Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Aion ehdottaa, että aviomieheni saa ottaa tyttöystävän

Vierailija
23.10.2020 |

Taustaa: olemme nelikymppinen pariskunta. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, lapsiakin on. Suhteemme on ihan hyvä, mutta hyvin kaverillinen. Seksiä on enää hyvin harvoin, eikä se ole missään vaiheessa ollut kovin kiihkeää. Olemme kyllä ihan aidosti rakastuneita (tai ainakin alussa olimme), mutta pääasiallisesti yhteiselämämme perustuu järjelle, ei roihuaville tunteille. Suhteessamme ja elämässämme on kuitenkin niin paljon hyvää, ettei kumpikaan halua erota.

Tiedän, että mieheni kaipaisi enemmän seksiä. Varmastikin hän toivoisi, että sitä olisi minun kanssani, hän on koko ajan ollut siinä aloitteellisempi. Minä taas en kaipaa seksiä yhtään. Joskus käytän sooloseksiä nukahtamisen apuna, mutta enpä muista milloin olisin kokenut seksuaalista halua joko masturbointiin, saatika mieheeni.

Kerään nyt rohkeutta, jotta uskaltaisin ehdottaa miehelleni suhteen avaamista. En ensisijaisesti halua itselleni vapautta innostua jostain uudesta ihmisestä, vaan haluan tuoda seksuaalisuuden takaisin mieheni elämään. Saattaa olla, että sen myötä oma haluni herää myös, joko miestäni kohtaan tai sitten jotain ulkopuolista kohtaan.

Onko muilla tällaisia järjestelyitä? Mitä kannattaa ottaa huomioon? Toki tarkoitus on tehdä pelisäännöt yhdessä (jos mies suostuu koko hommaan), mutta jotain opittavaa ehkä muiden kokemuksista olisi.

"Pahin" skenaario olisi kai se, että jompikumpi rakastuu ja haluaa erota. Ajattelen kuitenkin niin, että ainakin tämän platonisen suhteen kehityskaari johtaa varmasti eroon ennemmin tai myöhemmin. Avoimempi suhde saattaisi tuoda riittävästi liikkumavaraa ja vapautta, jotta hyvä arki saa säilyä sellaisenaan. Ja toisaalta, toiseen rakastuminen ei välttämättä edes haittaisi, kunhan se toinenkin osapuoli ymmärtää, että ero ei ole ainoa tapa jatkaa uutta rakkaussuhdetta. Olisin siis avoin polygamiseenkin elämään.

Kokemuksia vastaavasta siis kaipailen.

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
23.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein fiksuinta olisi, jos sanoisit miehelle, että käy silloin tällöin tyydyttämässä patoutunutta seksin tarvetta maksullisen ammattilaisen luona. Se olisi kaikkein riskitön vaihtoehto.

Siinä ei tulisi tunteita ja rakastumisia puolin eikä toisin. Lisäksi rakkauden ammattilaisen kanssa ei ole pelkoa mistään taudeista tai yllätysvauvoista, kun seksi tapahtuu aina suojattuna. 

Tässä skenaariossa sinä saisit yhä sen miehen tunnepuolen ja läheisyyden muuten itsellesi. 

En usko, että mieheni haluaisi käydä maksullisissa.

Minua ei myöskään haittaa jakaa miehen tunnepuoli tai läheisyys. Ajatuskin on jotenkin absurdi: onko se jotenkin minulta pois, jos miehellä on läheisyyttä ja tunteita jonkun toisenkin kanssa?

Tiedostan kyllä, että nämä ovat vain minun (lapsellisia, kypsiä?) ajatuksiani. Mies voi olla täysin toista mieltä. Olemme puhuneet joskus parinvaihdosta lähinnä vitsillä, mutta polyamoriakeskustelu on kyllä täysin uusi aluevaltaus.

Ap

Parinvaihto ei kuulosta teille sopivalta. Polyamiria kyllä. Pystyisittekö molemmat siihen? Miehesi viettäisi välillä aikaa toisen naisen kanssa muutenkin, kuin seksin merkeissä, ja sinä toisen miehen kanssa, tjs?

Vierailija
42/43 |
23.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein fiksuinta olisi, jos sanoisit miehelle, että käy silloin tällöin tyydyttämässä patoutunutta seksin tarvetta maksullisen ammattilaisen luona. Se olisi kaikkein riskitön vaihtoehto.

Siinä ei tulisi tunteita ja rakastumisia puolin eikä toisin. Lisäksi rakkauden ammattilaisen kanssa ei ole pelkoa mistään taudeista tai yllätysvauvoista, kun seksi tapahtuu aina suojattuna. 

Tässä skenaariossa sinä saisit yhä sen miehen tunnepuolen ja läheisyyden muuten itsellesi. 

En usko, että mieheni haluaisi käydä maksullisissa.

Minua ei myöskään haittaa jakaa miehen tunnepuoli tai läheisyys. Ajatuskin on jotenkin absurdi: onko se jotenkin minulta pois, jos miehellä on läheisyyttä ja tunteita jonkun toisenkin kanssa?

Tiedostan kyllä, että nämä ovat vain minun (lapsellisia, kypsiä?) ajatuksiani. Mies voi olla täysin toista mieltä. Olemme puhuneet joskus parinvaihdosta lähinnä vitsillä, mutta polyamoriakeskustelu on kyllä täysin uusi aluevaltaus.

Ap

Parinvaihto ei kuulosta teille sopivalta. Polyamiria kyllä. Pystyisittekö molemmat siihen? Miehesi viettäisi välillä aikaa toisen naisen kanssa muutenkin, kuin seksin merkeissä, ja sinä toisen miehen kanssa, tjs?

Polyamoria on varmasti juuri se, mitä itse haluaisin. Enkä tarkoita, että minä tarvisin siihen välttämättä ketään, jo miehen viriili suhde toiseen naiseen voisi olla sopiva lisä meidän onnelliseen elämään.

En ole koskaan joutunut pelkäämään miehen menettämistä tai en ole joutunut millään tasolla jakamaan häntä. Kokemus siitä, että mies ei olekaan itsestäänselvyys saattaisi parantaa meidänkin suhdettamme. Voi kuulostaa tyhmältä ja raadolliselta. Mutta kyllähän jokainen kaipaa sitä tunnetta, että puoliso haluaa olla juuri sinun kanssasi, vaikka vientiä olisi muuallakin. Tai ainakin minä haluaisin tuntea niin.

Jos itse kohtaisin henkilön (miehen tai naisen), jonka mies hyväksyisi ja joka olisi valmis tähän hyvin epätavalliseen elämään, saisi hänkin toki liittyä elämäämme. Mutta seksiä en kaipaa. Pääasiallinen syy olisi tuoda se takaisin miehelle.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
24.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on varmaan monen mielestä hölmöä tai jotenkin muuten joku tästäkin järjestelystä luultavasti keksii loukkaantua, mutta meillä on myös aika erikoinen järjestely vs 'normiliitto'. Minulla ja miehelläni seksitarpeet menevät vähän eritahtiin, miekkonen on varsin virittynyt about aina ja itsellä melko kausiluontoista. Joskus ihan kiimassa koko ajan ja sitten taas viikkokausia ei mitään. Tähän kun lisään, että herra sattuu olemaan ns ylivarusteltu luonnonoikku, niin liittomme alkuvaiheessa olin usein vähän helisemässä paikkojeni kanssa miekkoseni yli-innokkaan touhun kanssa (naiset tämän ehkä ymmärtävät).

Rakastamme toisiamme ihan yli kaiken ja homma luistaa, seksistä voimme jutella kaikenlaista ja suhtaudun siihen aika luonnollisena asiana. Mitä sitä luonnolleen voi tai tarvitsee edes voida...

No sattuman kautta erittäin läheinen ystäväni elelee itsekseen, eikä enää halua erojen jälkeen sitoutua. Joskus henkeviä keskusteltuamme hän valitteli ainoastaan säännnöllisen seksin puutetta ja sai minut ajattelemaan omaa tilannettamme. Kai siinä jonkun viinin jäljiltä kehtasin ottaa puheeksi oman tilanteemme ja aluksi puolivitsinä ehdotin win-win-win juttuna että voisi tarpeen tullen lainata miestäni.

Aikaa vähän kului, kunnes otollinen yhteissauna keskenämme auttoi vähän eteenpäin. Huvitti hieman, kun hän ensi kerran näki mieheni elimen ja sanoi jäähyllä 'ymmärtävänsä nyt täysin minun juttuja'  Vähän ehkä kiihottikin katsella, miten se kaikki silloin alkoi ja nykyisellään järjestely on aika luonnollinen osa elämäämme.

Mieheni käy noin kerran-pari viikossa naimassa kaverini kanssa tai joskus hän kyläilee sovitusti luonamme tarpeen tullen. Mies saa nauttia ja purkaa paineensa, minulle kyllä riittää aina kun haluan. Ystäväni on  todennut ymmärtävänsä minua ja saa myös tarpeisiinsa seksiä.