minkä ammatin ja koulutuksen omaava puoliso sinulle kelpaisi/kelpaa?

Kovapalkkainen henkilö joka hieroo ulostettaan vessan seiniin.

4% johtajista omaavat psykopatian kriteerit.

Koulutettu narsisti.

Joustamattomuus.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 12:43"]Eli tämmöinen asia että vaikuttaako puolison valinnassa tai puolison ammatti ja koulutus? Eli kelpaako mikä vaan ammatti ja koulutus ja jos ei kelpaa, niin miksi ei? Itselläni ei ole väliä että minkö koulun puoliso on käynyt ja minkä alan ammattilainen hän on (kunhan ei ole ilotyttö), eikä hänen palkkansa vaikuta millään lailla. Itse valitsin puolisoni rakastumalla häneen pitkän seurustelun aikana.

[/quote]

Ei vaikuttanut pätkääkään. Puolisoni oli lukion tokalla ja minä perhossa kun aloimme seurustelemaan. Tavattiin koillisahjon nuorisoteatterissa, jossa olimme näyttelijöinä. Itse valmistuin perhosta kokiksi ja työn ohessa opiskelin lukiossa ylioppilaaksi. Puolisoni, eli aviomieheni taas valmistui lukiosta, kävi armeijan, meni ammattikouluun, valmistui ammattiinsa ja työskenteli alallaan 6 vuotta, ennen kuin meni ammattikorkeakouluun korottamaan pätevyyttään ja sen jälkeen takaisin töihin ylikonenestarina.

Ei vaikuta. Enemmän minuun vaikuttaa se onko muut kiinnostuksen kohteet samoja ja arvomaailma sama. Jos rakastuisin niin täytyy olla sitä kemiaa seksuaalisesti, ynnä miehen pitää olla positiivisesti jollainlailla "hassu" ja turvallinen.

Tai no pornonäyttelijää en voisi huolia taikka eläinkokeita tekevää taikka palkkatappajaa.

Pitää olla idiootti jos luulee että koulutus korreloi älykkyyden kanssa. Paremminkin tavoitteiden ja vaatimusten kanssa. Moni älykäs jättää mielellään opinnot sikseen. Tähän kohtaan vedän Einstein-kortin. Ei kyseinen herrakaan kauheasti koulun penkeillä viihtynyt.

Jotenkin tuntuu että moni valitsee korkean koulutuksen vain siksi, että on epävarma omien lahjojensa kanssa. Korkeaan koulutuspaikkaan tarvitaan vain paljon lukutunteja, ei niinkään älyä. Paremmin siis ulkoa muistamista, jotka sitten hyvin nopeasti unohdetaankin. Eri asia on sitten OIKEASTI menestyä akateemisella alalla ja luoda uutta, eikä vain toistaa muiden havaintoja. Suomi on täyttä näitä ns.akateemikkoja, jotka ei luo uusia älyllisiä työkaluja. Näkeehän sen jo innovaatioistakin.

Jotta oikein joku näsäviisas akateemikko vetäisi nyt herneen onteloihin asti, päätän mainita että itse olen 6 pisteen päässä mensasta, mutta valitsin duunarin hommat. Kuitenkin vapaa-ajallani viihdyn tieteen parissa, mutta en ikinä sitä haluaisi ammatikseni tehdä. ;)

Humanistinen, yhteiskuntatieteellinen tai taidealan koulutus korreloi vahvimmin minulle tärkeiden arvojen kanssa.

Naisen koulutus tai ammatti eivät sinänsä merkitse minulle mitään. Jos kemiat kohtaavat, niin ne kohtaavat, eikä käyntikortin tittelillä ole vähäisintäkään vaikutusta suuntaan tai toiseen. Toisaalta kemiat kohtaavat todennäköisimmin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on samankaltainen elämäntapa, tavoitteet ja arvomaailma kuin minulla. Tällainen ihminen on sitten useimmiten tehnyt samankaltaisia valintoja elämässään kuin minä, kun taustavaikuttimetkin ovat samankaltaiset. Näin ollen jälkikäteen tarkasteltuna voi vaikuttaa siltä, että olen valikoinut kumppanini nimenomaan koulutuksen ja muiden ulkokohtaisten tekijöiden perusteella, vaikka todellisuudessa olenkin tehnyt valintani muiden tekijöiden perusteella.

Ei tolla ole mitään koulutusta eikä ollut työpaikkaakaan kun tavattiin. Nykyisin on kaupan kassalla. Ei kai tuollasella ole rakkauden kanssa mitään tekemistä?

Mulle ei ole mitään väliä mikä koulutus mahdollisella puolisollani olisi. Olkoon vaikka lääkäri tai haudankaivaja. Vähän karsastan ajatusta työttömästä miehestä, en kyllä ehdoin tahdoin työtöntä miestä ottaisi. Olen itse kauppakoulun käynyt ja elätän itseni omalla työlläni. En halua elättäjää tai elätettävää. Mulle on paljon tärkeämpiäkin asioita miehessä kuin koulusta saatu paperi ja palkkakuitin numerot.

Sen olen huomannut, että miehet ovat todella nirsoja nykyään, myös koulutuksen suhteen. Olkoon mies vaikka autonasenja niin ei se viitsi enempää tuttavuutta tehdä kun saa tietää että naisella ei ole vähintään AMK käytynä, korkeakoulutetuista puhumattakaan.

Mieluiten akateeminen, koska olen itsekin sellainen (teen väitöskirjaa). AMK:sta ja ammattikoulusta valmistuneiden pitää olla jo aika hurmaavia, että harkitsisin pidempää suhdetta. Toistaiseksi tämä ei ole ollut kyllä mikään ongelma, koska asun yliopistokaupungissa, jossa mukavia JA nättejä akateemisia naisia on pilvin pimein.

Kysymys on osaltaan myös palkkatasosta: en halua elättää ketään. Oma palkkatasoni ei ole vielä häävi (40 k€ vuodessa), mutta nousee ajan mittaan.