Mulla on niin käsittämättömän pahaa olla. Ei mikään terapia eikä asia ole auttanut. En vain kestä tätä nykyaikaa.

Voisihan sitä ajatella niinkin, että nyt vasta tarvitaankin niitä herkkiä ja ajattelevia ihmisiä näyttämään hyvää esimerkkiä muille.

Erakoituminen ei siis ole paras ratkaisu, vaikka siltä voi joskus tuntua.

Ei kannata lukea uutisia, eikä somettaa. Pidä taukoa ja huomaat että kaikki oikeastaan on kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ajatuksiasi ♥️. Itse myös mietin, että tätä maailmaa ei ole tehty minua varten. Sitä on hankala selittää, en pidä itseäni mitenkään erityisen herkkänä. Nyt jälkeenpäin kun muistan jo ala-asteikäisenä kokeneena jonkinlaista maailmantuskaa ja murehtineeni tulevaa.

En todellakaan väitä, että ennen oli asiat paremmin. Mutta koen, että tämä nykymaailma on kylmä ja kova. Minulla on tunne, että menen kuin virran mukana. Tekisi mieli laittaa vastaan ja jarruttaa, mutta tyydyn tilanteeseen ja annan itseni vain ajautua.

"...nykymaailma on kylmä ja kova."

Kyllä.

Sen todistaa esim. selfiet + some.

Ihmiset ovat vain kiinnostuneet itsestään ja miltä minä + elämäni näyttää ulospäin sosiaalisessa mediassa.

Ja teknologian kehittymisen lisäksi mikä on muuttunut?

Se, että yritysmaailma ja rahan valta määräävät kaiken elämisen tahdin. Ihmiset ovat koneita, jotka kehdosta saakka koulutetaan kaikenosaaviksi, tehokkaiksi osasiksi tekemään maailman rikkaista vieläkin rikkaampia.

Sinua kehitetään harrastuksilla, koulussa on pärjättävä, on oltava verkostoitunut, laadittava tulevaisuudensuunnitelma, tehtävä kaikki ”oikein”. Siltikään et välttämättä saa työ- tai opiskelupaikkaa, asuntoa, puolisoa, lapsia. Elämä jää näiltä osin vajaaksi.

Työelämä haluaa suoraan koulusta halvalla tai ilmaiseksi viimeisimmän tiedon osaajan, rutistaa hänestä irti kaiken (tee vielä ekstramaili, hölmö konsulttislangilla ja ylennyslupauksilla yllytettävä!) ja heittää sitten romukoppaan YT:issä liian vanhan ja kalliin 40+ -vuotiaan.

Koko elämä pitäisi elää yhdellä kertaa, vain ruuhkavuosien aikana. Ei jaksa, ei kiinnosta. Ja tällaista ei ollut vielä 90-luvulla. Nyt mukaan kisaan on tullut kiinalaiset, jotka paahtavat töitä ja opiskelevat hullun lailla.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse kanssa tuollainen helposti ahdistuva. Eikä ole auttanut masennuslääkkeet ja juttelut ammattiauttajan kanssa. Ainoa mikä auttoi, oli että poistin kaikki sometilini, lopetin Iltalehtien lukemisen, annoin telkkarin pois ja vietin monta vuotta ihan erakoituneena, mitä nyt töissä kävin.

Sinä aikana tutkin paljon henkisiä asioita ja tulin uskoon. Oloni on nykyään parempi, olen kuin luonut uuden suojakuoren itselleni kun aiemmin tuntui että olin aivan vereslihalla henkisesti.

Uskalsin jopa hankkia taas telkkarin, mutta hyvin vähän sitä katson. Ja jos se alkaa mua ottamaan aivoon, laitan sen taas pois.

Kyllä meille tuputetaan uskomatonta myrkkyä joka tuutista, pitää vain itse osata suojella itseään. Älkää menkö klikkaamaan joka otsikkoa. Ei maailma ole herkkien ihmisten paikka, itsekkäät ja ahneet nauttii ja porskuttaa. Mutta yritetään me muut suojata itseämme pahuudelta.

Uskonto on heikoille.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä maailmasta sellaisena, kuin se enimmäkseen ja varsinkin lyhyemmällä vilkaisulla näyttäytyy. Minulla on faceprofiili, jotta voin saada tietoa kiinnostavista tapahtumista, mitään muuta en siellä tee ja kirjaudun erittäin harvakseltaan. Twitteriä käytin vuosia sitten, kun siellä oli mielenkiinnonkohteeni ympärille rakentunut yhteisö. Mutta sielläkin alkoi lopulta vyöryä silmille kaikki turha, aiheeseen liittymätön sekä politiikan jauhaminen, joten lopetin sen käytön. Voin siis sanoa, että en käytä somea sen sosiaalisessa merkityksessä enää. 

Keskityn elämässä kivoihin asioihin, jotka tuottavat hyvää oloa ja mieltä. Nykyajassa nautin hyvästä elintasosta ja siitä, ettei omalla kohdallani ole ollut koskaan rahasta pulaa. En kovin tuhlaavainen, mutta voin asua mukavasti ja hankkia sellaista materiaa, josta saan iloa. Liika tavara kuitenkin ainoastaan ahdistaa. 

Kuvailisin itseäni myöskin herkäksi ja ajattelevaiseksi, mutta olen silti pääasiassa onnellinen. Luulen, että tähän auttaa elämänasenteeni – elämää ei tule ottaa vakavasti. Jos minulla olisi kiveenhakattuja tavoitteita elämälle ja tarve esim. muiden ihailulle, aivan varmasti ahdistaisi. Sen sijaan keskityn nauttimaan ajastani täällä niin hyvin kuin pystyn ja kehittämään itseäni. Olen muille niin hyvä kuin pystyn tulematta tallotuksi. Olen tavallaan irrottanut itseni elämästä ja ymmärtänyt, että aistein havaittava maailma on vain pieni osa todellisuutta. Uskon, että sielu jatkaa edelleen matkaansa kunhan tämä nykyinen ruumiini kuolee. Sieluni on vain vierailulla tässä ruumiissa, katselemassa maailmaa ja oppimassa. Tiedän, että monet pitävät tällaisia ajatuksia ihan hölynpölynä, mutta minulle ne ovat totta, ja ennenkaikkea tällaisen elämänasenteen omaksuminen on tuonut sisälleni suunnattoman rauhan. Se ei voi olla huono asia.

Olet ihan kuin minä!!!

Vierailija kirjoitti:

Voisihan sitä ajatella niinkin, että nyt vasta tarvitaankin niitä herkkiä ja ajattelevia ihmisiä näyttämään hyvää esimerkkiä muille.

Erakoituminen ei siis ole paras ratkaisu, vaikka siltä voi joskus tuntua.

Niin. Mutta mulla se on kuitenkin auttanut. En uskalla sosiaalistua kun ahdistun heti muiden seurassa. Ne kun elää sitä someaikaa, koko ajan se pyörii heidän mielessään. Jos ei se, niin viimeaikojen paskauutiset ja turhat julkkikset joista en ole kuullutkaan. Mun on helpompi kuvitella eläväni entisaikoja kun kukaan ei muistuta minua nykypäivästä ja kysele miksi mulla on edelleen c-kasetit ja VHS:t kirjahyllyssä.

Mikä teitä estää elämästä ainakin vapaa-aikanne niin kuin haaveilemillanne vuosikymmenillä? Kännykän voi jättää pöydälle kuin lankapuhelimen konsanaan. Telkkaria ei ole pakko omistaa ja uutiset voi kuunnella radiosta. Lopettakaa somen käyttö ja hoitakaa netissä vain pakolliset pankki- ja viranomaisasiat.

Eikö elämä sen jälkeen ole aika autenttista kasaria tai ysäriä? Ai ette haluakaan? On tietysti mukavampaa fiilistellä nostalgialla kuin elää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse kanssa tuollainen helposti ahdistuva. Eikä ole auttanut masennuslääkkeet ja juttelut ammattiauttajan kanssa. Ainoa mikä auttoi, oli että poistin kaikki sometilini, lopetin Iltalehtien lukemisen, annoin telkkarin pois ja vietin monta vuotta ihan erakoituneena, mitä nyt töissä kävin.

Sinä aikana tutkin paljon henkisiä asioita ja tulin uskoon. Oloni on nykyään parempi, olen kuin luonut uuden suojakuoren itselleni kun aiemmin tuntui että olin aivan vereslihalla henkisesti.

Uskalsin jopa hankkia taas telkkarin, mutta hyvin vähän sitä katson. Ja jos se alkaa mua ottamaan aivoon, laitan sen taas pois.

Kyllä meille tuputetaan uskomatonta myrkkyä joka tuutista, pitää vain itse osata suojella itseään. Älkää menkö klikkaamaan joka otsikkoa. Ei maailma ole herkkien ihmisten paikka, itsekkäät ja ahneet nauttii ja porskuttaa. Mutta yritetään me muut suojata itseämme pahuudelta.

Uskonto on heikoille.

En mä mikään vahva olekaan.

AP, ymmärrän sinua ja toivon jaksamista. Onko ongelma kuitenkaan niin paljon ympäristössä, kun haluat uskoa?

Mikä teitä estää? kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä ainakin vapaa-aikanne niin kuin haaveilemillanne vuosikymmenillä? Kännykän voi jättää pöydälle kuin lankapuhelimen konsanaan. Telkkaria ei ole pakko omistaa ja uutiset voi kuunnella radiosta. Lopettakaa somen käyttö ja hoitakaa netissä vain pakolliset pankki- ja viranomaisasiat.

Eikö elämä sen jälkeen ole aika autenttista kasaria tai ysäriä? Ai ette haluakaan? On tietysti mukavampaa fiilistellä nostalgialla kuin elää sitä.

Telkkaria katsottiin 80-luvulla kyllä enemmän kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä estää? kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä ainakin vapaa-aikanne niin kuin haaveilemillanne vuosikymmenillä? Kännykän voi jättää pöydälle kuin lankapuhelimen konsanaan. Telkkaria ei ole pakko omistaa ja uutiset voi kuunnella radiosta. Lopettakaa somen käyttö ja hoitakaa netissä vain pakolliset pankki- ja viranomaisasiat.

Eikö elämä sen jälkeen ole aika autenttista kasaria tai ysäriä? Ai ette haluakaan? On tietysti mukavampaa fiilistellä nostalgialla kuin elää sitä.

Telkkaria katsottiin 80-luvulla kyllä enemmän kuin nykyään.

Niin katsottiin. En ole oikein varma, oliko Lauantaitanssit, Charlien Enkelit ja sen ajan elokuvat sen parempia kuin nykyäänkään. Telkkarista tulee paljon muutakin kuin tosi-tv:tä.

Sitäpaitsi tämä netissä keskusteleminenkin on sen sentään vastavuoroisempaa kuin telkkarin tuijottaminen tai iltapäivä- ja ilmaisjakelulehtien lukeminen. Ei ennenkään aikaa mihinkään hyödyllisempään käytetty. Ja edelleen, jos kaipuu menneisyyteen on kova, tietokoneen voi aina sammuttaa.

Minä en sovi nykyaikaan herkkyyteni vuoksi. En ole mikään huuhaa-humanisti, mutta ajatteleva ja harkitseva ihminen kuitenkin. Kauhistuttaa ajatuskin esim. nykypäivän työelämästä- kasa ihmisiä tappelee siitä, kuka pääsee riistettäväksi naurettavaan hintaan. Haastattelussa pitää olla väkisin jotain mitä ei ole, työpaikalla sitten joustetaan työnantajan hyväksi (harvoin toistepäin) loputtomiin, muut puukottavat selkään tai ainakin puhuvat sinusta paskaa vaikka pelkän tylsistymisen takia. Koko ajan pitää olla tehokas, tavallisia työtehtäviä voidaan jopa kellottaa. Ei auta olla huolellinen, tarkka ja tehdä asioita omassa tahdissaan- ei, pitää olla aina vaan nopeampi! 

Tein nuorempana asiakaspalvelutyötä eikä työn ongelma suinkaan olleet ne asiakkaat, kuten aina väitetään. Ei, ongelma olivat täysin käytöstavattomat työkaverit, joista oli ok kiroilla, puhua mauttomuuksia jne. jopa asiakkaiden kuullen ja siinä missä keskityin itse tekemään hommani parhaalla mahdollisella tavalla, nämä muut kokivat sen huvittavana ("ei sun tarvii tehdä asiaa x, ei täällä kukaan muukaan tee!" jne.). Hetken aikaa minulle osui esimies, joka oli mm. kouluttanut Stockmannilla aikoinaan myyjiä, ja tämän kanssa tulin juttuun erinomaisesti. Tätä ihmistä muistelen lämmöllä. 

Terapeutit ja psykologi lukevat vain kirjan jonka voi voi ihan kaikki muutkin lukea. Psykologi on ihmisen mielen, käyttäytymisen, tunne-elämän ja ajattelun asiantuntija https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologi

Älykäs ihminen voi itsekkin terapoida itseään tarvitsematta siihen jotain ihmistä joka antaa vinkkejä ajattelu maailmaan ja rahastaa sillä kun on niin tyhmiä ihmisiä ettei vaan itse tajua. 

Rahat tiukilla eikä varaa terapiaan? Näin voit auttaa itse itseäsi

https://www.is.fi/terveys/art-2000001056652.html

Isäpuoleni oli psykologi joka kuoli alkoholiin kun maksa poksahti. 

Jos jättää kaikki päihteet ja alkaa terveellisesti elämään suurimmaksi osaksi juhlien vain joskus viikonloppuisin niin pärjää. Mitä ne tarapeutit ja psykogookit ovat lukeneet niin ihan samat jutut voi lukea ihan kuka tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot kirjoitti:

Olisitko sopinut paremmin "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin lapsia ja vaimoja hakattiin, avioliitossa ei voinut raiskata, rasismi, sovinismi ja uskonnollinen konservatismi kukoisti? Puhumattakaan alhaisemmasta elintasosta, huonommasta terveydenhuollosta, yksipuolisemmasta ravinnosta.

Ihmisluonto ei ole kovin merkittävästi muuttunut: ne miehet, jotka eivät ole väkivaltaisia nykyään, tuskin olivat sitä ennenkään. Onnellisia avioliittoja on aina ollut, jopa järjestetyissä avioliitoissa -itse asiassa varmaan ennemän kuin kykyään, erojen määrästä päätellen ihmiset ei itsekään osaa kovin hyvin valita.

Jos ajattelen vaikka isovanhempieni elämää, se oli sotaa lukuunottamatta täsmälleen sellaista kuin haluaisin viettää. "Sovinismi" oli sitä, että työt jakautui sukupuolen mukaan, ymmärrettävistä syistä. Isovanhempani olivat pienviljelijöitä, mummu hoiti karjan, puutarhan ja kodin, pappa pellot ja metsätyöt. Sota-aikana mummu oli joutunut nuorena tyttönä miesten töitä tekemään ja voin vakuuttaa ettei todellakaan haikaillut sen sortin tasa-arvon perään. Pappa pyrki aina auttamaan raskaimmissa karjanhoitotöissäkin jos vain ehti, kuten lannan luonnissa ja AIV:n "repimisessä".

Eivät muuten myöskään piesseet lapsiaan.

Ei ollut rikkauksia, mutta oli kaikkea mitä tarvittiin. Ei tarvinnut koko ajan hypätä kun joku sai päähänsä soittaa tai viestittää. Naapurit toki kyläilivät joskus, mutta eivät kaiken aikaa koska kaikilla oli riittävästi tekemistä kotonaan.

Työ oli ehkä raskasta ja sitä oli paljon, mutta sai olla koko ajan kotona ja tehdä itselleen ja sillä vieläpä eli. Kokonaisen perheen oli ihan mahdollista elää pientilan tuotolla, lapsetkin vielä koulutettiin. Ei hirveän pitkälle, mutta merkonomi- ja opistoinsinööritasolle. Nykyään maanviljelijä ei pärjää ellei viljelyssä ole 100 hehtaaria ja EU-tuet päälle, ja esim. maitotilalliset on pelkkiä Valion orjia.

Ihmiset hitto vieköön jopa pukeutuivat paremmin, naisilla oli heinäpellollakin mittojen mukaan tehdyt mekot -tietysti, kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Nykyisessä yltäkylläisyydessä ainoa mitä ihminen löytää ruumiinsa verhoksi on surkeaa elastaanitrikoota.

Tuollainen elämä teki ihmisiä, jotka olivat tyyniä ja viisaita vanhuksia. Jo boomereista huomaa, että elämästä on tullut liian levotonta eivätkä ihmiset enää viisastu vanhemmiten. Eivät kehity henkisesti, koska eivät ole koskaan hiljaa, tee sellaisia toisteisia töitä jotka tuudittaisivat aivoja.

Miksi et osta pientilaa jostain korvesta ja ala elämään omavaraistaloudessa? Se lisäksi saisit vielä toimeentulotukea, jolla varmasti saisit saman elintason kuin isovanhempasi aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä maailmasta sellaisena, kuin se enimmäkseen ja varsinkin lyhyemmällä vilkaisulla näyttäytyy. Minulla on faceprofiili, jotta voin saada tietoa kiinnostavista tapahtumista, mitään muuta en siellä tee ja kirjaudun erittäin harvakseltaan. Twitteriä käytin vuosia sitten, kun siellä oli mielenkiinnonkohteeni ympärille rakentunut yhteisö. Mutta sielläkin alkoi lopulta vyöryä silmille kaikki turha, aiheeseen liittymätön sekä politiikan jauhaminen, joten lopetin sen käytön. Voin siis sanoa, että en käytä somea sen sosiaalisessa merkityksessä enää. 

Keskityn elämässä kivoihin asioihin, jotka tuottavat hyvää oloa ja mieltä. Nykyajassa nautin hyvästä elintasosta ja siitä, ettei omalla kohdallani ole ollut koskaan rahasta pulaa. En kovin tuhlaavainen, mutta voin asua mukavasti ja hankkia sellaista materiaa, josta saan iloa. Liika tavara kuitenkin ainoastaan ahdistaa. 

Kuvailisin itseäni myöskin herkäksi ja ajattelevaiseksi, mutta olen silti pääasiassa onnellinen. Luulen, että tähän auttaa elämänasenteeni – elämää ei tule ottaa vakavasti. Jos minulla olisi kiveenhakattuja tavoitteita elämälle ja tarve esim. muiden ihailulle, aivan varmasti ahdistaisi. Sen sijaan keskityn nauttimaan ajastani täällä niin hyvin kuin pystyn ja kehittämään itseäni. Olen muille niin hyvä kuin pystyn tulematta tallotuksi. Olen tavallaan irrottanut itseni elämästä ja ymmärtänyt, että aistein havaittava maailma on vain pieni osa todellisuutta. Uskon, että sielu jatkaa edelleen matkaansa kunhan tämä nykyinen ruumiini kuolee. Sieluni on vain vierailulla tässä ruumiissa, katselemassa maailmaa ja oppimassa. Tiedän, että monet pitävät tällaisia ajatuksia ihan hölynpölynä, mutta minulle ne ovat totta, ja ennenkaikkea tällaisen elämänasenteen omaksuminen on tuonut sisälleni suunnattoman rauhan. Se ei voi olla huono asia.

Minä elän samoin. Somea käytän taiteeseen ja samanmielisten ihmisten kanssa hengailemiseen. Blokkaan ja hiljennän surutta tilejä ja aiheita, jotka eivät minua kiinnosta. Facebook minulla on muutaman ystävän takia, joista osa asuu ulkomailla. Helppo vaihtaa kuulumisia siellä.

Puuhailen vapaallani vain sitä mistä nautin. Tie ei ole ollut helppo, on niin helppoa elää pelosta käsin kun pelko on pitänyt meitä esi-ihmisten ajoista asti elossa.

Uskon, että moni hyötyisi henkisyydestä ja rauhoittumisesta tavalla tai toisella. Jooga - siis niin, että keskitytään sen rauhoittavaan voimaan ei pyllyä kiinteyttävään voimaan - taiji, qi gong, erilaiset meditaatioharjoitukset, akupunktio, reiki- ja muut energiahoidot, aromaterapia, kiviterapia, taideterapia, mindfulness... Paljon vaihtoehtoja.

Uteliaita suosittelen vilkaisemaan kirjaa Keskusteluja jumalan kanssa ja henkilöä nimeltä Anita Moorjani. Löytyy Facebookista, Youtubesta ja kirjakaupasta suomeksi.

Sanon aina, että jos kuoltuani minulle selviääkin, että elämänkatsomukseni jälleensyntymiseen ja sielun tarkoituksineen on ollut pelkkää valetta, se ei haittaa. Jos ja kun se on auttanut minua olemaan parempi ja viisaampi ihminen itselleni, toisille ja sitä kautta koko maailmalle, nuo harhat eivät ole menneet hukkaan tai olleet pahasta.

Aika kultaa muistot kirjoitti:

Olisitko sopinut paremmin "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin lapsia ja vaimoja hakattiin, avioliitossa ei voinut raiskata, rasismi, sovinismi ja uskonnollinen konservatismi kukoisti? Puhumattakaan alhaisemmasta elintasosta, huonommasta terveydenhuollosta, yksipuolisemmasta ravinnosta.

Kyse ei ole siitä, että joskus olisi ollut "vanha hyvä aika", joka oli paratiisi. Vaan siitä, että kehitys näytti pitkään menevän hyvään suuntaan, sitten se alkoi vinoutua.

Nykyajan huonot puolet ovat vähän sellaisia, että ne eivät ole mitään loogisia ja väistämättömiä seurauksia siitä kehityksestä. Esimerkiksi internetin ei tarvinnut tehdä ihmisistä tyhmempiä, epäkohteliaampia ja taipuvampia ääriajatteluun (suuntaan jos toiseenkin). Vielä 2000-luvun alkupuolella ei näin ollutkaan. Mikä siis muuttui, ja miksi nykypäivän some on rakennettu niin, että se vahvistaa kaikkea ikävää, ärsytystä ja kohua herättävää, ja näppissotureiden raivoa?

Kulttuurin puolella näin itse aikamme suurimpana syöpänä somen. Materiaalisella puolella sitten taas ympäristömme tuhon ennennäkemätön tahti.

Joskus vuosikymmeniä aiemmin oli ehkä moni asia paljon huonommin kuin nykyään, mutta yleinen ilmapiiri ei aiheuttanut tällaista 24/7 ahdistusta.

Mikä teitä estää? kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä ainakin vapaa-aikanne niin kuin haaveilemillanne vuosikymmenillä? Kännykän voi jättää pöydälle kuin lankapuhelimen konsanaan. Telkkaria ei ole pakko omistaa ja uutiset voi kuunnella radiosta. Lopettakaa somen käyttö ja hoitakaa netissä vain pakolliset pankki- ja viranomaisasiat.

Eikö elämä sen jälkeen ole aika autenttista kasaria tai ysäriä? Ai ette haluakaan? On tietysti mukavampaa fiilistellä nostalgialla kuin elää sitä.

Voihan sitä tietysti itsekseen koittaa niin elää, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että muu maailma elää tätä nykyaikaa. Kaikki olettaa että se kännykkä kulkee mukana ja moni elää elämäänsä vähintään puoliksi somessa. Vaikkei itse siellä olisikaan, silti sen virtuaalimaailman olemassaolo voi ahdistaa. Siellä oleminen voi ahdistaa, mutta myös sieltä poisoleminen voi ahdistaa. Ikäänkuin tuntee olevansa jonkun ulkopuolella, vaikkei sinne sisäpuolellekaan halua. Tällainen rajaton mahdollisuus käydä loputtomia keskusteluja rajoittamattoman ihmismäärän kesken on luonnotonta ja ajaa ihmisiä todellisuudessa kauemmaksi toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot kirjoitti:

Olisitko sopinut paremmin "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin lapsia ja vaimoja hakattiin, avioliitossa ei voinut raiskata, rasismi, sovinismi ja uskonnollinen konservatismi kukoisti? Puhumattakaan alhaisemmasta elintasosta, huonommasta terveydenhuollosta, yksipuolisemmasta ravinnosta.

Kyse ei ole siitä, että joskus olisi ollut "vanha hyvä aika", joka oli paratiisi. Vaan siitä, että kehitys näytti pitkään menevän hyvään suuntaan, sitten se alkoi vinoutua.

Nykyajan huonot puolet ovat vähän sellaisia, että ne eivät ole mitään loogisia ja väistämättömiä seurauksia siitä kehityksestä. Esimerkiksi internetin ei tarvinnut tehdä ihmisistä tyhmempiä, epäkohteliaampia ja taipuvampia ääriajatteluun (suuntaan jos toiseenkin). Vielä 2000-luvun alkupuolella ei näin ollutkaan. Mikä siis muuttui, ja miksi nykypäivän some on rakennettu niin, että se vahvistaa kaikkea ikävää, ärsytystä ja kohua herättävää, ja näppissotureiden raivoa?

Kulttuurin puolella näin itse aikamme suurimpana syöpänä somen. Materiaalisella puolella sitten taas ympäristömme tuhon ennennäkemätön tahti.

Joskus vuosikymmeniä aiemmin oli ehkä moni asia paljon huonommin kuin nykyään, mutta yleinen ilmapiiri ei aiheuttanut tällaista 24/7 ahdistusta.

Ääriajattelua oli ennen someakin, kuten Neuvostoliitto, Saksa tai vaikka Etelä-Afrikka todistivat, monista muista puhumattakaan. Netin ongelma on se, että täällä pystyy anonyymina sanomaan, mitä sylki suuhun tuo. Ei ihmiset naamakkain kehtaa olla sen epäystävällisempiä kuin vaikka 80-luvulla. Ennemminkin päinvastoin. Harva nykyisin kehtaa esimerkiksi kovin rasistisia tai sovinistisia mielipiteitään esittää.

Miksi somessa ylipäätään tarvitsee olla, jos se ahdistaa? Minä ainakin osaan edelleen soittaa kavereilleni ja tavata heitä livenä. En lakkaa olemasta ilman somea.

Ympäristönsuojelukin on mennyt paljon eteenpäin takavuosista. Vaan minkä me sille voimme, että kehitysmaatkin tavoittelevat korkeampaa elintasoa.

Tää elämä on niin paskaa. En jaksa enää. Edes itsaria ei voi tehdä, koska pienet lapset. En muista enää sellaista päivää, kun olin itkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Tää elämä on niin paskaa. En jaksa enää. Edes itsaria ei voi tehdä, koska pienet lapset. En muista enää sellaista päivää, kun olin itkemättä.

Ennen oltiin huolissaan, ettei kuoltu nälkään. Silloin ei ollut aikaa masentua.