Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia 3-4v ikäisten puheterapiasta
30.01.2014 |
Pojalla ollut viivästymää puheen ja kielen kehityksessä aina, mutta minä hankaan vastaan, että hänet lähetettäisi jopa sairaalaan erityissairaanhoitoon. On minun mielestäni aivan normaali poika, mutta puhuu epäselvästi eikä aina ymmärrä itse toisten kysymyksiä tai ohjeita.
Olemme käyneet paikallisen puheterapeutin pakeilla muutaman kerran ja joitakin kertoja vielä jäljellä. Puhe on edistynyt aivan huimaa vauhtia ja tulee 3-6 sanan lauseita. Päätteitä on tullut todella hyvään tahtiin, esim. tänä aamuna sanoi selän ihottumastani, että 'äidillä on pyllyssä pipi' :D
Minua harmittaa, että minua painostetaan rankemman hoidon puolesta. Poika on vasta pieni. Täyttää 3kk päästä neljä vuotta. Tässä iässä mielestäni kaikenlaisia viivästymiä ja muita on luonnostaan. Koen, että tässä yritetään väkisin saada mahdutettua taas johonkin muottiin. Ihan kuin ei nähtäisi edistystä.
Mihin saakka minun intuitioni ja suojelunhaluni on lapsen edun mukaista?
Minä olisin valmis lähtemään sairaanhoidon piiriin sitten, kun lapsi osoittaa itse merkkejä siitä, että puheen viivästyminen harmittaa häntä itseään tai alkaa vaikuttaa käytökseen negatiivisesti (aggressiivisuutta tms.) tai mikäli kehitys taantuu/lakkaa.
Mitä te olette mieltä? Mies olisi valmis lähtemään sairaanhoitoon, koska pelkää, että lapsi ei puhu vielä koulussakaan kunnolla. Eikä koe tarjottua hoitoa ns 'tykillä hyttystä' kaltaisena ylilyöntinä, kuten minä.
Kommentit (49)
Mitä siellä sairaalahoidossa tehdään? Tietääkö kukaan? Olen siis ihan ohis tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, onko ylireagointia vai ei. Itse olen ollut tähän asti todella myönteinen avun saantiin. Lapseni on saanut toimintaterapiaa ja puheterapiaa omasta pyynnöstäni, ja olen ollut suunnattoman iloinen, kun esim. toimintaterapia todettiin tarpeettomaksi kaikkine lausuntoineen. Tiedän, että olen tehnyt kaikkeni lapsen eteen.
MUTTA nyt sitten saatiin rangaistus aktiivisuudestani eskarivuonna, kun näin monen tahon apua saanut lapsi ei voi olla normaali. Piti käydä koulukypsyyskokeissa ja suostua tekemään pedagoginen arvio tukitoimineen. Koulussa lapsi ei ole tarvinnut mitään apua, ja opettaja myönsi jo syksyllä, että pedagogisessa arviossa maintut tukitoimet pitäisi purkaa. Näitä kun ei ole käytetty ollenkaan. Lapsen saama tuki on siis myös taakka myöhemmässä vaiheessa, ja tämä tuli täysin yllätyksenä.
Kaiken lisäksi perheemme toinen lapsi on nyt 3-vuotiaana tiukan syynin edessä. Ei kuulemma keskity hyvin aina, vain mieleisiin asioihin, ja mielenkiinto saattaa herpaantua nopeasti, Pitäisi päästä psykologille, koska koulunkäynti on sitten hankalaa, jos ei jaksa keskittyä.
Ihan suoraan sanon, että olen tässä ihan suu auki ja ihmettelen, että pitääkö jo 3,5 vuotta ennen koulun aloitusta 3-vuotiaana osata keskittyä niin hyvin, että koulunaloitus sujuisi. Lapsi siis kuuntelee satuja, keskittyy piirtämiseen, askarteluun yms. hyvin, mutta saattaa aika nopeasti saada piirustuksen valmiiksi tai todeta, ettei jaksakaan tehdä tätä palapeliä. Ihan aina tekee sitten homman kunnolla loppuun, kun kannustetaan. Ongelmaksi nyt koetaan, että pitäisi ihan omasta mielenkiinnosta hoitaa nuo hommat loppuun jo 3-vuotiaanakin.
Olen nyt todella epävarma, miten pitäisi toimia. Omat vaistot huutavat, että vielä ei ole tarvetta millekään tutkimukselle, koska lapsi on noin pieni ja kykenee kuitenkin keskittymään halutessaan. Pieni osa minua kuitenkin jankuttaa, että varhain aloitettu tuki on tärkeää, jos oikeasti ongelmia löytyy.
On pelottavaa, miten diagnosoivaa tämä nykyneuvolan ja päiväkodin toiminta on. Lapsi on kiltti eikä mikään riehuja, hän osaa toimia ryhmässä ja kuunnella ohjeita. Mikä siis tässä nyt mättää? Ymmärtäisin huolen, jos lapsi olisi 5-vuotias mutta hän tosiaan täyttää reilun 6 kk:n päästä 4.
Ap, minusta on tärkeää, että pohditte asiaa, äläkä tyrmää mitään vaihtoehtoa samantien. Lapsenne on vielä tosi pieni. Etkö voi ehdottaa, että katsotte nyt puoli vuotta tilannetta ja puheterapian etenemistä ja mietitte jatkosta sen jälkeen? Pyydätte samalla puheterapeutin arvion tilanteesta (kirjallinen) ja otatte lisäavun vastaan, kun lapsi on 4-vuotias. Näin minä ajattelin nyt ensialkuun toimia. Tosiasiassa haluaisin siirtää sitä avunsaamista vielä senkin jälkeen, mutta yritän nyt ajatella, että lapsen paras on tärkein, ja jos se paras tarkoittaa lisäapua, niin sitten sitä annetaan. Ikävintä tässä tosiaan on se, että se apu läiskähtää kantapäille sitten eskarivuonna, kun kaikkea aletaan epäillä ja tutkia. Suosittelen valmistautumaan asiaan niin, että otatte mahdollisimman monen asiantuntijan lausunnot ja muotoilette avuntarpeen hyvin väljästi, jolloin mitkään ovet eivät lapselta sulkeudu ennen kuin asiaan on vedenpitävät todisteet.
Minun lapsellani oli monelta vuodelta ja monelta taholta lausuntoja (dysfasia). Normaalille luokalle joutui ja normaaliin aikaan vaikka me vanhemmat yritimme siirtää kouluunlähtöä vuodella.
11, sanoit juuri asioita, joita en ole uskaltanut sanoa ääneen. Eli se leima, jonka lapsi voi saada. Se on aivan todellisuutta, vaikka sydämellisesti apua tarjotaan. En epäile terapeuttien aitoa halua auttaa ja tarkoitusperää tässä asiassa, mutta kuitenkin nämä nyky-yhteiskunnan piilevät ongelmat ovat tosiasioita, jotka mieltäni kaivertavat. Mieheni poika on käynyt nämä läpi, joten minulla senkin suhteen on hirveän vaikea saada tästä nyt kiinni.
Ihmettelin myös, miten paljon 3-vuotiaalta päiväkodissa vaaditaan. Eli miksi tämän ikäisen on pakko leikkiä palikoilla, eikä toteuttaa luovuuttaan ja leikkiä samalla jollain muulla yhtäaikaa. Tai miksi leikki ei saa soljua palikoista autoihin ja siitä edelleen toiseen. Miksi se on huono asia, en vain käsitä.
Kyllähän samat asiat toteutuvat aikuisillakin, että toisia asioita tehdään mielenkiinnolla pidemmän aikaa, toisia ei. Mutta tuon ikäiseltä ei minun mielestäni täydy vaatia hirveän pitkäkestoista sitoutumista?
Ja minulla myös oma intuitio sanoo, että haluan odottaa vielä tovin. Esimerkiksi syksyyn, koska meillä on silloin vielä mahdollisuus aloittaa terapia sairaanhoidon piirissä. Näin aion luultavasti tehdäkin, siitä huolimatta, että päivähoito ja terapeutti suosittelevat toista.
Olen samaa mieltä, että varhain aloitettu tuki on tärkeää, mutta uskon myös, että äitinä kykenen arvioimaan sen vaiheen kriittisyyden kun se tulee. Tuntuu, että erityisesti päiväkodissa keskittyvät välillä liikaa lapsen puutteisiin ja tavuttavat puhetta eivätkä kuuntele tarpeeksi. Minä puhun lapselle kotona normaalisti, eikä meillä juurikaan ole mitään haasteita ymmärtämisessä. Jos on joskus, keskityn lapseen tarkemmin ja asiat selviävät.
11, tuntuu, että teillä on samankaltainen tilanne tosiaan kuin meillä ja näet ehkä juurikin sen ytimen, mikä tässä avun tarjoamisessa minulla jarruttaa vastaan. Olin jo kauhuissani, että olenko tosiaan näin huono äiti, kun kuuntelen sydäntäni ja intuitiotani. Tunnen lapseni kuitenkin sata kertaa paremmin kuin hänet viisi kertaa tavannut terapeutti.
ap
Oma lapseni on kulkenut puheterapiassa noin kaksi vuotta. Onneksi saimme ihanan puheterapeutin! Lapseni tykkää mennä puheterapiaan. Se on kuin järjestetty leikkituokio lapselle. Varmasti alussa siitä oli paljon hyötyä. Nyt puheterapia tuntuu turhalta, kun lapseni puhuu jo hyvin. Meillä on taas sairaalan arvioinnit edessä ja ärsyttää viedä hänet taas puheterapeutin, psykologin ja toimintaterapeutin arvosteltavaksi. Minua vanhempana peloteltiin ekalla kerralla, että lapsella tulee luultavasti olemaan hankaluuksia lukemaanoppimisessa. Lapseni oli paikalla kuulemassa kaiken! Aivan turhaa pelottelua. Hyvin on oppinut ja koulu ei ole edes vielä alkanut. Hän on siis tässä edellä montaa muuta ikäistään. Olen itse ollut työni puolesta toimintaterapeutin palautekeskustelussa mukana ja täytyy sanoa, että se määrä, mitä lasta haukuttiin lapsen aikana, sai niskavillani nousemaan pystyyn. Se ei voi tehdä hyvää lapsen itsetunnolle. Omaa lastani en toimintaterapeutille suostunut viemään. Hoidan homman mielummin itse. Olen samaa mieltä siinä, että liikaa lapsia koitetaan saada samaan muottiin. Kasvulle pitäisi antaa enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojan 'päässä' tai suun fysiikassa ei ole mitään vikaa, eikä sellaista ole terapeuttikaan epäillyt. On motorisesti kaikkia muita edellä ja siitä on puhuttu, että on rankasti nuo motoriset taidot ja liikunnallinen lahjakkuus vienyt tilan puhumiselta. Tiedä sitten, mutta sen takia minä jarrutan, koska pelkään lapsen elämästä tulevan yhtä reissaamista puheterapiasta toiseen. Ja koska kehitys on ollut kuitenkin todella nopeaa. Vielä syksyllä puhui yksittäisiä sanoja ja käsitteitä, mutta nyt jo pitkiä lauseita + äänteet + kysymyslauseet. R- äänne on tuloillaan ja s- äänne tulee jo täydellisesti.
Ja minkä ihmeen takia lapsen 'ääntely' (auton pörinä tai leikkien äänitehosteet) nostetaan jatkuvasti esiin? Eikö nyt kolmevuotias aina ääntele leikkiessään? Mielestäni olisi outoa, ellei keksisi omia ääntelyitään leikin lomassa...
ap
Minun lapsi kävi samanikäisenä puheterapiassa erikoissairaanhoidossa käytiin kerran vuodessa muutama käynti tiuhaan ja sitä kautta saatiin lähetteet puheterapeutille. Tämä mahdollisti käynnit yksityisellä kelan hyväksymällä terapeutilla. Laadukasta ja hyvää puheterapiaa josta lapsi ei kyllä kärsinyt yhtään. Meidän lapsella ei ole mitään diagnoosia, aikoinaan hoidot saatiin puheentuoton viivästymän nimikkeellä. Oppimisvaikeuksia ei ole ja älykäs teini joka pienellä panostuksella saa yläasteellakin kiitettävät numerot.
Turhaan pelkäät hoidon vastaanottamista. Eikä tarvitse olla mitään ns vikaa, että puhe ei tule heti kunnolla.
Kukaan ei edes yläasteella tiedä lapseni olleen joskus puheterapiassa eikä hänkään aiemmin muistanut muuta kuin että kävi kivan naisen kanssa harjoittelemassa. Puheterapia loppui häneltä 6 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä sairaalahoidossa tehdään? Tietääkö kukaan? Olen siis ihan ohis tässä ketjussa.
Meillä se tarkoitti 3-4 noin parin tunnin mittausta käyntiä foniatrian poliklinikalla. Siellä tavattiin neuropsykologia, puheterapeuttia ja toimintaterapeuttia. Lasta ei siis jätetty ikinä sairaalaan vaan minä vein ja osan aikaa oltiin yhdessä tapaamassa ihmisiä ja osan ajasta lapsi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 10:13"]
Lapsellani jakso kesti 3 viikkoa ja vein aamupalalle ja hain ulkoilusta iltapäivällä. Ihan kuin päiväkodissa.
otettiin myös verikoe, eeg ja kunnon kuulotesti (vaikka oletus oli että kuulee normaalisti)
Meillä ei ollut kuin kuulotesti eikä myöskään tarvinnut olla päiväkodinomaisesti sairaalassa.
Minun lapseni on vauvasta lähtien ollut motorisesti ikätasoista kehittyneempi, matemaattisesti myös lahjakas (koulussa matikka aina 9-10). Silti hänellä oli puheentuotonvaikeus, johtui keskushermostin kypsymättömyydestä. 3v elämäämme kuului sairaalajaksot ja puheterapia. Ties mitä vaikeuksia olisi koulussa tullut jos hän ei olisi saanut terapiaa ja kuntoutusta.