Mä olen rakastunut varattuun naiseen..

Oletko itse varattu?

Miksi sinun pitäisi katsella muita, jos olet kiintynyt häneen? Kehotat sille naiselle eroamaan kumppanistaan, ettei satuta tätä enempää!

Voi Voi ensin kannattaa odottaa ei hätiköityjä ratkaisuja.... mielet muuttuu

hups! 

Voi ei! 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:28"]

Ei olla tunnettu kovin kauaa. Mutta heti, kun näimme, tuntui, että ollaan tunnettu aina. Meille tuli heti semmoset ihan "omat jutut", hassuja juttuja, joille vain me nauretaan. Tätä tunnetta on niin vaikea selittää. Me ei olla harrastettu seksiä,pari kertaa pussattu. Mulla on ihan semmonen olo, että hän on mun vastakappaleeni. Ja tuntuu, että kukaan ei ole koskaan tuntenut mua kohtaan niinkuin hän.. Tiedän, että hänkin miettii mua kokoajan. Meillä on joku ihmeellinen yhteys. Mun ei tarvitse sanoa hänelle, miltä tuntuu, kun hän näkee sen. 
Olen yrittänyt katsella muita ja unohtaa. Silti mä pohjimmiltaan olen ihan varma, että me ollaan vielä yhdessä.. Tämmöstä tunnetta ei voi tulla uudestaan ??? 

[/quote]Eroa vaan entisestä ja pyydä naisystävääkin eroamaan. Elämä on niin ihanaa.....

Hassua. Mulla on samanlainen tilanne, paitsi että olen itse varattu nainen ja rakastunut vapaaseen mieheen. Ja minulla on sellainen tunne, että kukaan ei ole tuntenut sitä miestä kohtaan niin kuin mä tunnen. Ja mietin miestä ihan koko ajan. Mutta hän ei käytä nettiä, emmekä naura paljon yhdessä, vaan enempi jutellaan rauhallisesti, joten en ole sinun naisesi! Mutta aika hauska, niin paljon täsmäsi ;)

Elä himoitse varattua!!!!!

[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 10:44"]

OI ihanaa! Olet löytänyt sielunkumppanin! Onneksi olkoon! Teee avioerohakemus heti tänään ja ehdotat naiselle yhteenmuuttoa.

Siis ihania tarinoita, oikein onnenkyyneleitä täällä vuodattelen. Näitä lisää! Uskaltakaa ihmiset elää ja heittäytyä :)

[/quote]

Niin, olet siis kohdannut sielunkumppanisi.Tapasin omani pari vuotta sitten jo elämää nähneenä naisena.Olemme eri ikäisiä,eri uskonto ja kulttuuri.Aivan erilaiset taustat.Ja ensi tapaamisellamme sanoi että olen sinut tuntenut aikaisemminkin.Järjellähän  sitä ei voi selittää mutta sydän tietää.Tuosta päivästä olemme olleet erottamattomat ja aina vain hämmästyneinä kuinka samankaltaisia olemme.Elämä yhdessä on helppoa toista ymmärtää sanoittakin.Myös se kumma kaipaus sydämessä jota olen ikäni tuntenut on pois.

Nyt kannattaa panna mahd. pian ja mahd paljon.... muuta et siitä naisesta tule samaan. 

Hän hakee sulta sitä seksiä ja himoa mitä kotoa ei enää löydy

Jännä lukea näistä "sielunkumppaneista", jotka eivät kuitenkaan kestä yhteiseloa kuin hetken. Ettei vain sielunkumppanuus ole näissä sama kuin alkuhuuma, vai pitäisikö sanoa alkuhuume, sillä huumetta se on mitä keho erittää ihastuksen alkuvaiheessa.

Elikä huonosti käy tai sitten ei !!!!!!

Se on ikävää kun rakastuu varattuun koska varattu ei eroa noin vaan vaan leikkii tunteilla ja seksi mielessä. Älkää tyytykö moiseen.

Alkuhuumaa! Jalat maassa! 

Minä taas olen varattu mies joka on rakastunut varattuun naiseen. Ihan ikävä tulee.

Minä taas varattu nainen ja rakastunut varattuun mieheen. Mies myös minuun. Mitään fyysistä ei välillämme ole tapahtunut, olemme vain jutelleet ja tunnustaneet tunteemme puolin toisin. 

Mies jättäisi perheensä heti, jos antaisin vihreää valoa (ei rakasta vaimoaan). Minä taas rakastan miestäni enkä missään nimessä halua erota. Tunnistan, että tämä tunne - niin voimakas kuin se onkin - on vain huumaa, jonka arki kyllä tappaisi. Kun taas rakkaus mieheeni, vaikka siitä on kovin huuma karissut, on jatkunut jo reilusti yli vuosikymmenen. 

Haluaisin päästä tunteistani tätä ihmistä kohtaan, mutta eipä niitä tunteita niin vain käsketä.

Minä kanssa sydämeni pakahtunut ja tunne että ei saa vaan toisaalta jospa kuitenkin 

Hups! 

Tiedän AP mitä tarkoitat! Itse olen kokenut tuollaisen fiiliksen kahdesti. Ekan kohdalla itse olin varattu, mies sinkku, ihastuminen ensisilmäyksellä ja salaista yhteydenpitoa facebookissa. Luettiin toistemme ajatuksia. Vatsassa tuhannet perhoset. Jotenkin homma kuitenkin kaatui, en tarpeeksi nopeasti jättänyt silloista poikaystävääni, mies suuttui, yhteydenpito katkesi. Vuosia myöhemmin olimme molemmat sinkkuina samaan aikaan. Yritin saada miestä omakseni, tunsin edelleen saman kipinän, mutta jostain syystä miestä ei enää kiinnostanut. Se siitä vuosisadan rakkaustarinasta.  Toisella kertaa olin niin ikään jonkin moisessa seurustelusuhteessa, kun tapasin miehen kanssa, jonka kanssa kolahti sata lasissa. Siis todella överin romanttista- titanic-tason- rakkauskamaa! Jätin seurustelusuhteeni tämän miehen takia, mutta kappas, sen jälkeen tyypin tunteet väljähtyivätkin ja jätti tosi kylmästi "kun ei tunnu enää miltään". Että sellaiset kokemukset... Se on kuule se kielletty/estetty rakkaus, mikä on se suurin rakkaus, kun rakkauden saa omakseen ei ole enää yhtään niin jännää.