Mitä teidän mielestä tarkoittaa "täysillä eläminen"?

Täysillä rohkeasti omannäköistä elämää... mies, lapset, ok-talo, volvo ja kultainen noutaja :D

Täysillä eläminen on varmasti eri ihmisille vähän eri asia, joillekin se on jatkuvaa nautinnon hakemista, juhlimista ja örveltämistä, lähinnä nuorille ja henkisesti lapsen/nuoren elämään jumittuneille.

Hieman varttuneemmalle se voi olla täysipoäivästä työn suorittamista, sen kautta hyvänolon saavuttamista, perhe-elämää jne. Siis normaalia elämää.

Nämä, joille se on muka tässä ja nyt, ilman mennyttä ja tulevaa, sellaisia sanoisin lähinnä taivaanrannanmaalareiksi. Mitä ihmeen elämää se on jos ei edes suunnittele tulevaa, mahdotonta nykymaailmassa tai sitten elää jonkinlaisessa illuusiossa eikä tajua, että elämä ajaa ohi "täysillä"!

Sitä että elää omaa elämäänsä juuri niinkuin haluaa. Ei välttämättä itsekkäästi, mutta niin, että elämän suuret linjat ovat sellaisia että niihin on tyytyväinen. On onnellinen elämässään juuri sellaisena kuin se on, jos joku asia harmittaa niin pyrkii aktiivisesti muuttamaan joko tilannetta tai omaa asennetta niin, että on tyytyväinen. On yleensä läsnä nykyhetkessä, ei elä "sit kun" -elämää eikä haikaile menneitä.

Eri ihmisille ja eri elämäntilanteissa voi tarkoittaa eri asioita. Vauhdikkaampi elää täysillä reissaamalla maailmaa reppu selässä, kotihiiri taas puuhastelemalla omissa oloissaan tai myllätessään kasvimaalla.

Huumeita, vaihtuvia pano- ja parisuhteita, oman navan ympärillä pyörimistä. Rakastetaan, otetaan ja jätetään aina omien sen hetkisten tuntemusten mukaan. No periaatteessa siis ADHD-ihmisten elämää.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 14:01"]

Mä kiteyttäisin mun syvien pohdintojen jälkeen sen siihen, että "täysillä elävät" ihmiset on niitä jotka ovat suuna päänä joka paikassa. Miettikääpäs sitä, eikö olekin totta?

Joku laittoi tuon kommentin että elää täysillä kun keskittyy hetkessä elämiseen, mutta kuvitelkaa tilanne jossa ihminen istuu ihan hiljaa makustelemassa vaikka sitä puuroa (tykkää siitä paljon ja hymyilee mielissään). Vieressä istuu henkilö, joka syö kanssa sitä puuroa mutta samalla höpöttää koko ajan: "Onpas tautisen hyvää puuroa, eikö vaan, on muuten tosi hyvää, mä tykkään puurosta, tämän kun oon syönyt niin voisin lähteä ulos, lähteekö kukaan mukaan.."

Kumpi siinä vaikuttaisi elävän täysillä? Vaikka se höpöttäjä puhui myös tulevaisuudesta, niin eikö hänestä kuitenkin tule enemmän mieleen että hän nauttii elämästä?

[/quote]

Mä ainakin ajattelen, että sillä hölöttäjällä menee itse puuro ja sen syöminen tilanteena ohi, kun pitää olla suuna päänä koko ajan puhumassa. Ei siis keskity itse tilanteeseen, vaan raportoimaan siitä tilanteesta ympäristölle. Ja mukana on yleensä jonkinlaista halua todistella, että kyllä tää puuro on hyvää, pakkohan sen on olla kun mä siitä koko ajan puhun. Jos se puuro oikeasti on niin hyvää, niin ei sitä tarvitse kuuluttaa kaikille, oma hyvä mieli ja kokemus riittää. Vähän sama ilmiö kuin oman elämän esitteleminen vaikka facebookissa sillä ajatuksella, että haluaa näyttää muille kuinka ihanaa se juuri mun elämä oikein onkaan, vaikka todellisuus usein on jotain ihan muuta.

Edelleen pysyn kannassani että kyllä ne vaan puheliaat ihmiset vaikuttaa enemmän elävänsä täysillä kuin hiljaiset. Mulla on tästä myös ihan niin henkkoht kokemusta että itse olin aikoinani hiljainen ja pohdiskeleva ihminen. Muistan edelleen yhden kommentin ystävän suusta että mä kuulemma elän puoliliekillä. Muutama vuosi eteenpäin olin nk.päässyt eroon hiljaisen tytön roolista ja musta tuli oikeastaan aika kova höpöttäjä. Törmäsin tähän samaiseen kommentin heittäneeseen ystävään pitkästä aikaa ja hän sanoi että vaikutan siltä niinkuin olisin herännyt eloon.

Sisältä olen täysin sama ihminen. Nautin asioista yhtä paljon silloin hiljaisena ja nyt puheliaampana mutta ulospäin annan varmasti tällä hetkellä enemmän sellaisen kuvan, että "elän täysillä".

ap

"Täysillä eläminen" vaikuttaa maaniselta.

Minun mielestäni "täysillä eläminen" on usein vain tekosyy, jota käytetään tekemään oma tapa elää hyväksyttävämmäksi tai ihanteelliseksi.

Sillä alkoholisminsa kieltävä juhlija selittelee biletystään... Sillä keskittymiskyvytön ja laiska nuori, joka ei viitsi opiskella tai tehdä töitä, selittelee hengailuaan... Sillä perhe-elämän rasittavaksi huomannut vastuuntunnoton perheenisä selittelee jatkuvaa harrastamistaan ja liehumistaan muualla kuin kotona perheensä luona... Sillä shoppailu-holisti, kauneusleikkauksiin koukkuun jäänyt pimatsu selittelee toimintaansa... Sillä pakonomaisesti jatkuvassa liikkeessä oleva, projekteja aloittava, muttei koskaan valmiiksi saava adhd-tyyppi selittelee touhujaan... Sillä järkyttävissä pikavippiveloissa oleva peliriippuvainen selittelee edelleen jatkuvaa kasinolla notkumistaan... Sillä vielä teiniviiksiään kasvattava karvanoppa-elvis selittelee järjetöntä autolla kaahaustaan parin bissen jälkeen... Sillä burnoutin saanut liian tunnollinen työntekijä selittää epävakaassa mielentilassaan tehtyä ratkaisua ottaa lopputili, myydä koko omaisuus, jättää perhe ja matkustaa rahoilla 2 vuotta, kunnes pitää palata tyhjin taskuin takaisin, mutta mihin... Sillä tahattomasti lapsettomaksi jäänyt yrittää katkeruuttaan peittäen selitellä itselleen, ettei olisikaan halunnut lapsia... Sillä vanhemmat, joilla oma minä menee aina lasten edelle, selittelevät omia menojaan, lasten yksinoloa ja sitä, ettei lasten olemassaolo juurikaan ole muuttanut heidän toimintaansa.. Sillä työnarkomaani selittelee omistautumistaan pelkälle työlleen, koska työ on niin upeaa ja se vaan vie mukanaan ja mistään ei saa yhtä hyviä kiksejä... Sillä puolisoaan pettävä selittelee aina vaan jatkuvaa pelehtimistä muissa jännittävämmissä sängyissä...

Minulle "täysillä eläminen" on eräänlaista sanahelinää, joka ei tarkoita mitään kovin konkreettista oikeasti. Ei kerro elämästä oikeastaan mitään, onko hyvää, onnellista tai tavoittelemisen arvoista.

Mullekin tulee ensimmäisenä mieleen se hetkessä eläminen. Ns. mindfullness/tietoisuustaidot. Ellen ihan väärässä ole, niin sillä on vissiin ihan tutkimuksissakin havaittu olevan hyödyllisiä vaikutuksia.

Läsnäolo on kaikkein vaikeinta, kokonaan paria aiempaa kommentoijaa, minusta sekin on juuri täysillä elämistä. Suorittaminen ja tekeminen peittävät usein vahvaa sisäistä tyhjyyden tunnetta. Läsnäoloon pyrkivän ei tarvitse etsiä jatkuvasti vastausta kysymykseen kuka minä olen, mitä muut ajattelevat jne

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:19"]

Edelleen pysyn kannassani että kyllä ne vaan puheliaat ihmiset vaikuttaa enemmän elävänsä täysillä kuin hiljaiset. Mulla on tästä myös ihan niin henkkoht kokemusta että itse olin aikoinani hiljainen ja pohdiskeleva ihminen. Muistan edelleen yhden kommentin ystävän suusta että mä kuulemma elän puoliliekillä. Muutama vuosi eteenpäin olin nk.päässyt eroon hiljaisen tytön roolista ja musta tuli oikeastaan aika kova höpöttäjä. Törmäsin tähän samaiseen kommentin heittäneeseen ystävään pitkästä aikaa ja hän sanoi että vaikutan siltä niinkuin olisin herännyt eloon.

Sisältä olen täysin sama ihminen. Nautin asioista yhtä paljon silloin hiljaisena ja nyt puheliaampana mutta ulospäin annan varmasti tällä hetkellä enemmän sellaisen kuvan, että "elän täysillä".

ap

[/quote]

Mutta kumpi on oleellisempaa, se minkä kuvan antaa vai se mitä kokee itse?

Elän sen mukaan, mikä tuntuu oikealta, en sen mukaan, mitä minulta odotetaan. Tehnyt ehkä nuoreksi erikoisia ratkaisuja :)

Tekee spontaaneja ratkaisuja fiilispohjalta - joku pyytää kahville niin ei mieti, että tänään piti pestä pyykit ja imuroida vaan lähtee vaan, jos tahtoo. 

Antaa tunteiden tulla, jos itkettää niin itkee, jos tanssittaa niin tanssii. Dance like no one is watching, jos ei tee mitään, mikä vahingoittaa muita niin tekee mitä mieleen tulee välittämättä muiden mielipiteistä. Jos tekee mieli töissä tanssia niin sitten tanssii, ei se työkavereilta ole pois.

Olen aiemmin ollut kova suorittaja, ja nautin silloin elämästäni paljonkin, tai suorittamisesta; mistä elämässä on kyse, se oli minulta kokonaan hukassa. Kaikki hankalaksi kokemani ja epäselvä peittyi täyden kalenterin, projektien, näkyvän menestyksen alle. Näin jälkikäteen tarkasteltuna en osannut elää, osasin vain suorittaa. Hyväksyin tässä edellä puhutun "hetkessä elämisen" mentaliteetin ainoastaan jos hetki oli miellyttävä. Juuri siksi "täysillä eläminen" oli minusta yhtä kaukana kuin kuu Maasta. En osannut elää. Olin mustavalkoinen, sisäistä levottomuutta peittelin paljolla tekemisellä ja saavutuksilla, joita tiesin monen kadehtivan. Olin oikeasti hyvin tyytymätön ihminen. Pelkäsin myös paljon muutosta eli en ollut ymmärtänyt eläköön pohjimmaisesta luonteesta juuri mitään. Yritin uskoa ihmiseen, jota esitin. Mutta tuohon aikaan todella kuvittelin "eläväni täysillä", vaikka olin aika pihalla, loistava kuori.

Elämän, ei eläköön.

31

Ei kai oikeastaan mitään. Miten sitä voisi elää muuten kuin siten miten jo elää. Ei mikään tekeminen tee elämästä sen täydempää kuin jo pelkästään elossa oleminen on.

Katkeroitumattomuus on niin keskeinen elämän laatua jäsentävä tekijä, että jo sen opettelu - kysehän on itsestä - ja soveltaminen on täysillä elämistä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:19"]

Edelleen pysyn kannassani että kyllä ne vaan puheliaat ihmiset vaikuttaa enemmän elävänsä täysillä kuin hiljaiset. Mulla on tästä myös ihan niin henkkoht kokemusta että itse olin aikoinani hiljainen ja pohdiskeleva ihminen. Muistan edelleen yhden kommentin ystävän suusta että mä kuulemma elän puoliliekillä. Muutama vuosi eteenpäin olin nk.päässyt eroon hiljaisen tytön roolista ja musta tuli oikeastaan aika kova höpöttäjä. Törmäsin tähän samaiseen kommentin heittäneeseen ystävään pitkästä aikaa ja hän sanoi että vaikutan siltä niinkuin olisin herännyt eloon.

Sisältä olen täysin sama ihminen. Nautin asioista yhtä paljon silloin hiljaisena ja nyt puheliaampana mutta ulospäin annan varmasti tällä hetkellä enemmän sellaisen kuvan, että "elän täysillä".

ap

[/quote] En mä kyllä pidä puheliaita mitenkään esimerkillisinä. Ainakaan täyden elämän suhteen. Pikemminkin päin vastoin. Kun koko ajan täyttää kaiken ajan puhumisella, elämästä voi jäädä huomaamatta paljon tärkeitä asioita. Monet täyttävät ajan puhumisella kun eivät kestä olla hiljaa ja huomata asioita.

Täysillä eläminen tarkoittanee omien rajojensa koettelua ja kehittymistä. Jos olet edelleen sama kusipää kuin 10 vuotta sitten, et ole elänyt täysillä tuota aikaa. Edistystä pitäisi tapahtua siinä kuinka suhtautuu itseensä JA muihin ihmisiin. Jos elää laput silmillä ja itsekkäästi, ei opi mitään.

Minulle täysillä eläminen on sellaista elämää, joka parantaa omaa ja muiden elämänlaatua jollain tavalla.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 15:19"]

Edelleen pysyn kannassani että kyllä ne vaan puheliaat ihmiset vaikuttaa enemmän elävänsä täysillä kuin hiljaiset. Mulla on tästä myös ihan niin henkkoht kokemusta että itse olin aikoinani hiljainen ja pohdiskeleva ihminen. Muistan edelleen yhden kommentin ystävän suusta että mä kuulemma elän puoliliekillä. Muutama vuosi eteenpäin olin nk.päässyt eroon hiljaisen tytön roolista ja musta tuli oikeastaan aika kova höpöttäjä. Törmäsin tähän samaiseen kommentin heittäneeseen ystävään pitkästä aikaa ja hän sanoi että vaikutan siltä niinkuin olisin herännyt eloon.

Sisältä olen täysin sama ihminen. Nautin asioista yhtä paljon silloin hiljaisena ja nyt puheliaampana mutta ulospäin annan varmasti tällä hetkellä enemmän sellaisen kuvan, että "elän täysillä".

ap

[/quote]

Voihan tuossa olla siinä mielessä ideaa, että kun jaat itseäsi ja kokemuksiasi, niihin osallistuu useampi ihminen. Jaettu elämä on kaksinkertainen ilo :)