Iltatähdelliset! Kertokaa, millaista oli aloittaa "uudestaan alusta"?

No ilmeisesti meillä ei olekaan iltatähteä kun kriteerit ei täyty :) Mutta kyllä se silti vähän siltä tuntuu, kun isommat lapset on jo 10 ja 12 ja itse olen nyt 36v. Raskausaika oli ihanaa, mutta pakko myöntää, että nuorempana oli helpompaa. Silloin ei ollut tietoakaan närästyksestä, iskiasvaivoista ym. Painokin nousi paljon enemmän. Vauva-aikakin on ollut aika rankkaa ja lopulta todettiinkin maitoallergia. Mutta en usko, että ikä vaikuttaa tähän asiaan. Rankkaa olisi ollut silloinkin, jos esikoinen olisi vauvana ollut samanlainen.

Vähän kyllä ajateltiin, että pitäiskö kuitenkin vielä hankkia yksi. Kyllä suht samanikäisistä sisaruksista on kuitenkin niin paljon seuraa toisilleen. Vaikka isommat ovatkin olleet tosi innoissaan vauvasta ja nyt vielä yllättävän paljon jaksavat leikkiä ja hassutella vauvan kanssa, niin tuskimpa enää viiden vuoden päästä teini-ikäisiä kiinnostaa pikkulasten leikit.

No ei mulla ollut ollenkaan ankeaa sisarusten puolesta, vaikka kaikki 4 olivat mua paljon vanhempia. Mun syntyessä 2 oli jo opiskelemassa, 2 vielä kotona. Vanhimmat sisarukset kävivät usein kotona ja toivat mulle tuliaisia ja aina jaksoivat touhuta kaikenlaista kanssani. Vanhimman sisarukseni vanhin lapsi on kuin oma sisareni, olemme todella läheisiä ja ikäeroa vain muutama vuosi. Meidän lapset on suunnilleen samanikäisiä ja hyviä kavereita keskenään. Yksi sisaruksistani on ns. toisella kierroksella, joten meidän lapsilla on myös samanikäisiä serkkuja.

Isosisko opetti minut ompelemaan, piirtämään, meikkaamaan...yksi veljistä soittamaan kitaraa, toinen pelaamaan pingistä, kolmas pyöräilemään, luistelemaan jne. Olin aina se suloinen pikkusisko, minulla oli todella ihana lapsuus. Parhaimpia muistoja on kun kyläilin sisarusteni luona lomilla. Asuimme maalla ja sisarusten kanssa pääsin sitten tutustumaan kaupunkielämään, tuli kierrettyä huvipuistot, eläinpuistot, käytyä laivalla yms.

Ainoa ikävä puoli oli, että vanhempani olivat vanhoja, häpesin sitä kovasti teini-iässä kun muiden äidit olivat muodikkaita nykynaisia, minun äitini oli harmaahiuksinen, meikkaamaton lähes eläkeläinen ja isä oli jo eläkkeellä. Tosin vanhempani eivät yrittäneetkään olla nuorekkaampia, he elivät vielä vanhan ajan elämää. Emme matkustelleet, meille ei ostettu mitään "moderneja" juttuja ja äiti valitti kalliista vaatteistani, meikeistäni, discoiluistani...

Ja nyt isäni on jo kuollut ja äitini vanha ja huonokuntoinen. Suurin osa äitini hoidosta on minun harteillani. Meillä taas ei koskaan ole ollut isovanhemmista lastenhoitoapua, mistä taas vanhemmat sisarukseni saivat nauttia. Toisaalta taas siskoni on jonkin verran hoitanut meidän lapsia.