Lemmikkieläimen yhteys sosiaaliluokkaan

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 11:45"]

Musta tuntuu että alemmissa sosiaaliluokissa harrastetaan enemmän isoja, pelottavanoloisia rotuja (kuten seefferit ja bullmastiffit tms), tai myrkkykäärmeitä ja hämähäkkejä. Niillä haetaan turvallisuutta, statusta ja sellasta rock-imagoa. Ylemmissä sosiaaliluokissa ostetaan pieniä terrierejä, chihuja tai erikoisrotuja, karvattomia koiria ja vaateliaita rotukissoja. 

[/quote]

Seefferi ei ole mikään rotu. Jos ei osaa kirjoittaa vierasperäisiltä kuulostavia sanoja, kannattaa pidättäytyä suomenkielessä. Eli siis saksanpaimenkoira. Mutta ei kuitenkaan susikoira. On ihan eri rotu.

Ai niin, kumpi teillä on, saksanpaimenkoira vai bullmastiffi?

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 20:00"]

Kissanomistajat ovat muuten ihan tutkitusti koiranomistajia älykkäämpiä. Tosin maatiaiskissa on halpaa pitää, joten monella köyhälläkin voi olla kissa. 

[/quote]

Niinpä, onneksi se varakkuus ei korreiloi älyyn, älykkäät tyhjätaskut hankkivat maatiaskissoja

Esteetikot mainittakoon vielä erikseen kissainharrastajaryhmänä.

Kaunis, siisti, sulavaliikkeinen ja kauttaaltaan pehmeä, ei voi verratakaan takkuiseen ja pahanhajuiseen ja reuhaavaan kuolaa ja kusta roiskivaan periviholliseensa.

Onko toi Lara Lizard bloggaaja liskoineen teistä WT? 

Mulla on eläinsuojeluyhdistykseltä otettu maatiaiskissa, jonka alkuperäinen "omistaja" oli hylännyt kuolemaan. Sosiaalityöntekijät olivat ilmoittaneet yhdistykselle.

Maksoin kissasta 100 euroa: oli leikattu sirotettu ja hyvin ylläpidetty, eli tuo summa aika lailla nimellinen. Olen onnellinen, että voin antaa hylätylle kodin. Sitä iloa, mitä kissastani saan, ei taas voi rahassa mitata.

Terveisin

Huonosti palkatuissa töissä oleva humanistipyknikko 

Siis: sirUtettu.

Eiköhän lemmikki ole yleensä kallis, jos omistajilla on rahaa. Tosin sitten taas paljon matkustelevat rikkaat eivät välttämättä ota koiraa. Meillä on varakas naapuri joka viettää tuon tuosta aikaa Italian-kodissaan, heillä on marsu. Kissoja minun kokemuksellani on köyhillä, koska niitä saa ilmaiseksikin ja ylläpito on halpaa. 

Musta tuntuu että alemmissa sosiaaliluokissa harrastetaan enemmän isoja, pelottavanoloisia rotuja (kuten seefferit ja bullmastiffit tms), tai myrkkykäärmeitä ja hämähäkkejä. Niillä haetaan turvallisuutta, statusta ja sellasta rock-imagoa. Ylemmissä sosiaaliluokissa ostetaan pieniä terrierejä, chihuja tai erikoisrotuja, karvattomia koiria ja vaateliaita rotukissoja. 

Vaaralliset koirat tulee ensimmäiseksi mieleen sille roskasakille kuuluvana statuksena, sama asia maissa joissa tiikerit ja vastaavat on sallituja. Onneksi meillä ei sentään saa ottaa mitään isoja kissapetoja, ne ohittaisivat varmasti nämä tappajakoirat näiden luuserien lemmikkisuosikkilistalla välittömästi.

Käärmeet ja muut ötökät ovat pikemmin sellaisten hieman pölhöjen lemmikkejä.

Täällä on sitten yksi akateeminen pölhö, käärmeen omistaja :)

Käärmeet ja hämähäkit ovat kyllä melko wt. Muut hyönteiset ja matelijat kuten liskot ja kilpikonnat ei enää niin wt, koska eivät ole yhtä pelottavia. Linnut sopisi ehkä boheemeille, luoville kaupunkilaisille.

Espoon ja Kauniaisten seudun suomenruotsalaisella ylimystöllä on aina pienet terrierit.

Keskustan "Stokkamummoilla" on puudelit.

Tuleeko mieleen että jossain perheessä matelija on ainoa vaihtoehto jos allergiaa ja/tai astmaa? Vaikka olisi aatelissukuinen vanhan rahan perhe.

Muodista kiinnostuneilla tyyli-ihmisillä on yleensä kissa.

Älykäs sosiaaliluokka ei ainakaan ostele sairaita, pilalle jalostettuja koirarotuja.

Ainoa itse havaitsemani selvä korrelaatio on saksanpaimenkoira + juopot. Siis sellaiset rupujuopot, joista juoppouden näkee sekunnissa.  Turvonnut ja örähtelevä pariskunta + kaljakassit + takkuinen ja kouluttamaton schäfer, siinä ongelmalähiön vakionäky.

Ainakaan alemmassa sosiaaliluokassa ei oteta rotukissoja  koska tunnetusti kissa ei saa maksaa. Meidän kissa maksoi 800 euroa. Samoin ei oteta kalliita koiria, kun koira voi maksaa ihan kepeesti 1600 euroa ja enemmänkin.

Oma koirayleistykseni:

wt - vaikeiksi luokitellut, "pelottavat" koirarodut, saksanpaimenkoirat

duunarit ja alempi keskiluokka (amk-koulutustausta) - noutajat ja saksanpaimenkoirat

maalaiset - pystykorvat

viherpiipertäjät - ulkomailta tuodut sekarotuiset katukoirat

keskiluokka - vähän yksilöllisempiä koirarotuja, joilla yritetään alleviivata, ettei olla taviksia ja ymmärretään hirmuisesti rotujen luonnepiirteitä

ylempi keskiluokka - ei lemmikkieläimiä (ei ehdi hoitaa, pitkät työajat, rajoittaisi liikaa matkustelua ja vähäistä vapaa-aikaa)

"aateli" eli ne syntyjään rahoissa kierivät - pikkuisia seurakoiria

Koiraroduista:

wt suosii juuri dogoja, pittejä, rotikoita yms. vaikeita koiria, mutta myös esimerkiksi ranskiksia ja mopseja, koska koirien terveys ei ole tärkeää. Cavalier on sairas rotu, mutta wt: lle liian suloinen ja kiltti. Cavalier on enemmänkin tietämättömän keskiluokan valinta ensimmäiseksi koiraksi, koska on ystävällinen ja pieni perhekoira, mutta ei olla otettu riittävästi selvää soman koiran terveysongelmista. Yläluokka taas ei ehkä hirveästi harrasta koiria paitsi mahdollisesti metsästyskoira löytyy, jolle on käyttöä vapaa-ajan asunnolla. Myös seurakoiria saattaa löytyä tai sitten jos on oikein iso talo ja paljon pihaa, saatta kodista löytyä myös iso, nallemainen kuolakoira kuten nöffi tai bernhardilainen

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 12:10"]

viherpiipertäjät - ulkomailta tuodut sekarotuiset katukoirat

[/quote]

Olen ainakin huomannut sellaisen yhteyden muutamassa perheessä, että ne jotka adoptoi lapsia, adoptoivat myös mielellään ulkomailta katukoiria :D Ensin koirat ja sitten lapset, tai päinvastoin.