Mulla on niin käsittämättömän pahaa olla. Ei mikään terapia eikä asia ole auttanut. En vain kestä tätä nykyaikaa.

Miksi te roikutte somessa? Mulla on insta ja FB ja käyn aika harvoin kummassakaan. Instaa käytän useammin, mutta en seuraa mitään instamisukoita, joten feediin ei tule mitään mieltä järkyttävää. Seuraan käsityöihmisiä, söpöjä eläimiä, kokkijuttuja ja kirjafeedejä. Itse postailen mitään harvoin. Täällä käyn ja sitä pitäisi vähentää, koska tämä palsta ei tee hyvää mielenterveydelle. Telkkarista ei ole pakko katsoa temppareita tai mitään muutakaan paskaa. Internetissäkin voi itse päättää mitä katsoo, eikä tarvitse käydä iltiksen sivuilta lukemassa Maisa Torpan uusimmista seikkailuista.

Suomessa pääsee kuitenkin aika helposti luontoon, vaikka asuisi kaupungissakin. Kirjastossa voi käydä lainaamassa kivoja kirjoja. Voisitte vaikka liittyä johonkin käsityökerhoon/lautapelikerhoon/lukupiiriin, jossa tehdään yhdessä jotain ei-tietotekniikkaa vaativaa.

Ihan itse te valitsette ahdistua tästä nykyelämänmenosta. Töissä voi tietysti olla stressiä, mutta ei elämä ole koskaan ollut täysin stressitöntä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyteni on johonkin rajaan asti on kovasti pelastanut se että toinen vanhempi on espanjalainen ja olen elänyt ja syntynyt ulkomailla.

Siellä elämä on rikas ja runsas. Ennen kaikkea etelästä saa kunnon ruoka.

En yhtään ihmettele miksi Suomessa voidaan pahasti, täällä lokeroidaan kaikki ihmiset tiettyyn, ei ole minkäänäköisiä tapoja, perinteitä eikä kunnon ruoka.

Suomalaisten keinotekoisuus, huumorintajuttomuus ja ylimielisyys hämmästyttävät minua.

Missään muualla ei ole näin kilpailuhenkistä, raha ahne ja kaupallinen kansa kuin suomalaiset. Täällä elätään pelkästään menestystä varten. Ei osata nauttia elämästä.

Kaipaan espanjan aikoja kun iltasin mentiin ulos syömään mummon, isoisän ja tätien kanssa. Ilta oli pelkkää naurua ja hyvää ruokaa.

Joskus vielä muutan täältä pois. Mielenterveyteni ei kestä tätä kylmä, joustamaton, armoton ja ikävä ilmapiiri.

Suomessa osataan vain käydä läpi raskaita ja ikäviä aiheita ei ole tilaa nautinnoille.

Miksi suomalainen elämäntyyli pitää haukkua? Ruoka on paskaa, kulttuuri on paskaa ja ihmiset on paskoja. Tuolla tekstilläsi vaikutat kyllä ihan suomalaiselta, koska olet niin negatiivinen.

Kannattaa käydä vilkaisemassa miltä Aasiassa näyttää, koska uskaltaisin sanoa, että siellä on kyllä paljon kilpailuhenkisempää, ahneenpaa ja kaupallisempaa porukkaa kuin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän milloin oli parempi elää. Ysärillä. 

Ymmärrän sua ap! Minä ja mieheni ollaan samanlaisia. Me eletäänkin ysärielämää osittain, eli kuunnellaan c-kasetteja/cd-levyjä, patteriradiosta radiota, ei kuuluta someihin(siis face/insta/mitä näitä nyt on joihin luodaan profiilit) Ei omisteta älypuhelimia jne. Käydään soutelemassa eväät mukana, makkaraa paistamassa ns. omissa mestoissa, joissa ei paljon muita käy, luetaan toisille ääneen kirjoja, pelataan ysäripelejä nintendolla, mökkeillään, yövytään saaressa, hiihdetään, kalastellaan, eikä mihinkään näihin kuulu mitään ns. nykyaikaista joka on alkanut yleistymään vuoden 2000 jälkeen. Välillä on joku kaveri mukana, mutta yleensä ei ihmisiä kiinnosta, koska kaikestatekemisestä pitäisi raportoida someen, etsiä reittejä/paikantaa googlemapsista, katsella tuntemattomien, tai sellaisten jotka eivät ole paikalla raapustuksia ja kuvia instasta, ja meidän sääntömme näihin tekemisiimme on se että mukaan ei tule virtuaalisesti muita kuin se porukka joka siellä on. 

Muutan teille!

Tervetuloa vain! :)

Ysärihenkisesti kaikki mahtuvat mukaan. Sellainen näkemys meillä vallitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän milloin oli parempi elää. Ysärillä. 

Ymmärrän sua ap! Minä ja mieheni ollaan samanlaisia. Me eletäänkin ysärielämää osittain, eli kuunnellaan c-kasetteja/cd-levyjä, patteriradiosta radiota, ei kuuluta someihin(siis face/insta/mitä näitä nyt on joihin luodaan profiilit) Ei omisteta älypuhelimia jne. Käydään soutelemassa eväät mukana, makkaraa paistamassa ns. omissa mestoissa, joissa ei paljon muita käy, luetaan toisille ääneen kirjoja, pelataan ysäripelejä nintendolla, mökkeillään, yövytään saaressa, hiihdetään, kalastellaan, eikä mihinkään näihin kuulu mitään ns. nykyaikaista joka on alkanut yleistymään vuoden 2000 jälkeen. Välillä on joku kaveri mukana, mutta yleensä ei ihmisiä kiinnosta, koska kaikestatekemisestä pitäisi raportoida someen, etsiä reittejä/paikantaa googlemapsista, katsella tuntemattomien, tai sellaisten jotka eivät ole paikalla raapustuksia ja kuvia instasta, ja meidän sääntömme näihin tekemisiimme on se että mukaan ei tule virtuaalisesti muita kuin se porukka joka siellä on. 

Muuten hyvä, mutta ysärillä oli lama. En itse tämän ajan lapsena muistele kovin hyvällä sitä, kuinka köyhää konkurssin tehneen yrittäjän lapsena oli. Tietyllä tavalla huolettomampaa aikaa, mutta itselle hyvin turvatonta.

Omasta ja mieheni puolesta puhuinkin. Näin teen aina, ja jos puhun yleisellä tasolla ja muiden puolesta, niin sen kyllä tuon tekstissäni esille. Olen pahoillani että sinulla on ollut turvatonta. Tsemppiä kuitenkin tulevaisuuteen :)

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyteni on johonkin rajaan asti on kovasti pelastanut se että toinen vanhempi on espanjalainen ja olen elänyt ja syntynyt ulkomailla.

Siellä elämä on rikas ja runsas. Ennen kaikkea etelästä saa kunnon ruoka.

En yhtään ihmettele miksi Suomessa voidaan pahasti, täällä lokeroidaan kaikki ihmiset tiettyyn, ei ole minkäänäköisiä tapoja, perinteitä eikä kunnon ruoka.

Suomalaisten keinotekoisuus, huumorintajuttomuus ja ylimielisyys hämmästyttävät minua.

Missään muualla ei ole näin kilpailuhenkistä, raha ahne ja kaupallinen kansa kuin suomalaiset. Täällä elätään pelkästään menestystä varten. Ei osata nauttia elämästä.

Kaipaan espanjan aikoja kun iltasin mentiin ulos syömään mummon, isoisän ja tätien kanssa. Ilta oli pelkkää naurua ja hyvää ruokaa.

Joskus vielä muutan täältä pois. Mielenterveyteni ei kestä tätä kylmä, joustamaton, armoton ja ikävä ilmapiiri.

Suomessa osataan vain käydä läpi raskaita ja ikäviä aiheita ei ole tilaa nautinnoille.

Nautin pienistä asioista kuten sauna ja luonto.

Suomessa voi myös puhua auki ikäviä asioita kuten perheväkivalta. Sitä ei kuitata naisen mustasukkaisuudella, kuten joissakin maissa yhä tehdään. Yhteiskuntaa rakennetaan jatkuvasti.

Aika kultaa muistot kirjoitti:

Olisitko sopinut paremmin "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin lapsia ja vaimoja hakattiin, avioliitossa ei voinut raiskata, rasismi, sovinismi ja uskonnollinen konservatismi kukoisti? Puhumattakaan alhaisemmasta elintasosta, huonommasta terveydenhuollosta, yksipuolisemmasta ravinnosta.

Puusilmäinen näkemys ajoista, jolloin et selvästikään ole edes elänyt. Elämä oli niukempaa, mutta tietyllä tavalla onnellisempaa. Ja ihmiset henkisesti vahvempia.

Ainakin netin käyttö kannattaa karsia minimiin, varsinkin some. Ulkoile ja nauti luonnosta, opettele keskittymään vaikka lukemalla kirjaa. Oletko ajatellut lemmikkiä, sen kanssa tulee ulkoiltua ja harrastuksen myötä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Koiralla on myös hyvä vaikutus ihmisen terveyteen.

Ennen oli paremmin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää elämä on niin paskaa. En jaksa enää. Edes itsaria ei voi tehdä, koska pienet lapset. En muista enää sellaista päivää, kun olin itkemättä.

Ennen oltiin huolissaan, ettei kuoltu nälkään. Silloin ei ollut aikaa masentua.

Kyllä aina on  ollut ihmisiä, jotka masentuvat. Heitä on sitten kuitenkin piiloteltu muilta ja suljettu laitoksiin varsinkin jos on vakavia mielenterveyden ongelmia tullut. Näitä juttuja kuulen itsekin ja tiedän vanhempia ihmisiä, jotka ovat pistetty nuorempana "hoitoon" aika vähäisilläkin perusteilla. Samalla moni on tehnyt itsemurhan. Sota-aika sinänsä jo traumatisoi monia. Toisaalta masennus on sairaus eli kukaan tuskin valitsee olla masentunut. Samalla en yhtään ihmettele jos moni kokee nykyajan ja tämänkin hetken hyvin ahdistavana. Mieluummin ihmettelisin sitä jos ei ahdista yhtään mikään. Helppoa on myös sanoa, että älä ole ahdistunut, kun ei tiedä toisen elämästä. Jokaisella on oma elämänsä ja vaikeutensa ja sekin paljon vaikuttaa kaikkeen. Itsekin yritän olla silti tyyväinen joihinkin asioihin elämässäni, mutta moni asia tuo surua paljon ja niitä ei hetkessä ratkaista, vaikka kuinka yrittäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te roikutte somessa? Mulla on insta ja FB ja käyn aika harvoin kummassakaan. Instaa käytän useammin, mutta en seuraa mitään instamisukoita, joten feediin ei tule mitään mieltä järkyttävää. Seuraan käsityöihmisiä, söpöjä eläimiä, kokkijuttuja ja kirjafeedejä. Itse postailen mitään harvoin. Täällä käyn ja sitä pitäisi vähentää, koska tämä palsta ei tee hyvää mielenterveydelle. Telkkarista ei ole pakko katsoa temppareita tai mitään muutakaan paskaa. Internetissäkin voi itse päättää mitä katsoo, eikä tarvitse käydä iltiksen sivuilta lukemassa Maisa Torpan uusimmista seikkailuista.

Suomessa pääsee kuitenkin aika helposti luontoon, vaikka asuisi kaupungissakin. Kirjastossa voi käydä lainaamassa kivoja kirjoja. Voisitte vaikka liittyä johonkin käsityökerhoon/lautapelikerhoon/lukupiiriin, jossa tehdään yhdessä jotain ei-tietotekniikkaa vaativaa.

Ihan itse te valitsette ahdistua tästä nykyelämänmenosta. Töissä voi tietysti olla stressiä, mutta ei elämä ole koskaan ollut täysin stressitöntä.

Tiedätkö, elämäni on aika lailla kuvailemasi kaltaista, enkä silti ole välttynyt ahdistumiselta. En seuraa Maisa Torppia ja muita vastaavia, lenkkeilen luonnossa koiran kanssa, lainaan kirjoja kirjastosta ja luen paljon, teen käsitöitä, yritän seurata somessa vain itseäni kiinnostavia juttuja. En todellakaan "roiku somessa" vertailemassa itseäni instabeibejen bikinikuviin, sipsinmurut suupielissä. Minulla on mielestäni ihan aktiivinen ja ok elämä.

Mutta olen aina ollut hiljainen ja vähän ulkopuolinen ihminen, ja nykypäivänä tämä ulkopuolisuus korostuu enemmän kuin ennen. Olen tuo, joka kirjoitti, että minulla on läheisiä nettikavereita, joihin tutustuin vanhanaikaisilla foorumeilla. Nykypäivän somessa ei samanlainen keskustelu ja tutustuminen ole enää mahdollista, ainakaan minulle, ja moni vanha kaverikin on etääntynyt. Minun mielestäni sosiaalisesta mediasta on tullut ihan viime vuosien aikana enemmän ja enemmän epäsosiaalista mediaa.

Minulla ei ole "tosielämässä" juurikaan kavereita, eikä mitään tiivistä perhepiiriä. Jos olisi, olisi varmaan helpompi kääntää selkänsä somelle kokonaan. Myös työni puolesta minun pitäisi jonkin verran osata "verkostoitua" (en osaa).

Niin samoja ajatuksia kuin viestissä 112. Tosin itsellä ei ole kavereita oikeastaan lainkaan. Ehkä itsekin olisin tarvinnut jonkun foorumin missä hitaasti tutustua muihin. Nyky some ei oikein tuo sellaista paikkaa. Pitäisi olla jokin vanha porukka säilynyt aiemmista vuosista, mutta ei ole ketään jäänyt ja olin jo yksinäinen nuori joten senkin vuoksi vaikeaa enää saada ystäviä aikuisena. Itse en käytä paljon mitään somepalveluita muutenkaan osin juuri sen takia, että ei ole läheisiä.

Itse olen tehnyt myyräntyötä ja yrittänyt muuttaa asioita parempaan, vaikka siinä voi tulla turpaan kammottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mul mureni mielenterveys tähän nykyajan yhteiskuntaan jossa kaikki toimii insinöörilogiikalla ja koneilla. Tuntuu että olisin kuollut pois. Vielä 2000 luvulla elämä oli joksekin lämmin.

Insinöörilogiikka ja koneet eivät ole kylmiä. Et ymmärrä niitä, jos ajattelet noin.

Ei se ole mikään ihme että ihmiset on hukassa. Maatalousyhteiskunnassa ja vielä joskus 1970-luvulla käytännössä kaikki toimintakykyiset saivat jotain työtä, ja palkka vielä riitti elämiseen. Oli ihan ok tehdä duunarityötä, ei niitä duuneja halveksittu kuten nykyisen statuskilpailun aikana. Nykyään helvetinmoinen kilpailu työstä ja kaikkien kuuluu yrittää kiipiä mahdollisimman ylös, kaikki pitää muka korkeakouluttaa. (Miksi? Vapaita työpaikkojahan on enemmän duunareille.)

Toimettomuuden takia ihmiset seuraa ihan liikaa viihdemaailmaa ja somea ja vieraantuvat todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Missään muualla ei ole näin kilpailuhenkistä, raha ahne ja kaupallinen kansa kuin suomalaiset.

Olet täysin väärässä. Tutkitusti suomalainen kulttuuri on vähemmän kilpailuhenkistä kuin missään muussa maassa. Suomessa on pehmeät arvot.

Up

En ole facebookissa, instassa, twitterissä, snäpissä, tiktokissa. Wa mulla on, koska se on korvannut tekstiviestit. Käyn sitä kautta pitkiä keskusteluja, sillä ihmiset eivät enää soittele. Myös tapaamiset kasvokkain ovat vähentyneet. Taistele siinä sitten kehitystä vastaan yksin. Netistä ja älypuhemimesta tykkään siinä mielessä, että voin hakea tietoa milloin vain sekä katsoa vaikkapa laatudokkareita milloin vain.

Ja taas tuli niin paha olo, yks kaveri pitää nyt kekkerit eikä kutsunut mua mukaan. Tulee hyväksikäytetty olo kun on vain varakaverina silloin kun hänelle sopii. Olo on niin arvoton kun on ylimääräinen.

Kokoajan saa jäädä asioiden ulkopuolelle myös työpaikalla. Oon niin pitkään halunnut päättää elämäni. JOskus vielä onnistun.

Samaa täällä ystäväporukka hylkäsi minua vain. IHmiset ovat kylmiä ja itsekkeäitä nykyään. Harkitsen itsaria. En jaksa enää ankea elämä vuodesta toiseen.

mikä ap tilanne nykyään? tai muiden?

Täysin sama homma. Yksin pärjää vielä kohtalaisen hyvin ja kun ei anna ajatusta muuta kuin omalle toiminnalle. Yhteiskunta on niin individualistinen nykyään, että menee ihan muodin mukaan. Pakolliset pitää hoitaa, koulu ja varmaan sen jälkeen työ, mutta onneksi työ on sellaista, että siinä piirissä voi tuntea itsensä hyväksytyksi. Olen päättänyt olla ottamatta mitään kontaktia näihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja ajatuksiin. Minun näkökulmastani saavat pilata yhteiskunnan ihan keskenään ja syyttää siitä sitten toisiaan, pähkäillä otsikoissa mistä tämä ja tämä oikein johtuu ja sitten syyttää päälle lisää. En edes äänestä, en usko minkäänlaisen puolueen onnistumiseen. Kun tämä puhelin sanoo itsensä irti, niin uutta en hanki. Kauan on jo odotettu, tämäkin kestänyt 5 vuotta ja toivon vaan, että lahoaisi.