Kohottaako muiden epäonni omaa itseluottamusta?

miksi ihmeessä kohottaisi, ei tietenkään. Eikö jo sana itseluottamus kerro että itsestä se itseluottamus tulee ei toisen epäonnesta.

Kyllä, saan hyvän mielen.

Ei, ja pitää olla aika mielenvikainen jos noin ajattelee. Kuten myös silloinkin, jos suuttuu toisen onnesta. Ikäänkuin se olisi itseltä pois.

Ei

Vähän ehkä ohi aiheen mutta koen vertaistuen itseluottamusta kohottavaksi. Taaperoryhmissä saatan harmitella että poika ei syö, on nirso. Muilta tulee sitten omat vuodatukset omien lapsien nirsoiluista. Tulee parempi mieli kun tietää että ei ole yksin. Ehkä mä en sitte ole niin paska äiti kun luulin!

Perisuomalaisen paras ilo on vahingonilo.

Voi tuntua että vaikka mulla onkin se ja se pilessä, niin onneksi asiat eivät ole noin pahoin. Siis tulee joskus tuo mieleen jos katsoo vaikka jonkun elokuvan jossa menee kaikki pieleen. Ei tule tuota tunnetta jos jollekulla läheisellä menee huonosti.

Jos kyse todella on epäonnesta, eihän se mitään itseluottamusta kohota. Ennemmin se herättää huolen siitä, että noin voisi minullekin käydä. Epäonnihan tarkoittaa sellaisia vastoinkäymisiä, jotka tulevat huonolla tuurilla, ei itseaiheutetusti. Sitten taas jos joku aiheuttaa omalla toiminnallaan pahaa muille, kuten pettää vaimoaan, varastaa muilta tai kohdistaa muihin henkistä väkivaltaa, näen tietenkin olevani parempi ihminen verrattuna tällaiseen tyyppiin. Jossain mielessä sen voi nähdä itseluottamusta kohottavana, mutta ennemmin siinä pysyy minäkuva entisellään mutta kuva tuosta pahantekijästä huononee entisestään.