Miksi tahdoit lapsia?

Pidän lapsista ja nautin elämästä suurperheessä.

Tiesin pystyväni antamaan lapsilleni hyvän alun elämäänsä.

en mä oikeen edes ehtinyt niitä tahtoa, kun niitä alkoi tulla :) mikäs siinä, the more the merrier.

mä olin 31 v kun ekat synty, 41 v kun viides ja viimeinen

Koska gyne sanoi, etten niitä ehkä saa niin pitihän mun testata puhuiko se totta. No ei puhunut.

En halua :)

Ei ollut vauvakuumetta,  mutta mies halusi lapsia. Tehtiin pari sitten, ihaniahan nuo ovat.

En halunnut. Tein koska mies ja sukulaiset molemmilta puolilta painostivat tutulla kyllä niistä sitten synnyttyä pitää argumentilla. Varmaan loppuiän kaduttaa.

Alkoi olla viime hetket käsillä ja päättelin että saattaisin katua jos en antaisi lapselle tilaisuutta, kolmen vuoden tjottailun jälkeen meille syntyi kaksoset juuri ennen kuin täytin 40. Olen yllättynyt kuinka ihanaa äitiys on ja miten ihania nuo omat lapset, olen ikionnellinen että ne meille suotiin. En ole koskaan potenut vauvakuumetta enkä erityisemmin pidä lapsista.

Mä en itseasiassa vieläkään tiedä halusinko lapsia,vai teinkö vain muiden painostuksesta. Vuosien mittaan kaikki utelivat milloin tulee perheen lisäystä. Anoppi jaksaa sanoa,että vielä pitäisi tehdä (joka kerta kun nähdään),raja se tulee kohta vastaan ja sanon vielä peruuttamattoman rumasti takaisin. Esikoisesta vartalo palautui,toisesta ei niinkään. Synnytyksestä jo vuosi ja seksi ja orgasmi kuvottaa.

Mietin aika pitkään sitä, mutta en koskaan oikeastaan tainnut pitää realistisena vaihtoehtoa sitä etten tekisi lapsia, joten saattoi minuun vaikuttaa enemmänkin "kulttuurinen painostus" ja vauvakuume. Tällaisia mukaselityksiä kuitenkin keksin:

-Uskon olevani hyvä vanhempi. En juo, polta, hyväksy väkivaltaa ja rikollisuutta, harkitsen ennen kuin toimin ja huolehdin taloudestani. Minulla on paljon henkisiä voimavaroja, ja pystyn auttamaan lasta elämän taakan kantamisessa. Minulla oli turvaton lapsuus. Joten haluan tarjota lapselle hyvän ja turvallisen lapsuuden, ja uskon pystyväni siihen.

- Minulla aidosti kiinnostaa lapsen kehitysvaiheet ja itsetunnon rakentuminen. Koen kunniaksi auttaa lasta läpi eri vaiheiden, ja olla hänelle tuki ja turva elämän aikana.

- Haluan opettaa lapselle omaa elämännäkemystäni. En tarkoita uskontoa tai poliittista mielipidettä, vaan suvaitseuutta, ymmärrystä ja avointa mieltä mitä tulee elämän mysteereihin. Haluan kasvattaa hyvän ihmisen ja kansalaisen, joka arvostaa kanssakulkijoitaan, eikä kiusaa. Toki tiedostan, että näin ei välttämättä käy, ja ei lapsi minulle pettymys tule olemaan kasvoi millaiseksi kasvoi :) Mutta aion ainakin kaikkeni yrittää, kyllä tässä maailmassa on tarpeeksi ilkimyksiä ja pahuuden tekijöitä.

- Halusin antaa vanhemmuuden ilon miehelleni. Hän on lapsesta pitäen haaveillut suurperheestä, ja on muuten mahtava lasten kanssa!

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että haluan huolehtia, kasvattaa ja tukea lasta. Siksi siis aikoinaan aloitimme yrityksen. Hankala on sanoa, onko edes vääriä syitä tehdä lapsia. Niin vahvasti se on biologiassamme. Sanoisin kuitenkin että väärää on, jos kuvittelee lapsen antavan itselle jotain. Pitää enemmänkin haluta itse antaa lapselle! Lapsi on aina saaja, ja vanhempi antaja. Oli kyseessä sitten henkiset tai materialistiset asiat. Pahoittelut maratoniviestistä!