Mä olen rakastunut varattuun naiseen..

Mä en ole rakastunut mutta luulin olevani ihastunut.Tajusin että se onkin vain halua ja harhaa.Jokin siinä varatussa viehätti ekaa kertaa ja itse olen myös varattu.Mutta luulen että omalla kohdalla kyse vain ja ainoastaan haluista ja siitä kun toinen mies on vanhempi kuin mitä puolisoni joten ajattelee asioita hiukan eri tavalla.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:28"]

Ei olla tunnettu kovin kauaa. Mutta heti, kun näimme, tuntui, että ollaan tunnettu aina. Meille tuli heti semmoset ihan "omat jutut", hassuja juttuja, joille vain me nauretaan. Tätä tunnetta on niin vaikea selittää. Me ei olla harrastettu seksiä,pari kertaa pussattu. Mulla on ihan semmonen olo, että hän on mun vastakappaleeni. Ja tuntuu, että kukaan ei ole koskaan tuntenut mua kohtaan niinkuin hän.. Tiedän, että hänkin miettii mua kokoajan. Meillä on joku ihmeellinen yhteys. Mun ei tarvitse sanoa hänelle, miltä tuntuu, kun hän näkee sen. 
Olen yrittänyt katsella muita ja unohtaa. Silti mä pohjimmiltaan olen ihan varma, että me ollaan vielä yhdessä.. Tämmöstä tunnetta ei voi tulla uudestaan ??? 

[/quote]   Oikein olet nk aisankannattaja

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aisankannattaja

Muistanpa hyvin tuon tunteen.

Mies oli täysin vastakappaleeni, puuttuva palanen palapelistä, sieluntoverini, ajatustenilukija jne.

Kaikki nuolet minussa viittasivat häneen ja jopa jokainen meidät tunteva ihminen tiesi jo heti alusta lähtien, että tuossa on tuleva pariskunta.

Seurustelin tuolloin tahollani, tosin muutenkin kuihtuvassa suhteessa.

Flirttiä oli päivittäin ja suuren vetovoiman tunsi, kaikki oli täysin kuten ap viestissäsi kuvailit.

Lopulta jätin poikaystäväni. Tästä sitten muutamia kuukausia eteenpäin, niin päädyimme tämän sielunveljeni kanssa yhteen, täydellinen elämä saattoi alkaa, meitä ei erota mikään koskaan.

NOH... Jätkähän paljastui lopulta aivan tavattomaksi mammanpojaksi, näin nyt kerrankin suoraan sanottuna. Kaikki se ihana, mikä hänessä oli, karisi hiljalleen pois kun soidinmenoja ei enää tarvinnut vetää ja kala oli jo koukussa ja haavissa.

Yhdessä ehdimme olla juuri ja juuri vuoden. Sitten tuli ero, joka kieltämättä oli kyllä erittäin hyvä ratkaisu molempien kannalta.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa suoraselkäisen miehen kanssa.

Eli tällainen stoori. Veikkaisin vahvasti, että naisella menee huonosti aviomiehensä kanssa ja juttu sinun kanssasi tuo kihelmöivän vivahteen tylsään elämään. Olet salaisuus, joka tekee elämästä makeamman, näin omilta kokemuksiltani puhuttuna.

Niimpä ..... Kyllä ..... ehkä..... ei .....tai sittenkin.... elämä ois helppoo jos olisi valmiita vastauksia! 

Tiedän tunteen. Ihanaa. Kaikki ei vaan aina saa toisiaan vaikka haluaisi. Paitsi lainaksi:)

Anna vaan rakkauden viedä. Kerran täällä vaan eletään.

Jeps, itse siis vapaa mies ja mielestäni hyvin hyvin jalat maassa kulkeva mutta pikkasen on joutunut leijuu!!!! 

Elämä on välillä antaa välillä ottaa! 

Se on vain harhaa... nainen testaa sinuun vetovoimaansa ja ehkä vähän naitattaa itseään sinullu. Sit saat mennä kun nainen toteaa olevansa vielä kysytty ja palaa/ jää miehensä luo

Miksei voi vaan yrittää korjata niitä nykyisen suhteen puutteita. Nostaa kissan pöydälle ja jutella oikein kunnolla "tämä on tärkeää *asia*"...

Kyllä kaiken saa kuntoon tekemällä todella kovasti töitä. Sitä "fantasioiden ideaali-naista" ei ole olemassakaan. Oma rakkauteni kuoli auto-onnettomuudessa hiljakkoin. Häntä en enää takaisin saa vaikka toivoisin koko sydämestäni. Meillä oli asioissa erilainen ajatusmaailma, mutta sijoitin kaikkeni häneen ja väin häneen. Rakkauden pitää olla absoluuttista, ainutlaatuista ja aitoa. Jos ei ole sitä se näyttää olemattomuutensa tällaisissa ajatuksissa, epäluotettavuudessa, hdistuksessa... jne...

Vierailija kirjoitti:

 

Ei olla tunnettu kovin kauaa. Mutta heti, kun näimme, tuntui, että ollaan tunnettu aina. Meille tuli heti semmoset ihan "omat jutut", hassuja juttuja, joille vain me nauretaan. Tätä tunnetta on niin vaikea selittää. Me ei olla harrastettu seksiä,pari kertaa pussattu. Mulla on ihan semmonen olo, että hän on mun vastakappaleeni. Ja tuntuu, että kukaan ei ole koskaan tuntenut mua kohtaan niinkuin hän.. Tiedän, että hänkin miettii mua kokoajan. Meillä on joku ihmeellinen yhteys. Mun ei tarvitse sanoa hänelle, miltä tuntuu, kun hän näkee sen. Olen yrittänyt katsella muita ja unohtaa. Silti mä pohjimmiltaan olen ihan varma, että me ollaan vielä yhdessä.. Tämmöstä tunnetta ei voi tulla uudestaan ??? 

muista sit sellanen asia, että sen mies tuskin sanoo aijaa ok no vie sit.

Vierailija kirjoitti:

 

Ei olla tunnettu kovin kauaa. Mutta heti, kun näimme, tuntui, että ollaan tunnettu aina. Meille tuli heti semmoset ihan "omat jutut", hassuja juttuja, joille vain me nauretaan. Tätä tunnetta on niin vaikea selittää. Me ei olla harrastettu seksiä,pari kertaa pussattu. Mulla on ihan semmonen olo, että hän on mun vastakappaleeni. Ja tuntuu, että kukaan ei ole koskaan tuntenut mua kohtaan niinkuin hän.. Tiedän, että hänkin miettii mua kokoajan. Meillä on joku ihmeellinen yhteys. Mun ei tarvitse sanoa hänelle, miltä tuntuu, kun hän näkee sen. Olen yrittänyt katsella muita ja unohtaa. Silti mä pohjimmiltaan olen ihan varma, että me ollaan vielä yhdessä.. Tämmöstä tunnetta ei voi tulla uudestaan ??? 

Tuo on kyllä ihana tunne - minulla on samantyyppinen juttu itseäni paljon nuoremman miehen kanssa. Me emme ole edes pussanneet, eikä se todellakaan tulisi edes kysymykseen, vaikka molemmat olemme ihan vapaita. Mutta se outo yhteys - se on todella ihanan värisyttävä ja suorastaan kuumottava. Ehkä te vielä joskus olettekin yhdessä, minä en tule oman "vastakappaleeni" kanssa olemaan koskaan, mutta tämä tunne on mieletön.

Joku muukin painii saman asian kanssa. Minulla tilanne jossa ensirakkauteni tuli takasin. Silloin kun erottiin, niin se johtu siitä, kun molempien opiskelut lähti eri suuntaan. Hän lähti Ranskaan opiskelemaan keittiöön ja minä lähdin Englantiin. 16v alotettiin ja 18v erottiin. Sen jälkeen kuulin hänestä muutaman kerran ja sitten yhteys katkesi 17 vuodeksi. Molemmilla perhe ja lapset on isoja jo. Siskoni sanoi minulle, että oli nähnyt mun ensirakkauteni helsingissä baarissa.

Sitten tajusin etsiä hänet facebookista ja vaihdettiin muutama sana. Viikon päästä siitä nähtiin ihan ilman mitään taka-ajatuksia ja käytiin syömässä. Siinä ruokaillessa sanoin, että oletko ajatellut minua tai ylipäätään meitä. Mies sanoi, että olen ajattelut niin paljon että se alko haittaamaan keskittymistä kotona ja sitten laantu ja taas pienista asioista minä muistuin mieleen.. Sanoin hänelle, että minulla on sama juttu ja olen miettinyt monesti yksin missä olet ja mitä teet ja olen kaivannut paljon. Molempien tunne on se, että ihan kun mitään erossa oloa ei edes ole olemassa. Ihan kun meidän pitäs jatkaa vaan siitä mihin jäätiin, koska opiskelut erotti meidät.

Molemmilla on sama tunnne, kun toinen koskettaa, se kosketus vie sinne nuoruuteen ja tuo aina mieleen ne yhteiset ajat. Meillä meni hyvin silloin. Itse tiedän sen, että tämä mies on se oikea mies ollut aina. Hän oli vaan hetken poissa. Meillä on paljon juteltavaa, kun ei me olla sinkkuja, mutta molempien suhteet on sammumaan päin ja tämä meidän yhdessäolo vahvistaa sitä, että palataan yhteen jossain vaiheessa.

Ollaan jo 41 vuotiaita.

Päiväunelmointia, ei muuta. Olisi järkevämpää satsata siihen oikeaan suhteeseen, eikä fantasiamaailmaan. Mutta tätähän se on nykyaikana. On näitä Sami Minkkisiä sun muita, jotka tapaavat sielunkumppaninsa joka toinen viikko.  

Se ei ole este, se on vaan hidaste