Täytin syksyllä 40v ja mulla oli maailman paskimmat synttärit.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:51"]

Ystäviä ei ole joten päätin sitten juhlia kaksin miehen kanssa. Kerroin anopille ja miehelle että haluaisin taulun lahjaksi ja mieheltä hotelliyön lahjaksi mutta sain anopilta halppislaukut n. 20€ plus kaulahuivin ja pipon ja mieheltä rahaa 50€ plus kukan. Anoppi harvinaista kyllä otti lapsen 2 yöksi yökylään yleensä ei ikinä ota niin ehdotin miehelle että lähdetään isompaan kaupnkiin jonne n 100km hotelliin yöksi ja kierrellään esim terasseja ja ravintoloita. Mies ei halunnut lähteä vaan kotona juoriin viiniä ja laulettiin karaokea. Tuntuu etten ole kenellekkään tärkeä kun eivät viitsi yhtään panostaa synttäreihin kuitenkin oli 40v synttärit. Mitä mieltä olette?

[/quote]

Suurin osa tuntemistani ihmisistä on lopettanut synttäreiden juhlimisen 18 vuotiaana, on sielä tietysti se yksi jolle on jäänyt levy päälle.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:28"]

Nojoo. Miten sinä huomioit miehesi ja anoppisi synttärit, ap?

Itse muuten olin töissä synttärinä, ihan tavallinen työpäivä oli. Mies oli ostanut pyytämäni Polarin loopin, oli jättänyt sen keittiön pöydälle, josta sen otin kun tulin duunista.

40-vuotissynttäreitä 7 vuotta aiemmin juhlittiin menemällä Turun Caribiaan, minä itse varasin ja maksoin perheen reissun (siis lapset mukana).

No joo, ymmärrän, että sinua rassaa se, että esitit selviä toiveita, eikä niitäkään kukaan täyttänyt. Ehkä syntymäpäivien vietto on miehesi kotona aina ollut hyvin matalan profiilin juttu? Jos heillä ei ole synttäreitä juhlittu, eivät ehkä osaa kohkata edes pyydettäessä ihan kuten sinä toivoisit. Kannattaa siis järjestää itse, niin saat mieleisesi juhlat. Yleensä synttärit on synttärisankarin itsensä järjestämät, aika harva pääsee yllätyskestien juhlakaluksi...

[/quote]

Aina ole mieheni ja anopin synttärit muistanut ja lahjat antanut ja jos ovat jonkin toiveen lahjan suhteen antaneet niin olen sen toteuttanut.

[/quote]

No, ymmärrän harmisi. Juhlitaanko anopin luona (ja miehesi lapsuudessa) synttäreitä, vai oletko sinä sakissa ainoa, joka pitää niitä tärkeinä?

Itse ainakin järjestäisin juhlat itse. Lahjojen ostaminen aikuiselle ihmiselle taas on vähän tyhmää tai toki puolisolta sopii jotain muistamista odottaa.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:51"]Ystäviä ei ole joten päätin sitten juhlia kaksin miehen kanssa. Kerroin anopille ja miehelle että haluaisin taulun lahjaksi ja mieheltä hotelliyön lahjaksi mutta sain anopilta halppislaukut n. 20€ plus kaulahuivin ja pipon ja mieheltä rahaa 50€ plus kukan. Anoppi harvinaista kyllä otti lapsen 2 yöksi yökylään yleensä ei ikinä ota niin ehdotin miehelle että lähdetään isompaan kaupnkiin jonne n 100km hotelliin yöksi ja kierrellään esim terasseja ja ravintoloita. Mies ei halunnut lähteä vaan kotona juoriin viiniä ja laulettiin karaokea. Tuntuu etten ole kenellekkään tärkeä kun eivät viitsi yhtään panostaa synttäreihin kuitenkin oli 40v synttärit. Mitä mieltä olette?

[/quote] Otan osaa vitutukseesi. ei mullakaan ole ystäviä ja eronnutkin olen.Ei siis juhlia paljon vietellä. oikeesti! olihan ne nyt huomioineet monella tavalla! etkö kotipaikkakunnalla pääse edes ravintolaan tai pubiin? ei kannattaisi valittaa.

Mä en tunne ketään, joka ei juhlisi synttäreitä. Jopa mun 91 vuotias Iso-mummi juhlii. Leipoo aina kakun ja muuta syötävää ja toivoo, että joku tulis kylään.

Mun mielestä on kivaa juhlia ja antaa lahjoja ja myös saada niitä. En ymmärrä miten se on lapsellista, jos toivoo jotain itselleen 40 v. kunniaksi. Ei se ole sama asia ostaa itselle tavaroita kuin se, että joku muu on ne ostanut. Ja kaikista parasta se on silloin, kun ei tarvitse erikseen pyytää, vaan kumppani tuntee sut niin hyvin, että osaa ostaa mieleisen lahjan.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:45"]

Anteeks nyt, mut mua naurattaa!! :D Ei helvata, ootteko ihmiset tosissanne, et jollain 40v. synttäreillä olis tuon taivaallista merkitystä? Ja toivotaan lahjoja?!

Oon 35-vuotias ja enpä usko (en todellakaan!), että rupeisin kitisemään jostain juhlista ja lahjoista viiden vuoden päästä. Ja jos rupean, on mulla pahemman luokan kriisi menossa. Elämässä on kuitenkin aika monia tärkeämpiä asioita kuin pyöreiden vuosien juhliminen.

Ja ap, miehesi, anoppisi ja appesi kuitenkin juhlivat kanssasi ja muistivat sua. Miten se ei voi aikuiselle ihmiselle riittää?

[/quote]

Hmmm. Minusta sinun ja muutaman muunkin irvistelijän henkinen kapasiteetti ei ole kyllä ihan kärkipäästä.

Kyse ei ole siitä, mikä on "oikea" tapa juhlia synttäreitä. Sellaista ei olekaan.

Jos sinä et halua juhlia synttäreitä, se ei tarkoita, että olisi jotenkin "lapsellista ja turhaa" ajatella toisin. Kullakin perheellä ja suvulla on erilaiset arvostukset.

Itse ihailen suomenruotsalaisten ajattelutapaa, jonka mukaan jokainen syy pieneen juhlaan on HYVÄ SYY. Miksi ihmeessä pitäisi ajatella, että synttärit ovat huomion kerjuuta ja itsestään numeron tekemistä - jos lähipiirissä synttäreiden vietto on muutenkin tapana. Kauhean ankeuttajamainen tapa ajatella, että EI MUA KANNATA JUHLIA EIKÄ KETÄÄN MUUTAKAAN, KAIKKI SAMAA HARMAATA ARKEA VAAN!!

Kannattaa opetella hyväksymään se, että ihmisillä on erilaiset juhlatraditiot, ja ne opitaan yleensä jo lapsena. Jos itselle tärkeä ja rakas ihminen - esim. oma puoliso - haluaa tulla muistetuksi synttäripäivänään, niin rakastava puoliso sen tekee. Ap:n tapauksessa pointti EI ole se, mitä ap toivoo, vaan se, että mies ja anoppi toiveet tiesivät, toiveet eivät olleet kohtuuttomia - ja silti niitä ei toteutettu.

Ap:n kannattaa kuitenkin oppia jotain myös: ja se on, että jos anopin suvussa ei synttäreitä juhlita, hänen kannattaa olla kärsivällinen ja järjestää ainakin osin ne synttärinsä itse. Niin minäkin teen, koska oma mieheni on tuollaisesta "mitäs tässä kummempaa, ostetaan kakku ja syödään se"-matalan profiilin suvusta.

31

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:37"]

Mulla alku kesästä nelikymppiset ja mieheni tuntuu järjestävän siskojeni kanssa jotain bileitä.. eivät kerro mitään, mutta olen kuullut jo jostain isosta mökistä järven rannalla.. Tykkään! :))

[/quote]

No tietysti. "Sekä naiset että miehet ovat onnellisempia silloin, jos sisarusparvessa on vähintään yksi nainen", todettiin eräässä tutkimuksessa.

Minä olen järkännyt veljelleni vaikka mitä, hoidan lapsiaan säännöllisesti ym. No tekeekö se saman mulle? Ei.

Ei tuo ole lähelläkään "maailman paskinta". Ystäväni vietti 40-v päiviään kuusi kuukautta ennen syöpäkuolemaansa. suurimman osan aikaa lepäsi. Laiha kuin mikä, naamasta harmaa. Hoidot päällä.

Ei ollut hilpeää hänellä, eikä meillä vieraillakaan.

Lopeta se turha kitinä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:55"]

Minä en itse pitänyt 40v synttäreitä minään. Olin aamuvuorossa töissä ja illalla syötiin miehen ja lasten kans kakkua.

Ei kyllä edes tullut mieleen, että olis pitänyt odottaa kaikilta jotain välittämistä ja suuria juhlia.

Vasta 50v synttärit on se isompi juttu.

[/quote]

Jokainen tavallaan. Täytin 34 ja etukäteen suunniteltu hotelliviikonloppu ja syntymäpäiväillallisella ravintolassa 10vuotias tyttäreni kävi salaa tilaamassa ja maksamassa kakun jossa kynttilä ja lauloi mieheni kanssa. Sain myös pikku lahjoja joissa ajatus tärkein sekä lapseni kirjoittaman runon.

Samoin itse panostan kykyjeni mukaan rakkaimpieni syntymäpäiviin, ei sillä niinkään merkitystä onko se 10v tai 40 tai 50 ne on vaan numeroita, tärkein on osata ottaa rakkaat huomioon :)

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:45"]

Anteeks nyt, mut mua naurattaa!! :D Ei helvata, ootteko ihmiset tosissanne, et jollain 40v. synttäreillä olis tuon taivaallista merkitystä? Ja toivotaan lahjoja?!

Oon 35-vuotias ja enpä usko (en todellakaan!), että rupeisin kitisemään jostain juhlista ja lahjoista viiden vuoden päästä. Ja jos rupean, on mulla pahemman luokan kriisi menossa. Elämässä on kuitenkin aika monia tärkeämpiä asioita kuin pyöreiden vuosien juhliminen.

Ja ap, miehesi, anoppisi ja appesi kuitenkin juhlivat kanssasi ja muistivat sua. Miten se ei voi aikuiselle ihmiselle riittää?

[/quote]

Hmmm. Minusta sinun ja muutaman muunkin irvistelijän henkinen kapasiteetti ei ole kyllä ihan kärkipäästä.

Kyse ei ole siitä, mikä on "oikea" tapa juhlia synttäreitä. Sellaista ei olekaan.

Jos sinä et halua juhlia synttäreitä, se ei tarkoita, että olisi jotenkin "lapsellista ja turhaa" ajatella toisin. Kullakin perheellä ja suvulla on erilaiset arvostukset.

Itse ihailen suomenruotsalaisten ajattelutapaa, jonka mukaan jokainen syy pieneen juhlaan on HYVÄ SYY. Miksi ihmeessä pitäisi ajatella, että synttärit ovat huomion kerjuuta ja itsestään numeron tekemistä - jos lähipiirissä synttäreiden vietto on muutenkin tapana. Kauhean ankeuttajamainen tapa ajatella, että EI MUA KANNATA JUHLIA EIKÄ KETÄÄN MUUTAKAAN, KAIKKI SAMAA HARMAATA ARKEA VAAN!!

Kannattaa opetella hyväksymään se, että ihmisillä on erilaiset juhlatraditiot, ja ne opitaan yleensä jo lapsena. Jos itselle tärkeä ja rakas ihminen - esim. oma puoliso - haluaa tulla muistetuksi synttäripäivänään, niin rakastava puoliso sen tekee. Ap:n tapauksessa pointti EI ole se, mitä ap toivoo, vaan se, että mies ja anoppi toiveet tiesivät, toiveet eivät olleet kohtuuttomia - ja silti niitä ei toteutettu.

Ap:n kannattaa kuitenkin oppia jotain myös: ja se on, että jos anopin suvussa ei synttäreitä juhlita, hänen kannattaa olla kärsivällinen ja järjestää ainakin osin ne synttärinsä itse. Niin minäkin teen, koska oma mieheni on tuollaisesta "mitäs tässä kummempaa, ostetaan kakku ja syödään se"-matalan profiilin suvusta.

31

[/quote]

Sinulla on varmasti kaikki pätevyydet arvostella toisia ihmisiä ja heidän henkisiä kapasiteettejaan. Niin minullakin, kuten myös kaikilla muilla tällä palstalla.

Enkä ole samaa mieltä vuodatuksesi kanssa. Äitini on suomenruotsalainen ja vanhemmistani dominoivampi, eikä hän siltikään ole "opettanut" meille suurieleistä pakkojuhlimista. Eikä sellaista harjoiteta myöskään äitini ruotsinkielisten sukulaisten parissa (pääkaupunkiseudulla asuvia suurin osa).

Meillä muistetaan kakkukahvien merkeissä syntymäpäivinä, (ja pieniä lapsia nimppareina) niinkuin ap:n läheisetkin tekivät. Mutta ei ole mitään sääntöä, että 40-vuotiasta pitäisi juhlia jotenkin enemmän.

Ja mistä päättelet, etteivät ap:n lahjat olleet kohtuuttomia. Tiedätkö minkä arvoinen hänen toivomansa taulu oli? Entä jos anopin rahat riittivät vain "halpislaukkuun"? Minusta on moukkamaista ja sivistymätöntä olla epäkiitollinen saamistaan lahjoista.

Ap mä voin tulla sun kans juhlimaan :)

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:45"]

Anteeks nyt, mut mua naurattaa!! :D Ei helvata, ootteko ihmiset tosissanne, et jollain 40v. synttäreillä olis tuon taivaallista merkitystä? Ja toivotaan lahjoja?!

Oon 35-vuotias ja enpä usko (en todellakaan!), että rupeisin kitisemään jostain juhlista ja lahjoista viiden vuoden päästä. Ja jos rupean, on mulla pahemman luokan kriisi menossa. Elämässä on kuitenkin aika monia tärkeämpiä asioita kuin pyöreiden vuosien juhliminen.

Ja ap, miehesi, anoppisi ja appesi kuitenkin juhlivat kanssasi ja muistivat sua. Miten se ei voi aikuiselle ihmiselle riittää?

[/quote]

Hmmm. Minusta sinun ja muutaman muunkin irvistelijän henkinen kapasiteetti ei ole kyllä ihan kärkipäästä.

Kyse ei ole siitä, mikä on "oikea" tapa juhlia synttäreitä. Sellaista ei olekaan.

Jos sinä et halua juhlia synttäreitä, se ei tarkoita, että olisi jotenkin "lapsellista ja turhaa" ajatella toisin. Kullakin perheellä ja suvulla on erilaiset arvostukset.

Itse ihailen suomenruotsalaisten ajattelutapaa, jonka mukaan jokainen syy pieneen juhlaan on HYVÄ SYY. Miksi ihmeessä pitäisi ajatella, että synttärit ovat huomion kerjuuta ja itsestään numeron tekemistä - jos lähipiirissä synttäreiden vietto on muutenkin tapana. Kauhean ankeuttajamainen tapa ajatella, että EI MUA KANNATA JUHLIA EIKÄ KETÄÄN MUUTAKAAN, KAIKKI SAMAA HARMAATA ARKEA VAAN!!

Kannattaa opetella hyväksymään se, että ihmisillä on erilaiset juhlatraditiot, ja ne opitaan yleensä jo lapsena. Jos itselle tärkeä ja rakas ihminen - esim. oma puoliso - haluaa tulla muistetuksi synttäripäivänään, niin rakastava puoliso sen tekee. Ap:n tapauksessa pointti EI ole se, mitä ap toivoo, vaan se, että mies ja anoppi toiveet tiesivät, toiveet eivät olleet kohtuuttomia - ja silti niitä ei toteutettu.

Ap:n kannattaa kuitenkin oppia jotain myös: ja se on, että jos anopin suvussa ei synttäreitä juhlita, hänen kannattaa olla kärsivällinen ja järjestää ainakin osin ne synttärinsä itse. Niin minäkin teen, koska oma mieheni on tuollaisesta "mitäs tässä kummempaa, ostetaan kakku ja syödään se"-matalan profiilin suvusta.

31

[/quote]

Sinulla on varmasti kaikki pätevyydet arvostella toisia ihmisiä ja heidän henkisiä kapasiteettejaan. Niin minullakin, kuten myös kaikilla muilla tällä palstalla.

Enkä ole samaa mieltä vuodatuksesi kanssa. Äitini on suomenruotsalainen ja vanhemmistani dominoivampi, eikä hän siltikään ole "opettanut" meille suurieleistä pakkojuhlimista. Eikä sellaista harjoiteta myöskään äitini ruotsinkielisten sukulaisten parissa (pääkaupunkiseudulla asuvia suurin osa).

Meillä muistetaan kakkukahvien merkeissä syntymäpäivinä, (ja pieniä lapsia nimppareina) niinkuin ap:n läheisetkin tekivät. Mutta ei ole mitään sääntöä, että 40-vuotiasta pitäisi juhlia jotenkin enemmän.

Ja mistä päättelet, etteivät ap:n lahjat olleet kohtuuttomia. Tiedätkö minkä arvoinen hänen toivomansa taulu oli? Entä jos anopin rahat riittivät vain "halpislaukkuun"? Minusta on moukkamaista ja sivistymätöntä olla epäkiitollinen saamistaan lahjoista.

[/quote]

Kuten sanoin, tavat vaihtelevat suvuittain ja perheittäin. Joten en ole väittänyt, että olisi tässä mitään SÄÄNTÖÄ. Koko hiton pointtinihan oli, että ei sellaisia sääntöjä ole olemassakaan, pahvipää!

Joten mikä sinä olet irvistelemään ja katsomaa konkkanokkaasi pitkin ap:ta siksi, että hän on pettynyt.

Hän kertoi tuolla jo ehdottaneensa synttäripäivänäänkin vielä miehelle, että mentäiskö kaupungille ravintolaan, voin maksaa - mutta se ei edes sekään kelvannut. Mitä kohtuutonta siinä oli? Ei niin mitään.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 13:53"]

Ei 40v synttäreillä ole mitään väliä, ehkä viisikymppisiä on tapana juhlia jotenkin, mutta lapsellista aikuisen ihmisen juhlia jotain välietappeja 30 ja 40.

[/quote]

Just näin.

Ei ole lapsellista uhlia, edes aikuisen ihmisen! Itse järjestin nelikymppisillä viime kesänä piknikin ystävilleni, oli tosi mukavaa ja rentoa yhdessä oloa,ja mieskin muisti lahjalla. Että ymmärrän ap:n pahan mielen. Kaikkea saa/voi juhlia jos haluaa! menkää te "lapselliset" hapan naamat vaikka syömään sitruunoita:) ,,ja myös kaikilla ystävilläni on ollut sekä 40- että 30v pirskeet.juhliminen on kivaa:)

Tosi tympeeta kaytosta miehelta! Olisin myos APn asemassa verisesti loukkaantunut. Ota vahinko takaisin ja tana vuonna lahdet yksin risteilylle pitamaan hauskaa, mies jaakoot lapsenvahdiksi kotisohvalle.

Siihen on niin kauan aikaa etta ehdit kylla loytaa jonkun matkakaverinkin.

Ehkä olen sanomatta mitään, koska en itse osaa oikein arvostaa enää synttäreitäni :D

No meillä mies juuri totesi, kun täytän vuosia kuukauden päästä, että mitä tehdään mun synttäripäivänä, hän jäjestää yllätyksen! Totesin, että ei meillä oikein ole ylimääräistä ja mulle riittää ihan koti-ilta. Ollaan, rauhoitutaan, tehdään jotain sapuskaa ja vietetään aikaa perheen kesken. 

Joten en ymmärrä miksi otit nokkiisi, ei ne synttärit nyt niin ihme juttu ole. Vaikka kuinka pyöreitä täyttäisi.

No meillä mies juuri totesi, kun täytän vuosia kuukauden päästä, että mitä tehdään mun synttäripäivänä, hän jäjestää yllätyksen! Totesin, että ei meillä oikein ole ylimääräistä ja mulle riittää ihan koti-ilta. Ollaan, rauhoitutaan, tehdään jotain sapuskaa ja vietetään aikaa perheen kesken. 

Joten en ymmärrä miksi otit nokkiisi, ei ne synttärit nyt niin ihme juttu ole. Vaikka kuinka pyöreitä täyttäisi.

Kerran täällä vaan eletään! Eikun juhlat pystyyn heti kun syy löytyy :))

Minä olen jo vuosien saatossa oppinut, että kannattaa itse tehdä niistä juhlapäivistä itselleen mieluisen. Olenpa vain pettynyt niin lukemattomat kerrat...

Meillä on lapsuudenperheissä erilaiset juhlatavat. Miehen perheessä on synttäreinä muistettu lapsia, aikuiset ovat saaneet kukkakimpun ja joskus rahalahjan.

Omassa lapsuudenperheessäni on juhlittu kaikkien synttäri- ja nimipäivät, lisänä vielä äitienpäivät ja isänpäivät ja joulukin on ollut hyvin merkittävä juhla. Sain alusta asti mieheltä synttäri- ja joululahjat, mutta aika erikoisia ne olivat. Äitienpäivää ei ole vietetty muuten kuin lapset ovat antaneet omat lahjansa ja minä itse olen leiponut kakun ja keittänyt kahvit. Viime jouluateriakin sujui niin, että mies mieluummin rassasi autoaan ja minä sitten lasten kanssa söin ateriaa kynttilöiden valossa.

Niinpä en enää välitä. Kun mies huuteli jouluna pihalta, että laita vaan hänelle annos jääkaappiin ja syökää itse, niin en sanonut yhtään mitään, en nalkuttanut enkä tirautellut kyyneliä, vaikka kuvittelemani ihana jouluateria olikin oikeasti muuttunut aivan toisenlaiseksi. Sen sijaan yritin nauttia siitä, mistä pystyin ja suggestoin itseni uskomaan, että päivä oli ihana. Ihan hyvät muistot on tuostakin ateriasta eikä mies varmaan edes tajua, että pilasi jotain.

40-vuotismatkankin hankin. Lähdemme koko perhe kahdeksi viikoksi matkalle. Mies yritti kyllä vähän pyristellä, että voisi jäädä kotiinkin, on vähän sellainen, että pitäisi aina päästä määräämään, mitä tehdään, mutta totesin kylmästi, että matka on maksettu, peruutuksia en aio tehdä ja voi mainiosti jäädä kotiin ja jättää matkan käyttämättä, jos se tuntuu hänestä hyvältä. Ei ole puhunut enää mitään kotiin jäämisestä.

Kannattaa ottaa itse se ilo eikä luottaa siihen, että joku muu tekee onnelliseksi. Joillakin on ihanat miehet, jotka tajuavat meitä naisia, mutta meillä muilla on ne törpöt, jotka odottavat, että me tajuamme heitä miehiä.