Mulla on niin käsittämättömän pahaa olla. Ei mikään terapia eikä asia ole auttanut. En vain kestä tätä nykyaikaa.
Olen täysin tavallinen ihminen paitsi etten enää kykene olla mukana tässä maailmassa. Inhoan tätä nykyaika aivan valtavasti. Uskokaa pois! Olen 10 vuotta yrittänyt parantaa tilannettani vaikka miten.
Minua surettaa kun kaikilla on pahaa olla, ainoastaan ahneus kukoistaa. En löydä paikkani tästä maailmasta. Tuntuu että herkkä ja ajattelevainen ihminen ei enää sovi joukkoon.
Kommentit (169)
Mietitte ihan liikaa.. ei ihmekään että teitä ahdistaa.
Itse jotenkin kaipaan 80- ja 90-lukua . 2000-luvun alkukaan ei ollut hassumpaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse jotenkin kaipaan 80- ja 90-lukua . 2000-luvun alkukaan ei ollut hassumpaa.
Niin minäkin. Näinä menneinä vuosikymmeninä elämä oli yksinkertaisempaa, ei ollut somea sotkemassa elämää. Silti oli kaikki mitä tarvitsi. Ei somea oikeasti tarvitse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sinua. Tämä maailmanaika on ihan paskaa. Kaikki on vaan minäminä-ihmisiä. Oli onnellista elää nuoruuttaan 70-luvulla.
Telkkariohjelmatkin! Jotkut Tempparit. Niitä tuijottaa typerykset, jotka janoaa katsella kännisiä i d i o o t t e j a, jotka panevat toisiaan ristiin rastiin sekopäisinä. Mitähän noidenkin vanhemmat ajattelee? Tuskin mitään.
Nuoriso kulkee rikkinäisissä rääsyissä ja maksavat vielä niistä. Pääasia, että pattipolvet näkyy.
Pohjoismaissa on asiat parhaiten maailmassa, vaikka maapallo ei voikaan hyvin. Jos suurin ongelmasi on Temptation Island ja nuorisomuoti niin voi voi.
Voi voi itsellesi. En sanonut, että nuo ovat "suuria ongelmia" itselleni vaan koko tämä maailman aika on perseestä. Mitään ei enää kunnioiteta.
Kakaratkin tarvii nykyään terapeutteja, kun niitä ei saa komentaa kotona eikä koulussa ja menevät päästään sekaisin ilman rajoja. Vanhemmat on kusessa ja niitäkin pitää terapoida. Opettajat vasta kusessa ovatkin eikä he tahdo jaksaa enää ammattiaan, kun pennut hyppii silmille luvan kanssa.
Siinäpähän alapeukutatte, mutta on vissiin uusi normaali, että ukot menee keskenään naimisiin ja akatkin. Jos saan elää vielä parikin kymmentä vuotta niin olen ihan valmis luopumaan tästä maailmasta ja mitenköhän sekopäistä se sitten jo on.
Olen puhunut.
Huh huh. Maailmassa tapahtuu valtavasti käsittämättömiä kauheuksia, Suomessakin, ja sinä valitat jostain vaatteista, tv-ohjelmista, koulun vapaamuotoisuudesta ja homoavioliitoista. On se KAMALA maailma.
Minä olen aikaisemmin epäillyt että ikä on saanut minut voimaan pahoin, mutta se voikin olla tämä nykyaika, koska 30 vuotta meni ihan hyvillä fiiliksillä, mutta nyt ei ole fiilikset hyvät. Johtuisko se jostain joukkoahdistuksesta, että on tämä vanha 2000 luvun tyyli tullut nopeasti tiensä päähän, kuten se että pitäisi heti olla moniosaaja ja minä minä minä ajattelu ja olla osa Somee. Se ei toimi on aika syntyä uutta.
Jotenkin tämä aika repii ja raastaa ihmiset erilleen toisistaan. Elämänmeno ylipäätään on niin stressaavaa ja epävarmaa, että harva voi oikeasti hyvin vaikkapa työn ja toimeentulon puolesta. Sitten on nämä arvo ja viihdyke tuputusten tulvat, missä pää lopullisesti sekoaa. Liika on vain jotenkin liikaa, eikä tässä tiedä mitä pitäisi lopulta tehdä tai edes toivoa.
Internetin ja tv-tornit voisi alkajaisiksi räjäyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot kirjoitti:
Olisitko sopinut paremmin "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin lapsia ja vaimoja hakattiin, avioliitossa ei voinut raiskata, rasismi, sovinismi ja uskonnollinen konservatismi kukoisti? Puhumattakaan alhaisemmasta elintasosta, huonommasta terveydenhuollosta, yksipuolisemmasta ravinnosta.
Rasismi kylläkin kukoistaa nykyään. 2015 jälkeen on tullut esim. lukemattomia rasistisia raískauksia suomalaisia kohtaan ulkomaalaisten toimesta.
Tätäkään ei nykyään saa enää ääneen sanoa vaikka se on totta, koska se on, yllätys yllätys, rasistista.
Väärin. Saa sanoa. Ras-ismia on tottakai myös tummilla vaaleita kohtaan. Ongelma on se tapa jolla tuon sanotte. Haukkumasanat, alatyyli.
Koen kokoajan ettei minua hyväksytä. Jopa aikuislukiossa opettajat eivät minusta tykkää.
Opiskelen pitkää ruotsia koska koen sitä todella hyödylliseksi. Olen paljon matkustanut pohjois euroopassa ja ruotsilla pärjää aika pitkälle.
Koen olevani täysin ulkopuolinen kunben ole ruotsin vihaaja. Tai se että pidän tietystä musasta.
Koen että on mahdotonta omaa, iloinen itsensä nyky Suomessa. Aina joku yrittää jotain.
Minua aiheuttaa paha olo tämä yhteiskunta jossa vain puhutaan politiikasta, pitää olla netissä ja pelkkää vastakkainasettelu.
Tulee niin pahaa olo, ihan kuin muuta elämä ei olisikkaan.
Tmä palstakin on ihan pihalla, puhutaan vain sinkku jutuista, politiikasta ja ra sismksta.
Tekniikka vaikuttaa huonosti. Liian paljon on ihmiselle tarjolla ja se hajottaa ihmistä. Tekee hetkiseksi ja rauhattomaksi. Koskaan et pääse palautumaan ja rentoutumaan.
Tekniikan avulla olet samaan aikaan joka puolella ja kaikkien kanssa - kuitenkin konkreettisesti yksin. Ihmiset ovat yhdessä, mutta yksin. Skitsofreenistä. Ei ihme, jos pää hajoo.
Herkän ja tuntevan ihmisen maailma tämä elämä on tuskin koskaan ollut. Vähiten se on juuri tällä hetkellä.
Liian hyvä ja herkkä elämään 🤍
80-luvulla ja aiemmin syntyneet ovat kasvaneet ihan muunlaiseen maailmaan, joka on tavallaan revitty sinusta pois ja olet joutunut sopeutumaan aivan uuteen - älymaailmaan. Siellä pelataan somessa, on älykännykkää, nettiyhteyksiä, 24/7 maailma.
Tämä elo on muuttunut radikaalisti ja eniten sitten toisen maailmansodan, jolloin teollinen yhteiskunta syntyi. Murros oli silloin valtava. Ja niin se on nytkin.
Toisaalta olet saanut kokea molemmat maailmat: lankapuhelinten ja kirjemaailman sekä älypuhelinten ja sähköpostielämän. Eri asia on soputuuko ihminen tähän muutokseen, koska muutos on erittäin iso.
Kasvat yhteen ja elät aivan toisessa maailmassa.
Ne, jotka ovat joutuneet kokemaan sodan ovat kasvaneet hekin eri maailmassa ja elävät nyt eri maailmaa. Sodassa kasvaneet ja elivät teollistumiskautta. He eivät enää ole siirtyneen täysillä, tästä sota- ja teollisuuselosta, kolmanteen maailmaan - tekniseen älyelämään.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat suositelleet että luopuis tietokoneista ja puhelimista, mutta ei nykyään voi enää.
Se kai sitä pahaa oloa aiheuttaakin. Kun ei voi. Olet kiinni jossain sellaisessa muutoksessa missä et halua olla.
Sitä voisi verrata vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ajatuksiasi ♥️. Itse myös mietin, että tätä maailmaa ei ole tehty minua varten. Sitä on hankala selittää, en pidä itseäni mitenkään erityisen herkkänä. Nyt jälkeenpäin kun muistan jo ala-asteikäisenä kokeneena jonkinlaista maailmantuskaa ja murehtineeni tulevaa.
En todellakaan väitä, että ennen oli asiat paremmin. Mutta koen, että tämä nykymaailma on kylmä ja kova. Minulla on tunne, että menen kuin virran mukana. Tekisi mieli laittaa vastaan ja jarruttaa, mutta tyydyn tilanteeseen ja annan itseni vain ajautua.
"...nykymaailma on kylmä ja kova."
Kyllä.
Sen todistaa esim. selfiet + some.
Ihmiset ovat vain kiinnostuneet itsestään ja miltä minä + elämäni näyttää ulospäin sosiaalisessa mediassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse jotenkin kaipaan 80- ja 90-lukua . 2000-luvun alkukaan ei ollut hassumpaa.
90-luvun elokuvia on IHANA katsoa. Niin tuttua. Elämä oli simppeliä.
Lankapuhelimet kotona, ne harvat yleisöpuhelimet ulkona, kirjeet ja se yleinen rento ja rauhallinen sekä yksinkertainen ilmapiiri.
En osaa auttaa mutta halaus tuntemattomalta! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jotenkin kaipaan 80- ja 90-lukua . 2000-luvun alkukaan ei ollut hassumpaa.
Niin minäkin. Näinä menneinä vuosikymmeninä elämä oli yksinkertaisempaa, ei ollut somea sotkemassa elämää. Silti oli kaikki mitä tarvitsi. Ei somea oikeasti tarvitse mihinkään.
"Näinä menneinä vuosikymmeninä elämä oli yksinkertaisempaa, ei ollut somea sotkemassa elämää. Silti oli kaikki mitä tarvitsi." Enemmän kuin nyt.
Silloin ihminen eli. Nyt vain suoritetaan.
Ennen tehtiin elämää varten - nyt eletään tekemistä (somea) varten.
Vierailija kirjoitti:
Muuta maalle hirstorppaan, ota pari kanaa ja lammasta ja ala elämään 1800-luvun tyyliin.
Näin minä ainakin aijon tehdä, heti kun on varaa. Viimeistään eläkkeellä. Itse haaveilen sähköstä ja juoksevasta vedestä, sekä useammasta hehtaarista, niin pitää vähän fiinimpää tupaa varten olla alkupääomaakin.
Olen itse kaupungista kotoisin ja asunut maalla yli 10 vuotta. Siellä tutustuin pariin tapaukseen jotka olivat oikeasti katsoneet -70 luvulla sähköjä nykyajan hömpötykseksi. Toinen oli kuitenkin ottanut myöhemmin sähköt, mutta sähkölaitteita oli vain hehkulamppu katossa. Toisella ei ollut sähköjä ollenkaan.
Nykyisin kun LED tekniikka on kehittynyt niin aurinkopaneelilla ja 12V LED:eillä saa täysin normaalin valaistuksen tehtyä ja moni muukin asia toimii. Kännykän lataus, jne. Paneelit ovat todella edullisia. 300W paneeli lähtee alta satasella, halpa lataussäädin 20€ ja akkuja on mahdollista hommata erilaisia. Olen itse rakentanut muutamia aurinkopaneelijärjestelmiä. Osat olen ostellut sieltä sun täältä. Kokonaiskustannukset muutamia kymppejä. Ei ole enää hinnasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän milloin oli parempi elää. Ysärillä.
Ymmärrän sua ap! Minä ja mieheni ollaan samanlaisia. Me eletäänkin ysärielämää osittain, eli kuunnellaan c-kasetteja/cd-levyjä, patteriradiosta radiota, ei kuuluta someihin(siis face/insta/mitä näitä nyt on joihin luodaan profiilit) Ei omisteta älypuhelimia jne. Käydään soutelemassa eväät mukana, makkaraa paistamassa ns. omissa mestoissa, joissa ei paljon muita käy, luetaan toisille ääneen kirjoja, pelataan ysäripelejä nintendolla, mökkeillään, yövytään saaressa, hiihdetään, kalastellaan, eikä mihinkään näihin kuulu mitään ns. nykyaikaista joka on alkanut yleistymään vuoden 2000 jälkeen. Välillä on joku kaveri mukana, mutta yleensä ei ihmisiä kiinnosta, koska kaikestatekemisestä pitäisi raportoida someen, etsiä reittejä/paikantaa googlemapsista, katsella tuntemattomien, tai sellaisten jotka eivät ole paikalla raapustuksia ja kuvia instasta, ja meidän sääntömme näihin tekemisiimme on se että mukaan ei tule virtuaalisesti muita kuin se porukka joka siellä on.
Muutan teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ajatuksiasi ♥️. Itse myös mietin, että tätä maailmaa ei ole tehty minua varten. Sitä on hankala selittää, en pidä itseäni mitenkään erityisen herkkänä. Nyt jälkeenpäin kun muistan jo ala-asteikäisenä kokeneena jonkinlaista maailmantuskaa ja murehtineeni tulevaa.
En todellakaan väitä, että ennen oli asiat paremmin. Mutta koen, että tämä nykymaailma on kylmä ja kova. Minulla on tunne, että menen kuin virran mukana. Tekisi mieli laittaa vastaan ja jarruttaa, mutta tyydyn tilanteeseen ja annan itseni vain ajautua.
"...nykymaailma on kylmä ja kova."
Kyllä.
Sen todistaa esim. selfiet + some.
Ihmiset ovat vain kiinnostuneet itsestään ja miltä minä + elämäni näyttää ulospäin sosiaalisessa mediassa.
Ja teknologian kehittymisen lisäksi mikä on muuttunut?
😂