Hankkisitko biologisia lapsia, jos...

En tosiaan hankkisi. En myöskään olisi hankkinut lapsia jos itsellä tai puolisolla tai perheissä olisi mielenterveyden sairauksia, en edes alkoholistin enkä huumeiden käyttäjän kanssa.

Olen joutunut työnkin puolesta seuraamaan sellaisia perheitä, ei kiitos miksi hankkisi ongelmia tahallaan, jos on tiedossa, se on tyhmyyttä.

Isovanhempani menehtyi harvinaiseen sairauteen, joka sittemmin on todettu hänen lapsellaan ja lapsenlapsellaan, eli minulla. Muilla perheesssämme, kuten sisaruksillani, ei ole todettu, ainakaan vielä, kyseistä sairautta, joka havaitaan vasta aikuisena ja jonka perinnöllisyyttä ei ole tutkittu loppuun asti. Sairaus voi johtaa kuolemaan. Olen lapseton, mutta aion hankkia lapsia, jos mahdollista. Vaikka itse kuolisin tähän sairauteeni, minulla on kuitenkin ollut hyvää elämää vuosikymmeniä. Tästä sairaudesta ainakin toistaiseksi vapaat perheenjäseneni ovat hekin kokeneet kovia: onnettomuuksia, syöpää jne. Koskaan ei voi varma mistään. Pitää uskaltaa elää ja taistella omasta elämästään ja elämänlaadustaan. Jos tämän sairauteni periytyvyys olisi mahdollista selvittää, menisin toki tutkimuksiin. Mutta kun ei voi.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 18:30"]

Ulkopuolisen on helppo huudella. Mä ymmärrän täysin niitä sisaruksia jotka eivät ole testissä halunneet käydä. Sanomalla ettei jollakin ole huonojen geenien takia oikeutta lisääntyä on sairasta. Se on sosiaalista sterilisaatiota ja natsimeininkiä.

[/quote]Miksi ihmeessä sinä haluaisit antaa lapsillesi noin helvetillisen elämän?!? Ei ole mitään natsismia tai rodun jalostusta se, että ei jatka omaa kamalaa sairauttaan eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 20:14"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 18:30"]

Ulkopuolisen on helppo huudella. Mä ymmärrän täysin niitä sisaruksia jotka eivät ole testissä halunneet käydä. Sanomalla ettei jollakin ole huonojen geenien takia oikeutta lisääntyä on sairasta. Se on sosiaalista sterilisaatiota ja natsimeininkiä.

[/quote]Miksi ihmeessä sinä haluaisit antaa lapsillesi noin helvetillisen elämän?!? Ei ole mitään natsismia tai rodun jalostusta se, että ei jatka omaa kamalaa sairauttaan eteenpäin.

[/quote]

Ei kukaan halua antaa lapselleen helvetillistä elämää. Se ei vain ole ulkopuolisten asia määritellä millaisilla geeneillä on oikeus lisääntyä. Mihin se raja vedetään? Jonkin mielestä lyhyenä miehenä eläminen on helvetillistä, ei saa naisia ja työelämässä syrjitään. Pitäisikö estää kaikkia alle 160 senttisiä miehiä lisääntymästä, koska on hyvin todennäköistä että tulevat lapset perivät isänsä pituusrajoitteet ja todennäköisesti tulevat kokemaan kärsimystä ja ahdistusta asiasta. Missä se raja vedetään tässä teidän vaatimassa rodunjalostuksessa. Ja sitä se on vaikkei fyysisesti steriloida niin sosiaalisesti ja henkisesti tehdään sama asia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 18:30"]

Ulkopuolisen on helppo huudella. Mä ymmärrän täysin niitä sisaruksia jotka eivät ole testissä halunneet käydä. Sanomalla ettei jollakin ole huonojen geenien takia oikeutta lisääntyä on sairasta. Se on sosiaalista sterilisaatiota ja natsimeininkiä.

[/quote]Miksi ihmeessä sinä haluaisit antaa lapsillesi noin helvetillisen elämän?!? Ei ole mitään natsismia tai rodun jalostusta se, että ei jatka omaa kamalaa sairauttaan eteenpäin.

[/quote]

Miten voit määritellä jonkin toisen ihmisen elämän helvetilliseksi. Ainoastaan ihminen joka on kyseisen sairauden kanssa elänyt tietää miltä se tuntuu ja että onko hänen elämänsä ollut helvetillistä. Aina sairaus yksin ei tee kenenkään ihmisen elämästä helvetillistä, jos muuten asiat on onnellisesti. 

Joku mainitsi että ei tekisi lapsia jos suvussa on mielenterveyssairauksia. Niitäkin on niin monenlaisia ja moneen niistä vaikuttaa muu elämänlaatu ja kasvuympäristö. Meillä on miehen kanssa molemmilla suvussa jonkin verran erilaisia mielenterveyteen liittyviä ongelmia/sairauksia esim. isäni suvusta löytyy itsemurhatapauksia. Näihin asioihin kuitenkin aina vaikuttaa se, millaisen elämän muuten saa elää. Eivät ole asiat yksitselitteisiä. Itse ainakin olen tällä hetkellä niin onnellinen elämässäni, että olisi sääli, jos vanhempani olisivat jättäneet lapset tekemättä suvussa olevien sairauksien takia. 

Vaikea ymmärtää miten mustavalkoisesti ihmiset ajattelvat. Miksi elämän pituus muutenkaan olisi määritelmä hyvälle elämälle. Mielestäni tärkempää on se, mitä saa kokea elinvuosiensa aika, kuin se, että paljonko niitä ehtii kerryttämään. Kyllä esim. huonot kasvuolot monesti laskee elämänlaatua enemmän, kuin jokin sairaus. 

Ajattelin itsekin sitä juttua lukiessani etten ikinä tekisi lapsia jos en tietäisi kumminpäin käy. Sen perheen Satu-tyttären kohtalo oli niin rankka että ikinä en haluaisi ketään tuollaiselle altistaa. Mieluimmin sitten vaikka lapseton.

En ikinä ottaisi sitä riskiä. En ikinä tekisi lapsia, jos mulla olis mikään paskasairaus jolla olis edes pieni mahdollisuus periytyä. Todella itsekästä tehdä lapsia, kun tietää mitä on edessä.

En ikinä ottaisi sitä riskiä. En ikinä tekisi lapsia, jos mulla olis mikään paskasairaus jolla olis edes pieni mahdollisuus periytyä. Todella itsekästä tehdä lapsia, kun tietää mitä on edessä.

En ikinä ottaisi sitä riskiä. En ikinä tekisi lapsia, jos mulla olis mikään paskasairaus jolla olis edes pieni mahdollisuus periytyä. Todella itsekästä tehdä lapsia, kun tietää mitä on edessä.

En ikinä ottaisi sitä riskiä. En ikinä tekisi lapsia, jos mulla olis mikään paskasairaus jolla olis edes pieni mahdollisuus periytyä. Todella itsekästä tehdä lapsia, kun tietää mitä on edessä.

En ikinä ottaisi sitä riskiä. En ikinä tekisi lapsia, jos mulla olis mikään paskasairaus jolla olis edes pieni mahdollisuus periytyä. Todella itsekästä tehdä lapsia, kun tietää mitä on edessä.

Mielenterveysongelmissakin on se että eihän ne ole mikään kuolemantuomio niinkuin tuo kyseinen sairaus. Mielenterveysongelmista voi parantua terapialla, lääkityksellä, skitsofreenikkokin voi elää normaalin elämän jos lääkitys saadaan kuntoon, tiedän yhden.

En tietenkään hankkisi enkä hankkisi, jos suvussa on cp-vammaisuutta, downin syndroomaa, epilepsiaa (joka ei selity keinohedelmöityksellä), lapsuuden diabetesta, ym. poikkeavuuksia. Suomessa on niin pieni väestöpohja, ettei kenenkään pitäisi ottaa turhia riskejä. Reippaasti adoptoimaan!

Meillä sekä mieheni että minä kannamme lukuisia sellaisia sairauksia, jotka ilman länsimaista lääketiedettä johtavat kuolemaan. Kun molemmista suvuista samat taudit on käytännössä varmaa, että lapsemme olisi sairas. Geeniyhdistelmämme tuottaisi erittäin suurella todennäköisyydellä lapsen, joka kärsii pahoista tukalaa oloa ja kipua aiheuttavista ongelmista ensimmäiset vuodet ja johtaisi ennemmin tai myöhemmin kuolemaan. Lääketiede voi nykyään helpottaa ongelmia ja pienentää kuoleman riskiä. En voi taata, että tulevat sukupolvet ovat yhtä hyvässä asemassa kuin minä ja mieheni olemme olleet (kun olemme edelleen hengissä). Siksi emme hanki lapsia.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 20:14"][quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 18:30"]

Ulkopuolisen on helppo huudella. Mä ymmärrän täysin niitä sisaruksia jotka eivät ole testissä halunneet käydä. Sanomalla ettei jollakin ole huonojen geenien takia oikeutta lisääntyä on sairasta. Se on sosiaalista sterilisaatiota ja natsimeininkiä.

[/quote]Miksi ihmeessä sinä haluaisit antaa lapsillesi noin helvetillisen elämän?!? Ei ole mitään natsismia tai rodun jalostusta se, että ei jatka omaa kamalaa sairauttaan eteenpäin.

[/quote]

Ei kukaan halua antaa lapselleen helvetillistä elämää. Se ei vain ole ulkopuolisten asia määritellä millaisilla geeneillä on oikeus lisääntyä. Mihin se raja vedetään? Jonkin mielestä lyhyenä miehenä eläminen on helvetillistä, ei saa naisia ja työelämässä syrjitään. Pitäisikö estää kaikkia alle 160 senttisiä miehiä lisääntymästä, koska on hyvin todennäköistä että tulevat lapset perivät isänsä pituusrajoitteet ja todennäköisesti tulevat kokemaan kärsimystä ja ahdistusta asiasta. Missä se raja vedetään tässä teidän vaatimassa rodunjalostuksessa. Ja sitä se on vaikkei fyysisesti steriloida niin sosiaalisesti ja henkisesti tehdään sama asia.

[/quote]Kun ei eroteta aitaa seipäästä tahi metsää puilta... Niin sitten vastataan näin. Tai sitten ollaan 'minäminäminä ja minun oikeuteni'... Joka sulla toki ja valitettavasti on siitäkin huolimatta, että omaisit tuollaisen kamalan periytyvän sairauden. Veikkaan kyllä, että jos lähipiirissäsi sitä helvettiä seuraisit (tauti olisi vanhemmillasi tai sisaruksella) ja joutuisit tekemään niitä 'hoitopäätöksiä' ja kaikki se kamaluus ennen sitä kun edes pääsee hoitoon.... Niin sä kyllä testaisit itsesi ennen lisääntymistä.

Sikiöseulonnan voi tehdä jo hedelmöitysvaiheessa, en tiedä tehdäänkö Suomessa mutta kyllä se ihan mahdollista on. Etukäteen on tietenkin selvitettävä kantaako vanhempi geeniä vai ei.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi asiaa ei haluaisi tietää kun on kyse vakavasta sairaudesta, ei mistään pikkujutusta. Jos perimää ei ole, asian voi unohtaa. Jos on, ei elämää tarvitse siihen lopettaa, mutta voi entistä aiemmin alkaa hoitamaan oireita kun niitä alkaa ilmaantua. Myös kumppani ehkä haluaisi tietää mitä tuleman pitää.

Meillä suomalaisilla on lukuisa joukko peittyvästi periytyviä sairauksia. Niistä emme tiedä ennekuin sairas lapsi yllättäen syntyy. Tuo aloituksen esimerkkisairaus on vallitsevasti periytyvä, joten riski siihen on luonnollisesti isompi. Kaikkia mahdollisia sairauksia ei seulota. Siihen ei ole rahaa eikä resursseja. Joten kenelle tahansa voi syntyä perinnöllisesti sairas tai vammainen lapsi.

Aivan kuin ihmisillä ei olisi minkäänlaista kykyä suhteuttaa asioita. On eri asia sairastaa periytyvää tautia, joka ei puhkea 100% varmasti tai johon on hoitokeinoja, kuin saada kuulla parikymppisenä kuolevansa tuskallisesti 100% varmuudella, mahdollisesti jo 10 vuoden päästä. Jos ei itse kestä sitä tietoa ja tietämättömyyskin jo on vaikeaa, miksi sellaista tuskaa haluaisi aiheuttaa sille kaikkein rakkaimmalle, omalle lapselleen? Jos haluaa lapsia, se vastuu pitäisi pystyä kantamaan itse ja testaamaan omat lapset sikiöseulonnassa, etteivät he synny sairaina.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:24"]

Sikiöseulonnan voi tehdä jo hedelmöitysvaiheessa, en tiedä tehdäänkö Suomessa mutta kyllä se ihan mahdollista on. Etukäteen on tietenkin selvitettävä kantaako vanhempi geeniä vai ei.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi asiaa ei haluaisi tietää kun on kyse vakavasta sairaudesta, ei mistään pikkujutusta. Jos perimää ei ole, asian voi unohtaa. Jos on, ei elämää tarvitse siihen lopettaa, mutta voi entistä aiemmin alkaa hoitamaan oireita kun niitä alkaa ilmaantua. Myös kumppani ehkä haluaisi tietää mitä tuleman pitää.

[/quote]

Tästä ei ollut nyt kyse, sillä esim. Huntongtonia ei voi estää, hidastaa tai edes merkittävästi helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 22:36"]

Meillä suomalaisilla on lukuisa joukko peittyvästi periytyviä sairauksia. Niistä emme tiedä ennekuin sairas lapsi yllättäen syntyy. Tuo aloituksen esimerkkisairaus on vallitsevasti periytyvä, joten riski siihen on luonnollisesti isompi. Kaikkia mahdollisia sairauksia ei seulota. Siihen ei ole rahaa eikä resursseja. Joten kenelle tahansa voi syntyä perinnöllisesti sairas tai vammainen lapsi.

[/quote]

Tästäkään ei ollut nyt kyse. Mielestäni jutusta tuli kohtuullisen hyvin ilmi, että juuri se tiedon kanssa eläminen, että mahdollisuus on itsellä vähintään 50/50, oli suvun jäsenille kaikkein raskainta. Se, ettei tiedä ennalta tulevaisuutta, on paljon armeliaampaa ihmisen psyykelle.