihan parasta aloittaa lapsena.

Sähklkitara on eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että on olemassa kansoja joilla on synnynnäinen taju siitä, mikä on pohjimmiltaan klassisen kitaran oikea perimmäinen luonne. Voisi sanoa kitaran sielu.

Espanjalaiset sekä eteläamerikkalaiset.

Sitä ei tarvitse heille erikseen selittää.

Venäläiset taas ovat asia erikseen. Venäläiset ovat uskomattoman lahjakasta kansaa musikaalisesti.

Mutta kitaran soundi heillä on uskomattoman kuiva eikä heillä ole luontaista tajua kitaran sielusta.

Mutta sitä jaksaa kuunnella siksi, koska he tulkitsevat musiikkia kertakaikkiaan niin hyvin.

Tässä yksi näyte.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Puhuin yksinomaan klassisesta kitarasta.

Venäläisten kyvyssä tulkita musiikkia ei ole mitään moitittavaa, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkuudet yleensä huomataan nuorena. Pidän Erjasta, mutta hän on aika opiskellut muusikko. En kuule varsinaisesti omaa soundia tai tyyliä hänen soitossaan.

Sama mikä mullakin tökkii. Symppis mimmi ja tehnyt tavallaan kaiken oikein opiskelemalla juurta jaksain. Toimisi missä muussa tahansa musiikkilajissa, mutta blues on lähtökohtaisesti elämänkoululla opittua päähänpotkittujen musiikkia. Valkoinen akateeminen blues ei ole koskaan koskettanut tunteitani niin kuin vaan mustien artistien alkuperäiset tulkinnat. Harmi kun mustat hylkäsivät bluesin ja siitä tuli 60-luvulla lähinnä valkoihoisten keskiluokkaisten muusikoiden temmellyskenttä. Toki tänäkin päivänä tehdään vielä hyvääkin bluesia mutta sitä saa etsiä syvältä valtavirtabluesin ulkopuolelta. Gary Mooren still got the blues on tämän vesityskehityksen kliimaksipiste jossa ilmaisuvoima mitataan metriikoilla eikä tunteen voimakkuudella ja fiiliksillä. 

Stevie Ray Vaughanilla oli sekä tekniikkaa, että tunnetta. Sen totesi myös Albert King. Gary Moore taas oli parempi soittaessaan hard rockia ja Empty Roomsin tapaisia balladeja. Loistava kitaristi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verrattain hyväksi kitaristiksi pystyy alkamaan vaika keski-iässä, ellei vaikka eläkkeellä ollessa, jos löytyy motivaatiota. Virtuoosinkaan ei tosiaankaan tarvitse aloittaa kirtarointia jo lapsena.

Ihan ok. Mutta virtuoosin on ihan parasta aloittaa lapsena.

Sähklkitara on eri juttu.

Voipi päteä johonkin klassiseen kitaraan vaikka en olisi niin varma siitäkään. Kun katselee joitain noista kitaravirtuoosilapsista ja nuorista, niin ei heilläkään ole hirveän montaa harjotusvuotta takanaan - ja aikuisena oppiminen on vähintään yhtä helppoa kuin lapsena, ainakin omasta puolesta voin helposti sanoa näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verrattain hyväksi kitaristiksi pystyy alkamaan vaika keski-iässä, ellei vaikka eläkkeellä ollessa, jos löytyy motivaatiota. Virtuoosinkaan ei tosiaankaan tarvitse aloittaa kirtarointia jo lapsena.

Ihan ok. Mutta virtuoosin on ihan parasta aloittaa lapsena.

Sähklkitara on eri juttu.

Voipi päteä johonkin klassiseen kitaraan vaikka en olisi niin varma siitäkään. Kun katselee joitain noista kitaravirtuoosilapsista ja nuorista, niin ei heilläkään ole hirveän montaa harjotusvuotta takanaan - ja aikuisena oppiminen on vähintään yhtä helppoa kuin lapsena, ainakin omasta puolesta voin helposti sanoa näin.

Oletko klassisen kitaransoiton opettaja?

Tässä bluesin mallia Samantha Fish - Sucker Born

Koska se ammatti valitaan nuorena, ja ammattiin opiskelu heti lukion jälkeen vaik sibiksessä. Siinä vaiheessa on liian myöhästä alottaa tyhjästä alkeiden opiskelu. Joku vanhus jos pyrkii vaik sibikseen niin tuskin lykästää muiden rinnalla. Taidot oltava jo huipussa hakuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verrattain hyväksi kitaristiksi pystyy alkamaan vaika keski-iässä, ellei vaikka eläkkeellä ollessa, jos löytyy motivaatiota. Virtuoosinkaan ei tosiaankaan tarvitse aloittaa kirtarointia jo lapsena.

Ihan ok. Mutta virtuoosin on ihan parasta aloittaa lapsena.

Sähklkitara on eri juttu.

Voipi päteä johonkin klassiseen kitaraan vaikka en olisi niin varma siitäkään. Kun katselee joitain noista kitaravirtuoosilapsista ja nuorista, niin ei heilläkään ole hirveän montaa harjotusvuotta takanaan - ja aikuisena oppiminen on vähintään yhtä helppoa kuin lapsena, ainakin omasta puolesta voin helposti sanoa näin.

Otetaan vaikka joku Slash. Nuorista koostuva bändi ei palkkaa kitaristiksi 55 vuotiasta...eiköhän ne haluu samaa ikää olevan. Joten aina paremmat mahikset hienoon uraan tai menestykseen muusikkona mitä nuorempana aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verrattain hyväksi kitaristiksi pystyy alkamaan vaika keski-iässä, ellei vaikka eläkkeellä ollessa, jos löytyy motivaatiota. Virtuoosinkaan ei tosiaankaan tarvitse aloittaa kirtarointia jo lapsena.

Ihan ok. Mutta virtuoosin on ihan parasta aloittaa lapsena.

Sähklkitara on eri juttu.

Voipi päteä johonkin klassiseen kitaraan vaikka en olisi niin varma siitäkään. Kun katselee joitain noista kitaravirtuoosilapsista ja nuorista, niin ei heilläkään ole hirveän montaa harjotusvuotta takanaan - ja aikuisena oppiminen on vähintään yhtä helppoa kuin lapsena, ainakin omasta puolesta voin helposti sanoa näin.

Oletko klassisen kitaransoiton opettaja?

Minä olen. Illanjatkoja.

sama

Ed mainitut Wes & Marzi ovat ihan eri kaliberia kun blues skaalaa hinkkaava Lyytinen

Mä aloitin puhelimella soittamisen vasta kaksikymppysenä, hyvin olen pärjäillyt.