Mulla on niin käsittämättömän pahaa olla. Ei mikään terapia eikä asia ole auttanut. En vain kestä tätä nykyaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaika on tehnyt elämästä liian helppoa ja ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa. Siksi aloittajaakin ahdistaa.

Jos ei olis odotuksia, ei olis pettymyksiäkään!

Onko nuo syöpyneet jonku aivoihin?

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä estää? kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä ainakin vapaa-aikanne niin kuin haaveilemillanne vuosikymmenillä? Kännykän voi jättää pöydälle kuin lankapuhelimen konsanaan. Telkkaria ei ole pakko omistaa ja uutiset voi kuunnella radiosta. Lopettakaa somen käyttö ja hoitakaa netissä vain pakolliset pankki- ja viranomaisasiat.

Eikö elämä sen jälkeen ole aika autenttista kasaria tai ysäriä? Ai ette haluakaan? On tietysti mukavampaa fiilistellä nostalgialla kuin elää sitä.

Voihan sitä tietysti itsekseen koittaa niin elää, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että muu maailma elää tätä nykyaikaa. Kaikki olettaa että se kännykkä kulkee mukana ja moni elää elämäänsä vähintään puoliksi somessa. Vaikkei itse siellä olisikaan, silti sen virtuaalimaailman olemassaolo voi ahdistaa. Siellä oleminen voi ahdistaa, mutta myös sieltä poisoleminen voi ahdistaa. Ikäänkuin tuntee olevansa jonkun ulkopuolella, vaikkei sinne sisäpuolellekaan halua. Tällainen rajaton mahdollisuus käydä loputtomia keskusteluja rajoittamattoman ihmismäärän kesken on luonnotonta ja ajaa ihmisiä todellisuudessa kauemmaksi toisistaan.

Hyvin sanottu. Some ahdistaa, mutta ahdistavaa on tosiaan sekin, jos yksin jättäytyy sen ulkopuolelle.

Itse olen aiemmin kokenut, kuinka jäin kaveriporukasta pois, kun poistin Facebook-tilini. Luulin tietysti silloin, että kavereiden kanssa saisi pidettyä yhteyttä sähköpostitse, livenä ja puhelimitsekin, kuten joskus ennenkin. Mutta eipä siinä käytännössä käynyt niin, vaan koska kaikki muut pitivät tiiviisti yhteyttä somessa, minähän olin se, joka jäi ulkopuolelle.

Minä olen aina ollut vähän yksinäinen, helposti erakoituva ihminen, ja minulla on ollut läheisiä nettikavereita ihan nuoruudesta asti. Sinänsä minulla ei ole mitään periaatteellista somea vastaan. Pitkäaikaisimmat ystäväni olen tavannut vanhanaikaisilla foorumeilla. Mutta minun mielestäni nykypäivän somessa on todella vaikea tutustua kehenkään. Somessa joutuu joko helposti silmätikuksi tai sitten on täysin näkymätön. Joskus voi sanoa jotain nokkelaa, joka leviää sitten "viraalina", mutta ei kukaan sinusta ihmisenä kiinnostu. Pelkästään se yksi nokkela twiitti kiertää maailmaa.

Ei se silti minua haittaisi, koska olen tottunut siihen, että seurailen somessa esim. harrastuksiin liittyviä juttuja, enkä yritäkään kaveerata kenenkään kanssa. Mutta kun niitä omia pieniä harrastuskupliakaan, joiden parissa voisi rentoutua rankan päivän päätteksi, ei "saisi" enää olla. Melkein kaikki kivat harrastusryhmät, joita olen seurannut, ovat nykyään muuttuneet poliittisiksi keskusteluryhmiksi. Jos seuraan jotain kivaa Instagram-tiliä, jossa postataan harrastukseen liityviä kuvia, niin eikö ollakaan sitä tiliä painostetaan ottamaan enemmän ja enemmän kantaa politiikkaan. Ja usein tilin ylläpitäjä taipuukin, ja alkaa pommittaa seuraajia yhteiskunnallisilla asioilla.

Ei minulle kuulu yhtään se, että somessa ihmiset huutavat politiikkaa, uutisia, kohujulkkisuutisia ja ilkeitä mielipiteitä toisistaan toisilleen, mutta toivoisin, että edes saisi olla jotain pieniä rauhallisia keitaita, missä saisi vain olla kiinnostunut niistä omista jutuista, jotka antavat iloa elämään.

Ennen oli paremmin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää elämä on niin paskaa. En jaksa enää. Edes itsaria ei voi tehdä, koska pienet lapset. En muista enää sellaista päivää, kun olin itkemättä.

Ennen oltiin huolissaan, ettei kuoltu nälkään. Silloin ei ollut aikaa masentua.

Tai oltiin sekä nälkäisiä että masentuneita.

En usko yhtään, etteikö ennenkin olisi ollut masennusta. Nyt se vaan näkyy enemmän,kun muita vaikruksia on vähemmän.

Narsistinen luonne. Empatia: Narsistilla on heikentynyt kyky havaita ja samaistua toisen ihmisen tunteisiin ja tarpeisiin. Vain silloin, kun toisten reaktiot liittyvät narsistiin itseensä, hän kykenee näihin samaistumaan. Narsistilla on joko ylikorostunut tai alikorostunut kyky arvioida oman toimintansa vaikutusta ympärillä oleviin ihmisiin.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/mielenterveys…

Kukaan narsisteista ei kykene perustamaan pitkäaikaisia suhteita. 

Hän on mahtavin, ihanin, kaunein ja paras. Omien rajallisuuksien ja epäonnistumisten myöntäminen on mahdotonta. Kun narsisti ottaa tehtävän vastaan vaikuttaa siltä, että hänellä ei ole lainkaan rajoja. Monesti tämä tulkitaan virheellisesti hyväksi itsetunnoksi.airi/

https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_ylei…

Henkilöllä on suuret käsitykset itsestään, hän voi liioitella lahjoillaan ja saavutuksillaan sekä odottaa perusteettomasti muiden pitävän häntä ylivertaisena.

Henkilö keskittyy ajatuksissaan jatkuvasti mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.

Henkilö uskoo olevansa jotenkin erikoinen ja ainutlaatuinen. Lisäksi hän kokee, että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt ja instituutiot, joiden kanssa hänen tulisi olla tekemisissä.

Henkilö vaatii korostunutta ihailua.

Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja saamaan toiveensa täytettyä

Henkilö käyttää häikäilemättömästi muita hyväkseen.

Henkilöllä on empaattisuuden puute: haluttomuus huomata toisten tunteita ja tarpeita tai eläytyä niihin.

Henkilö on usein kateellinen muille tai uskoo myös muiden kadehtivan häntä.

Henkilö on ylimielinen, hänellä on röyhkeä käytös tai asennoituminen.

Tunnistatko itsesi.

Lopeta netissä pyöriminen. Tuo ahdistus katoaa about 1kk jälkeen, kun olet lopettanut kaiken nettikäytön ja puhelimella selailun.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paremmin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää elämä on niin paskaa. En jaksa enää. Edes itsaria ei voi tehdä, koska pienet lapset. En muista enää sellaista päivää, kun olin itkemättä.

Ennen oltiin huolissaan, ettei kuoltu nälkään. Silloin ei ollut aikaa masentua.

Tai oltiin sekä nälkäisiä että masentuneita.

En usko yhtään, etteikö ennenkin olisi ollut masennusta. Nyt se vaan näkyy enemmän,kun muita vaikruksia on vähemmän.

Ennen huonoja uutisia ei tullut joka aukosta ulos. Nyt netissä näkee ihan kaiken pahan ja vielä nettipalstoilla kaikki purkaa pahaa oloa toisiinsa. Todennäköisesti oli vähemmän masennusta ennenaikaan. 

Teillä narsisteilla on vaihtuvat suhteet. Suhteet kun vain perustuvat itsekeskeisyyteen ja itsensä palvelemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Lopeta netissä pyöriminen. Tuo ahdistus katoaa about 1kk jälkeen, kun olet lopettanut kaiken nettikäytön ja puhelimella selailun.

Narsisti ei pysty siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jotenkin kaipaan 80- ja 90-lukua . 2000-luvun alkukaan ei ollut hassumpaa.

90-luvun elokuvia on IHANA katsoa. Niin tuttua. Elämä oli simppeliä.

Lankapuhelimet kotona, ne harvat yleisöpuhelimet ulkona, kirjeet ja se yleinen rento ja rauhallinen sekä yksinkertainen ilmapiiri.

Ja Suomi oli maailman kärjessä itsemurhatilastoissa!

Oletko koskaan kuullut 90- luvun lamasta?

Ach, lebensangst!

Voin allekirjoittaa tämän ahdistuksen täysin, vaikka olenkin -99 syntynyt, enkä muista kultaisesta ysäristä mitään. Some ja teknologia on kuitenkin kehittynyt hurjasti Z-sukupolvillakin.

Sain ensimmäisen kännykän 2006 ja samoihin aikoihin aloin käyttää nettiä. Sitä ennen oli ihanaa vain leikkiä ja lainata r-kioskilta vhs-kasetteja. Ja niin se some ilmestyi kuvioihin salakavalasti. Yhtäkkiä tehtiin facebook-tunnukset ja yläasteelle siirryttäessä 2012-2013 oli pakko olla älypuhelin, ettei putoa kelkasta. Sitten alkoi olla paineita ladata instagramit ja snapchatit, koska muillakin on. En edes haluaisi pitää näitä sovelluksia.

Tuntuu, että työelämä on pelkkää raatamista ja täytyy olla koko ajan täydellinen. Vapaa-ajalla pitäisi olla tekemässä jotain siistiä, käydä festareilla ja matkustaa. Ulkonäköongelmiakin on ollut lapsesta asti. Naamani suorastaan oksettaa minua kun en ole kaunis ja naisellinen. Miten voisin pärjätä tindermarkkinoilla? (tähän en ole sentään sortunut)

Sitten on tämä ilmastonmuutos ja suomen paska taloustilanne. Minä en ainakaan enää edes odota tulevaisuudelta mitään. Eläkkeitä ei varmasti tulla näkemään.

Mikä teitä estää? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä estää? kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä ainakin vapaa-aikanne niin kuin haaveilemillanne vuosikymmenillä? Kännykän voi jättää pöydälle kuin lankapuhelimen konsanaan. Telkkaria ei ole pakko omistaa ja uutiset voi kuunnella radiosta. Lopettakaa somen käyttö ja hoitakaa netissä vain pakolliset pankki- ja viranomaisasiat.

Eikö elämä sen jälkeen ole aika autenttista kasaria tai ysäriä? Ai ette haluakaan? On tietysti mukavampaa fiilistellä nostalgialla kuin elää sitä.

Telkkaria katsottiin 80-luvulla kyllä enemmän kuin nykyään.

Niin katsottiin. En ole oikein varma, oliko Lauantaitanssit, Charlien Enkelit ja sen ajan elokuvat sen parempia kuin nykyäänkään. Telkkarista tulee paljon muutakin kuin tosi-tv:tä.

Sitäpaitsi tämä netissä keskusteleminenkin on sen sentään vastavuoroisempaa kuin telkkarin tuijottaminen tai iltapäivä- ja ilmaisjakelulehtien lukeminen. Ei ennenkään aikaa mihinkään hyödyllisempään käytetty. Ja edelleen, jos kaipuu menneisyyteen on kova, tietokoneen voi aina sammuttaa.

Tässä on vaan se, että se ei auta jos itse sammutat tietokoneen kun kaikkien muidenkin pitäisi se tehdä. Silloin vasta otettaisi askeleita taaksepäin siihen yhteisöllisyyteen mitä ennen vielä oli, että naapuritkin oli tekemisissä toistensa kanssa ja muutenkin juttuseuraa etsittiin tuolta ulkomaailmasta. Nykyään ihmiset suorastaan ärsyyntyy jos vieras ihminen tulee juttelemaan tuolla ulkona, koska se ei enää ole normaalia.  

Myönnän kyllä itsekin että juttelen esimerkiksi täällä vauvapalstalla ihan omiin tarpeisiini riittävästi. Mutta jos meiltä kaikilta otettais netti pois, kyllä me kaikki alettaisi pikkuhiljaa ryömiä ulos koloistamme juttelemaan ihmisten kanssa tuolla ulkona, kun ei muuten saa sydäntään avattua kenellekään. 

Lapsetkaan ei leiki enää pihalla niin kuin ennen. Mehän oltiin lapsena aina ulkona ja sieltä niitä kavereitakin sitten löytyi. Nykyään moni on jo lapsena yksinäinen, mikä on tosi surullista. 

Ap kuule, maailma heijastaa sinulle sitä mitä ajattelet. Kun ajattelet sen olevan kurja, näet sen kurjana. Kun ajattelet sen olevan hyvä, se näyttäytyy hyvänä.

Mullakin oli, kunnes aloin syödä raskausajan vitamiinia ja omega 3.

Vissiin se foolihappo ainakin siinä vaikuttaa.

Tavalliset vitamiinit oli huonoja, koska iho alkoi kukkia. Mutta noista raskausajan vitamiineista ei käy mitään. Kuulin tämän kikan ulkomaalaiselta kaverilta.

Ja olen siis koittanut  aika monta keinoa päästä irti pahasta olosta.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut ja digitalisoitunut ja somettunut niin paljon lyhyessä ajassa, että tuntuu ettei siinä pysy mukana. Tuskin olet ainut jota ahdistaa. Kohta ei varmaan p*skallakaan voi käydä ilman että täytyy ensin kirjautua johonkin ja muistaa siihen liittyvä salasana. Somen joukkovoima on antanut tyhmyydelle vallan ja vienyt meitä satoja vuosia taaksepäin, jolloin mölyävä kyläjoukko asetti tuomiot mielensä mukaan. Käytöstavoilla ei ole nykyään enää samaa arvoa kuin ennen, kun nykyään kaikki kasvaa aukoen päätään netissä ja vääntäen kaiken meemeiksi tykkäyksiä kerjäten ja omaa viiden minuutin julkisuutta hamuten.

Mennään vääjäämättä kohti 3 maailmansotaa.

up

Pakko itseki  vielä kirjoittaa, kun niin tuttuja asioita. Itse olen alle 30 v, mutta paljon tuttuja asioita. Olen vähän sellainen ujo ja hiljainen ihminen ja sekin tuntuu olevan vaikea asia nykyisin, kun pitäisi olla niin rohkea sekä sosiaalinen. Ei työelämässä ainakaan meinaa enää pärjätä ja olen jo saanut kuulla melko asiatonta juttua, että pitäisi olla toisenlainen, vaikka sinänsä työkuva ei vaatinut mitään asiakaspalvelua yms. Muutenkin jos miettii niin olen tavallaan jäljessä kaikesta jo nyt pahasti ja monella paljon kokemusta tai hyvä koulutus jo nyt. En silti tarkoita, että minun pitäisi saavuttaa jotain ilmaiseksi ja tiedän kuinka paljon moni tekee töitä kaiken eteen. Silti tuntuu usein etten millään pärjää kunnolla ja pysty olemaan sellainen kuin pitäisi olla täällä menestyäkseen. Toisaalta en vaadi silti paljon ja olen tyytyväinen aika vähäänkin, mutta ehkä se auttaisi jos elämä menisi enemmän niin kuin toivon ja olisi sellainen vakaampi tilanne muuten.

Onneksi ehdin myös käymään peruskoulun vielä silloin, kun se oli ”tavallinen” ja jokainen luokka opiskeli omassa rauhassaan. Nykykoulun uudistukset ja avoimet luokkatilat sekä isot ryhmät olisivat olleet aika vaikea asia minulle. Tosin en minäkään kiusaamiselta välttynyt ja paljon koin kaikkea pahaa. Se jotenkin vaan korostuu nykypäivänä ja on paljon uutisissakin ollut ikäviä juttuja. Jotenkin kaikki vaan menee pinnallisemmaksi ja jokainen ajaa vaan omaa etuaan.

Itse olen myös ulkona somesta mikä on toisaalta hyväkin asia, mutta samalla monen vaikeaa ymmärtää ja sekin kun on poissa sieltä tavallaan aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnettakin. Tosin itsellä paljon syynä ystävien puute ja varmasti muuten olisin edes jossakin. Hassua sinänsä, että jotkut olettavat heti, että jos on nuorempi niin osaa käyttää kaikkia juttuja ja on mukana somessa. Tämä tyyli näyttää olevan jo kouluissakin ja itsekin huomasin, että jotenkin oletetaan kaikkien osaavaan käyttää ja melkein häpesin itseäni, kun opiskeluissa tuli vastaan sellaisia juttuja, että pakko oli myöntää etten vaan osaa käyttää niitä, vaikka aika nuori olenkin. Yksikin opettaja sanoi, että ota kuva puhelimella yhdestä todistuksesta ja lähetä hänelle, mutta en ehtinyt edes sanoa, että minulla on niin vanha älypuhelin, että ei sillä enää pysty käymään edes netissä tai sähköpostissa kunnolla. Lainasin sitten toisen puhelinta ja pakotin itseni ostamaan uuden, kun ei opinnoista tulisi mitään, kun pitää niitä kuvia lähettää sinne. Ehkä ennen elämä oli myös rauhallisempaa ja nekin pärjäsivät paremmin, jotka eivät olleet mitään huippuja joka asiassa. Minulla muutenkin menneisyyden kokemukset vaikuttavat ja mieliala aika alhaalla monesti. Moni asia ahdistaa. Ymmärrän senkin vaikutuksen ja ehkä joku joka on eri tilanteessa pystyy nauttimaan elämästään enemmän ja itsekin monesti mietin, että jos asiat olisivat menneet vähän erilailla niin olisin jo aika tyytyväinen eli en vaadi paljon kuitenkaan.

jatkuu

jatkoa

Itse pelkään myös todella sitä etten koskaan pääse kunnolla töihin ja pärjää niissä. Tähän vielä koulutuksen ja kokemukset puute niin alkaa jo vähän pelottaa miten käy. Opiskelemaan pääsy on myös ollut itselle hyvin vaikeaa. Ainakin jos vanhempiani katsoo niin he ovat melko hyvin pärjänneet vähäisellä koulutuksella ja jopa ilman sitä. Töitä on ollut ja aika hyviinkin paikkoihin on päässyt työkokemuksen myötä. Nyt ei varmaan enää voisi käydä samoin ja aina pitäisi olla vaan entistä parempi. Muutenkin tämä elämä on aika epävarmaa ja tulee paljon muutoksia.

Ihmisiin en itsekään enää pysty paljon luottamaan ja monesti ikäviä kokemuksia, vaikka välillä tapaakin erilaisia. Ehkä itsellä jotenkin toivo on alkanut muutenkin hiipumaan ja ulkopuolisuuden tunne vaan kasvaa. Asiaa ei helpota se, että olen yksinäinen ja vaikeaa tätäkään asiaa on muuttaa. Yritän hyväksyä sen, että minun pitää elää elämääni omalla tavallani ja jos en pysty kaikkeen niin sille ei voi mitään. Tavallaan minun pitää mennä omaa tietäni ja yrittää sitä kautta selvitä eteenpäin, vaikka välillä olisi vaikeaa. Ja en siis pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä vaan mieluummin olisin monesti paljon rohkeampi tai muuten erilainenkin. Pahoittelen pitkää viestiä ja valitusta.

Mielenterveyteni on johonkin rajaan asti on kovasti pelastanut se että toinen vanhempi on espanjalainen ja olen elänyt ja syntynyt ulkomailla.

Siellä elämä on rikas ja runsas. Ennen kaikkea etelästä saa kunnon ruoka.

En yhtään ihmettele miksi Suomessa voidaan pahasti, täällä lokeroidaan kaikki ihmiset tiettyyn, ei ole minkäänäköisiä tapoja, perinteitä eikä kunnon ruoka.

Suomalaisten keinotekoisuus, huumorintajuttomuus ja ylimielisyys hämmästyttävät minua.

Missään muualla ei ole näin kilpailuhenkistä, raha ahne ja kaupallinen kansa kuin suomalaiset. Täällä elätään pelkästään menestystä varten. Ei osata nauttia elämästä.

Kaipaan espanjan aikoja kun iltasin mentiin ulos syömään mummon, isoisän ja tätien kanssa. Ilta oli pelkkää naurua ja hyvää ruokaa.

Joskus vielä muutan täältä pois. Mielenterveyteni ei kestä tätä kylmä, joustamaton, armoton ja ikävä ilmapiiri.

Suomessa osataan vain käydä läpi raskaita ja ikäviä aiheita ei ole tilaa nautinnoille.

Mul mureni mielenterveys tähän nykyajan yhteiskuntaan jossa kaikki toimii insinöörilogiikalla ja koneilla. Tuntuu että olisin kuollut pois. Vielä 2000 luvulla elämä oli joksekin lämmin.