Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat teidän parisuhteenne kipukohdat?
29.01.2014 |
En nyt tarkoita niitä maailman vakavimpia, tyyliin "mies pettää/juo/hakkaa" tai "en rakasta miestäni" vaan sellaisia, joita on joka parisuhteessa ja jotka eivät ole mihinkään eroon johtamassa, mutta jotka aiheuttavat valtaosan riidoista. Meillä ei esimerkiksi riidellä rahasta yhtään, mutta kotityöt -etenkin minun tekemien kotitöiden laatu ja määrä ovat miehen ainaisen nalkutuksen(!!!) syynä. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti ja rupean siksi aina tiuskimaan tai mököttämään. Toinen kestoaihe on seksi: mies kuvittelee, että vaikka olisi mulle koko päivän kireä ja v-mäinen, niin illalla seksi on itsestään selvyys. Ja pelkkä suostuminen ei kuulemma riitä, pitäisi olla hurjan halukas ja innoissaan. Itse olen yrittänyt sanoa, että kannattaisi olla mulle kiva jos haluaa seksiä. Kumpikaan näistä asioista ei ole saattamassa meitä eron partaalle, parisuhteemme on ihan tasapainoinen ja keskusteluyhteytemme hyvä. Mutta ei näistä kaveripariskuntien kanssa paljon puhuta. Mistä teillä riidellään kun me ei olla teillä kylässä? Onko jotain, mitä ei ulkopuolinen ikinä arvaisi?
Kommentit (54)
siis eikö _mitään_? Aina onnellisia ja harmonisia? Miehen pitkät työpäivät? Yhteisen vapaa-ajan puute? Vaikea uskoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä riidellään asuinpaikkakunnasta. Mä inhoan nykyistä kotipaikkakuntaani. Olen vuosia yrittänyt oppia tykkäämään tästä, mutta jopa koiran kanssa lenkkeily on tappavan tylsää, koska täällä ei ole edes kivoja lenkkeilyalueita.
Mä haluan muuttaa, mies ei. Vielä ollaan tehty niin kuin mies on halunnut.
Muita ongelmia meillä ei oikeastaan olekaan.
Pidän liikaa juttuja sisälläni enkä puhu miehelleni paljon. Mä inhoan riitaa joten ehkä osa on sitä että "salailen" mieheltäni pikkujuttuja, joista tiedän hänen hermostuvan. Sitten välillä ollaan tilanteessa, että mies ihmettelee aivan häkellyksissään, miksen ole ikinä puhunut mitään asiasta x.
Tarvitsen paljon omaa henkistä tilaa ja vetäydyn usein kirjan kanssa omiin maailmoihini. Mies kokee sen jonkinlaisena hylkäämisenä.
Päällepäin olemme onnellinen ja tasapainoinen pariskunta emmekä harkitse eroa. Suuri osa arjesta on oikein hyvää ja seksiä on.
No meillä mies pihtaa. Helvetinmoinen vääntö, että suostuisi edes velvollisuudentunnosta kerran kuukaudessa. Tässä nyt joitain päiviä kysellyt, että meinaako jättää tammikuun panon väliin. Edellinen pano oli viime vuoden puolella. Tänään viimeksi ruikutin, että eikö voi tosiaan tehdä mitään kompromissia. Panisi edes 2 kertaa kaksien menkkojen välillä. Vituttaa kun ei saa munaa ovulaatiohimoissa eikä edes pms-vitutuksen lievittämiseksi. Joskus harvemmin on niin antelias kuukausi, että panee sen 2 kertaa, mutta sitten pitää huilata 3-6 viikkoa. Mies 40 v, minä päälle 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:00"]
siis eikö _mitään_? Aina onnellisia ja harmonisia? Miehen pitkät työpäivät? Yhteisen vapaa-ajan puute? Vaikea uskoa...
[/quote]
Ei mitään. Vapaa-aikaa on runsaasti sekä yhdessä että erikseen. Molemmat ovat töistä kotona viimeistään neljältä. Ristiriidat selvitetään neuvottelemalla. Olemme arvoiltamme ja luonteiltamme hyvin yhteensopivia, ja kummallakin on sosiaalisia taitoja. -2
Minä olin sitä mieltä että kerran viikossa on vähän turhan harvoin seksiä, mutta sitten kun tuli kaksoset, se väheni kertaan kuukaudessa, ja siinä meni sitten lähes kaikki läheisyyskin. Ennen lapsia minä menin joka päivä miehen kainaloon ja suukotin ja sanoin että rakastan. Mies ei ole koskaan esim. sanonut että rakastaa, sanoo vaan että samoin. Ajattelin 8 vuotta että jos teen joka päivä niin, että meillä on edes muutama minuutti vuorokaudessa läheisyyttä, niin mies tottuu siihen. No kun odotin lapsia, mies ei halunnut koskaan esim. koskea vauvamahaa ym. vaikka olin ollut varma että kun mies oli toivonut omaa lasta vuosikaudet että olisi ihan innoissaan. Mies oli myös vihainen siitä kun olin sängyssä kauhean pahoinvoinnin takia, enkä pystynyt liikahtamaankaan, mies tiuski että mene lääkäriin jos olet noin sairas. Seksi ja läheisyys jäivät siinä vaiheessa pois. Seksi palautui meidän elämään vasta monta kuukautta lasten syntymän jälkeen, ja minä en enää pystynyt pitämään yllä meidän läheisyyttä. Musta tuntuu että minä tein hänelle kaksi lasta, että olisi hänen vuoronsa pitää läheisyyttä yllä minun suuntaani, en halua enää kerjätä hellyyttä kun olen vaimon osuuteni tehnyt.
Minä en tunne enää samanlaista läheisyyttä ja rakkautta miestäni kohtaan kuin ennen, en ole eroa hakemassa, mutta kyllä sekin kävi raskaimpina aikoina mielessä, että jos erottaisiin, niin mies joutuisi hoitamaan lapset omalla asunnollaan edes kerran viikossa, ja minä saisin olla rauhassa ja levätä.
Meillä ei riidellä kovin usein, mutta en kyllä pysty puhumaankaan enää miehen kanssa kuten ennen, mies tuntuu vieraalta. Minä aina kuvittelin että jos saadaan lapsi, niin sitten meidän elämä vaan paranisi, ja pettymys on kova kun nuo ihanat lapset tavallaan pilasivat meidän parisuhteen.
Jos meillä joskus kerran vuodessa on kahdenkeskistä aikaa, me ei osata enää olla yhdessä, tai tehdä mitään, ollaan vain samalla tavalla kuin silloinkin kun lapset on kotona. Jouluna lapset oli yön pois kotoa, niin mies meni ja otti lapsille iltapuurolautasen kaapista, ennenkuin muisti, että ei tarvikaan laittaa puuroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksi nyt mitään.
Yhdessä vähän yli 4vuotta.
Jos sietää toisen erilaisuutta hyvin, tai ollaan hyvin samanlaisia, niin silloin niitä kipupisteitä ei varmaan niin ole.
Meillä mua ärsyttää eniten miehen saamattomuus. Tai sellanen, että miehelle on esim ok, että koko vapaapäivä, tai vaikkapa koko viikonloppu vaan maataan kotona, katotaan tv:tä, eikä oikeasti tehdä _yhtään mitään_. Mä taas oon sellanen, joka mielellään jo aamupäivästä lähtisi jonnekin, tai edes kotona puuhastelisi, ja toki sitä teenkin. Käytännössä se sitten menee niin, että minä siivoan monta tuntia ja mies makaa sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies osallistuu kyllä kotitöihin ja lasten huolehtimiseen kiitettävästi, mutta silti arjen pyörittämisen kokonaisvastuu ja ruokahuolto on minulla. Teen sitä ihan mielellään enkä tavallisesti koe arkea taakkana. MUTTA illalla lasten mentyä nukkumaan vetäydyn usein katsomaan telkkaria tai lukemaan ihan omiin oloihini, kaipaan hetken vain itselleni. Kipukohta on ehkä se, että mies kokee, ettei saa riittävästi hellyyttä ja huomiota. Tarvitsee fyysistä läheisyyttä ja seksiä itseäni enemmän. Totta on, että en jaksa enää illalla useinkaan rapsutella hänen päätään, kun olen hoitanut leipätyön ja kodin. Olen toisaalta sanonut, että saisi molempia enemmän, jos ottaisi enemmän vastuuta arjen hoitamisesta. Jokainen päivä kyllä alkaa ja päättyy kunnon haliin ja pusuihin sängyssä, se on minullekin tärkeää.
Olemme oikein onnellisia, kunnioitamme toisiamme ja sitä seksiäkin on vähintään kerran viikossa. Yhdessä olemme olleet 15 vuotta, lapset ovat alakouluikäisiä.
Mä haluan enemmän läheisyyttä, mies haluaa pelata enemmän....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:20"]Jos sietää toisen erilaisuutta hyvin, tai ollaan hyvin samanlaisia, niin silloin niitä kipupisteitä ei varmaan niin ole.
Meillä mua ärsyttää eniten miehen saamattomuus. Tai sellanen, että miehelle on esim ok, että koko vapaapäivä, tai vaikkapa koko viikonloppu vaan maataan kotona, katotaan tv:tä, eikä oikeasti tehdä _yhtään mitään_. Mä taas oon sellanen, joka mielellään jo aamupäivästä lähtisi jonnekin, tai edes kotona puuhastelisi, ja toki sitä teenkin. Käytännössä se sitten menee niin, että minä siivoan monta tuntia ja mies makaa sohvalla.
[/quote]
Tämä on meillä ihan sama. Kauppaan lähtöä tehdään monta tuntia ja netissä luetaan pari juttua koko aamupäivä.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:20"]Jos sietää toisen erilaisuutta hyvin, tai ollaan hyvin samanlaisia, niin silloin niitä kipupisteitä ei varmaan niin ole.
Meillä mua ärsyttää eniten miehen saamattomuus. Tai sellanen, että miehelle on esim ok, että koko vapaapäivä, tai vaikkapa koko viikonloppu vaan maataan kotona, katotaan tv:tä, eikä oikeasti tehdä _yhtään mitään_. Mä taas oon sellanen, joka mielellään jo aamupäivästä lähtisi jonnekin, tai edes kotona puuhastelisi, ja toki sitä teenkin. Käytännössä se sitten menee niin, että minä siivoan monta tuntia ja mies makaa sohvalla.
[/quote]
Tämä on meillä ihan sama. Kauppaan lähtöä tehdään monta tuntia ja netissä luetaan pari juttua koko aamupäivä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei kestä negatiivisiä tunteitani, tämä on varmaan vaikein. Toinen paljon riitoja aiheuttava juttu on minun sotkuisuuteni ja laiskuuteni siivota. Kolmas on se, että mieheni kiukuttelee, kun minulla on vieraita. Tämä on raivostuttavin ja koska tykkään emännöidä, tosi hankala.
Meillä lastenkasvatus. Mitä lapsilta vaaditaan jne.
Toinen on se, mikä ärsyttää, että mies ei koskaan kerro asioita itsestään. Se nyt ei suoraan riitoja aiheuta, mutta ei lähennäkään. Eikä puhu tunteistaan.
Plussaa kuitenkin siitä, että sentään kuuntelee, kun mä kerron.
Meillä riidellää vastuun kantamisesta, välinpitämättömyydestä ja velvollisuuksien tasaisesta jakamisesta.
Miehelle kaikki asiat ovat hieman suurpiirteisiä.
Miehen "puhumattomuus" eli keskustelutaidon puute sekä lievä mustasukkaisuus ja epäluuloisuus.
Mies on mustasukkainen luonne, mikä aiheuttaa hiertämistä. Lisäksi kotitöistä tulee riideltyä, koska mä olen tosi laiska hoitamaan niitä. Seksin määrä on myös ainainen aihe: mies haluaisi vähintään joka päivä, mulle riittäisi varmaan kerta viikossa.
Meillä kinastellaan kodin tyylistä ja sisutuksesta. Mieheni harrastaa valokuvasta ja haluaisi ripustaa värikkäitä taideotoksiaan pitkin seiniä. Mielestäni muutama harkittu, mustavalkoinen valokuva saisi riittää.
Ei meillä ole. Yhdessä kahdeksan vuotta.