Onko kerrostalossa kamala asua?

Riippuu hirveästi asuinalueesta! Se kuitenkin määrittää naapuruston asukkaiden käyttäytymistä jonkin verran. Tarkoitan, että Helsingissä Kruununhaan jugend-taloissa asuu aika paljon sivistyneempää väkeä kuin Kontulan ostarin vieressä. Kuulostaa pahalta (anteeksi), mutta kyllä se vaikuttaa. Paljonko kuuluu melua, millainen yhteishenki talossa on, rikotaanko yleisissä tiloissa olevat yhteiset tavarat, miten sujuu yhtiökokoukset, tervehditäänkö, onko turvallista lapsille jne.

Minä asun kerrostalossa, jossa on todella vahna me-henki. Yhteisiä tiloja on ns. juhlahuone, puutyöhuone, pesula, kuivaushuone, kellarivarastot, kattoterassi + saunat, urheiluvälinevarasto, vaunuvarasto ja pyörävarasto. Sekä paikoitusalue sähköpostokkeilla. Kaikki huolehtivat talosta yhdessä! Lapset tuntevat naapurit ja apua löytyy seinän takaa. Omaa porakonetta ei tarvitse ostaa, kun puutyöhuoneesta voi lainata jne. jne. 

Huoltoyhtiö ja siivoufirma huolehtivat kunnossapidosta ihan hyvin. Oma talonmies olisi vielä kivempi, mutta harvoissa taloissa enää ainakaan Helsingissä.

Maksamme yhtiövastiketta (hoitovastike), jolla kerätään kokoajan hieman extraa tulevia remontteja varten. Yhtiövastike koostuu hoitovastikkeesta ja mahdollisesta lainaosuudesta, joka voi nousta paljonkin isojen remonttien yhteydessä, kun taloyhtiö joutuu ottamaan yhtiölainaa kattaakseen vaikka hissi- tai putkiremontin. Yleensä lainaosuuden voi maksaa myös kerralla pois, jolloin maksettavaksi jää kiinteä hoitovastike. Meidän talossa se on n. 300 eur (meillä 100 neliötä). Vastikehan lasketaan neliöiden mukaan. Yhtiövastike ei ole sillä lailla kiinteä, etteikö se voisi nousta eli ei kannata liian tiukille vetää taloutta. 

Paras olisi muuttaa suht. uuteen taloon tai sellaiseen vanhaan, josta pidetään hyvää huolta (kuten meidän). Meillä ei ole naapureista ollut häiriötä. Alussa yläkerran hammaslääkäristä kuului askelääniä, mutta he suostuivat neuvottelun jälkeen vaihtamaan lattiamateriaalinsa ja ongelma poistui. Niin, monissa taloissa liikehuoneistot ja toimistot tuovat yhtiön kassaan lisätuloa vuokrien ja yhtiövastikkeiden muodossa. 

Sivistyneessä taloyhtiössä osataan jättää naapurit tarvittaessa myös rauhaan. Itse en ole törmännyt kerrostalokyyliin tai laputtajiin tms. ongelmatapauksiin. Mutta alue kannattaa valita tarkkaan ja mielellään jopa haastatella talon asukkaita, jos aikoo tehdä talon asunnosta tarjouksen (jos mahdollista & rohkeutta käydä pimputtamassa ovikelloa). Kannattaa myös käyttää puskaradiota. Tiedän useita perheitä, jotka ovat muuttaneet kavereiden naapuriin heidän suosituksistaan. Ongelmatalojakin kun kuitenkin löytyy.

Kerrostalossa asuminen on yhtä helvettiä. Ja onko ihan järkevää, että miehesi luopuu toimivasta yrityksestä näinä aikoina, ihan vain sinun mielihalusi takia? (että saat katsella ihmisiä ikkunasta)

Isomman kaupungin keskustassa asuminen on kallista. Pitää olla ns. massi kunnossa tai vaihtoehtoisesti sossun elätti.

Lähtekää siitä, että hommatkaa ensin kumpikin työpaikka sieltä isosta kaupungista. Katsokaa sitten, että onko teillä rahkeita asua sittenkään siellä.

Se kadulla kävelevien ihmisten katselu alkaa muuten kyllästyttää melko äkkiä, nimimerkillä kokemusta on.

Kuulostaa ihanalta.

Mä olen käynyt aika paljon taloja läpi ja Helsinkiin haluaisin, mutta en mihinkään huonolle alueelle eli se tarkoittaa sitä, ettei meillä ole siihen varaa. Mulla on niin kovat kriteerit jo talosta ja sen sijainnista, näköalasta ja kaikesta, joten jos mies suostuisi muuttoon, niin kun mä alkaisin vielä naapureita koluamaan läpi, niin eihän me ikinä päästäisi muuttamaan. ;-)

Mä olen niitä ihmisiä, jotka eivät häiriinny kovin helpolla, joten kerrostaloasuminen tuskin tuottaisi vaikeuksia, vaikka naapureissa asuisi hieman kovaäänisempää porukkaa tai talo olisi vilkasliikenteisen kadun varrella.

No, ei oo kauheen kiva kuulla koska yläkerran naapurit harrastaa seksiä, käy ykkös- ja kakkoshädällä, riitelee yms.

Ei todellakaan. Kerrostalo on mulle ainoa mahdollinen asumismuoto. Rivarit on ihan syvältä ja oktalo ihan liian vaativa, kallis ja työläs.

Jos talossa on paljon vuokralaisia (niissä omistusasunnoissa), niin johan lähtee pyykit narulta. En halua leimata kaikkia vuokralaisia varkaiksi, mutta meidän talossa kun pari mummoa kuoli ja kuolinpesät laittoivat asunnot vuokralle, niin johan alkoi "tapahtua". Kakkaa hississä, oksennusta aulassa, sammunut naapuri käytävällä, pöllityt lakanat, varastetut fillarit, rikottu aita, lasten hiekkalelutkin varastettiin. Muutama epärehellinen ihminen voi pilata koko talon yhteishengen. Yleensä omistusasuinnoissaan itse asuvat ns. osakkaat eivät riko tai sotke, koska tajuavat, että yhteisestä yhtiövastikkeesta ne ylimääräiset siivouskulut tai korjauskulut katetaan.

Omakotitalossa on puolensa ja kerrostalossa omansa. Niin hyvät kuin huonotkin. Itse asun nykyisin tosi kivassa talossa, ainoa häiriö on alakerran naapurin haukkuherkkä piski.

Aika heikko äänieristys. Meidän talossa ei kuulu naapureista hiiskaustakaan...

Ei tämä ole oikeastaan vain mielihalu. En ole ikinä tykännyt nykyisestä asuinpaikkakunnastamme, talo on pelastanut paljon, koska se on niin upea.

En tykkää asua maalla, missä kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä ja se mieletön mielenkiinto muiden ihmisten elämää kohtaan, se on jotain järkyttävää. Vaikka sen yläpuolelle pääsee, niin silti se on olemassa. Ja vaikka mekin ollaan vanhahko pariskunta ja ikääkin alkaa olemaan jo, mutta vaikka keskustassa asutaan, niin täältä ei pääse minnekään ilman autoa. Ilalla jos haluaisit mennä hyvin syömään ja parille drinksulle, se ei onnistu. Tai sitten maksat satasia taksille. Paikalliset kulkevat vain kouluaikana.

Ollaan nyt asuttu 17 vuotta miehen haluamalla tavalla, mun mielestä olis kiva välillä vaihtaa maisemaa. Varsinkin kun lapsetkin ovat jo isohkoja ja isommassa kaupungissa on paljon paremmat opiskelumahdollisuudet.

Ja kerrostalo tuo mun mielestä tietyn vapauden. Ehkä se on vain mun kuvitelmaa, mutta kovin haluan sitä. =)

Me asutaan keskustakerrostalon ylimmässä kerroksessa, eikä ikinä muuteta muualle. Tässä on kaikki: sijainti on loistava, kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin heti oven ulkopuolella. Uusi talo, hyvät äänieristeet, kaikki toimii moitteettomasti. Ei tarvitse huolehtia remonteista, ei kökkiä tonkimassa multaa, ei hikoilla lumitöissä. Yksi puhelinsoitto ja huoltomiehet on paikalla jos tarvitsee.

Talon muut asukkaat elävät omaa elämäänsä, tervehditään ja vaihdetaan muutama sana hississä, muuten ei olla yhteydessä. Oma rauha, kukaan ei kyttää eikä vaadi mitään.

Ai kauheeta seiska! Juuri tuollaisella mieskin mua pelottelee ja varmasti monessa paikassa ihan todellisuutta.

ap

Riippuu ihan täysin asuinalueesta ja kerrostalosta , missä asut. Mutta ei sen aina niin auvoista ole kerrostalossakaan asua. Meillä on omassa talossa huoltomies, jonka pitäisi hoitaa piha-alueiden hoito ja pienet rempat taloyhtiössä. Vaan ei toimi tämä systeemi ja tästä on väännetty kättä jo monet vuodet taloyhtiössä. Me maksamme miehelle palkkaa ja tämä ei hoida hommiaan. ärysttävää. Ite joutuu usein lakaisemaan rapusta lumet, hiekoittamaan pihaa yms. pientä mikä kuuluis huoltomiehen hoitaa. Lisäks taloyhtiössä kiehuu hallituksessa muutenkin.Kyttääminen on on arkea.

Vanhassa kerrostalossa on myös jatkuvasti ollut remonttia, mikä käy hermon päälle, kun olen ollut päivisin kotona( ensin opiskelija, nyt työtön). Toiset remontit on vaatineet uutta remonttia, kun edelliset on menneet pieleen. Rappukäytävästä tulee tupakan ja ruoan hajut omaan kämppään, vaikka tiivisteet on vaihdettu ovista moneen kertaan. Shall I continue?

itse olen asunut lapsena 22 vuotta omakotitalossa ja nyt 7 vuotta kerrostalossa ja voin sanoa, että mittani on täysi! Onneksi puolen vuoden päästä pääsee muuttamaan ihan omaan omakotitaloon, jossa saan tehdä mitä haluan, ilman että tarvitsee miettiä "hiljaisuus" aikoja. Kyllä mun mielestä kerrostalossa asuminen on *erseestä.

Mutta eihän sitä voi tietää jos ei ole asunut, joten siitä vaan kokeilemaan. toiset viihtyy, toiset ei. minä en.

Ap, teillä on hyvät syyt pysyä nykyisessä asuinpaikassanne, joten oikeastaan kerrostalo asumismuotona on herttaisen yhdentekevä asia tuossa yhtälössä.

Mutta noin muuten: kerrostaloja on moneksi. On hyvinhoidettuja taloyhtiöitä, joissa paikat pidetään kunnossa ja yhtiövastiketta kerätään tarpeeksi niin, ettei jokainen pikkuasia johda kriisiin ja lainanottoon.

Ja on taloyhtiöitä, joissa vastike on pieni, mutta vastaavasti kaikki korjaustarpeet aiheuttavat ongelmia. Kuten omakotitaloissakin, myös kerrostaloissa voi tulla yllättäviä korjaustarpeita.

Yhtiövastikkeen kokoon vaikuttaa myös, onko taloyhtiöllä tuloja mm. kivijalkamyymälöistä. Kaupunkikeskustoissa voi olla vastikkeettomia yhtiöitä, joiden menot katetaan yhtiön alakerran myymälä/virasto/toimistovuokratuloilla.

Näissä taloyhtiöissä tietysti se osakkeen hinta on sitten hulppeampi.

Vastikkeella maksetaan talon kaikki yhteiset kulut, siis myös lämmitys, verot ja mahdolliset tontinvuokrat. Siinä mielessä et voi väittää, että asuminen olisi välttämättä omakotitalossa sen kalliimpaa - siellä maksat itse nuo kulut.

Olennainen ero on, että taloyhtiössä - on kyse sitten kerrostalosta tai rivarista - et voi itse päättää remonteista. Niistä päätetään enemmistöpäätöksellä yhtiökokouksessa, ja huonolla tuurilla voi käydä kuten meille.

Teetimme v. 1989 valmistuneen talon asunnossa itse kylpyhuoneremontin 2009 ja maksoimme tietysti sen täysin itse (ei ollut kosteusvauriota, ainoastaan epäily sellaisesta, joten taloyhtiö pesi kätensä täysin). Kas kummaa, v. 2012 taloyhtiö päättikin yhtiökokouksessaan kunnostaa kaikki märkätilat, ja luonnollisesti pääsimme maksamaan sitten muiden remontteja. Juu, saatiin 80% hyvitys hinnasta (10% ikävähennys per vuosi taaksepäin laskien vuodesta 2011), mutta silti homma maksoi viitisen tonnia, ja sillä rahalla saimme erillisvessan remontoitua, ei muuta. Ihan kiva.

Toisaalta, tuolla märkätilaremontilla säästetään taloyhtiön kuluja, kun vesivahinkoja ei paukahtele lähivuosina muutamaa kpl vuodessa yhtiön taloutta rasittamaan ja yhtiövastiketta nostamaan. Että siinä mielessä investointi ehkä kannatti silti.

Toinen ominaispiirre kerrostaloyhtiössä asumisessa luonnollisesti on oman rauhan puute. Äänieristyksistä on paljon kiinni, elämisen äänet kuuluvat joskus niin herkästi seinän tai lattia läpi, että naapurin normaalieläminenkin voi häiritä. Saati sitten yötä myöten bilettävät teinit.

Hyvää on se, että kaikkea pikkuremonttia ei tarvitse itse hoitaa. Taloyhtiö vastaa vähintään pinnoista, putkista ja ikkunoista ja ovista. Meidän taloyhtiö myös nyt märkätiloista (mutta niistäkin vain, jos yhtiö hyväksyy kosteusvahingon olemassaolon, muuten vetäytyvät sen taakse, että asukas "haluaa muuten vain huvikseen uusia kaakeleita tai pyttyjä").

Kääntöpuoli tuossa on, että melkein mikä tahansa remontti pitää nykyään hyväksyttää ja tarkistuttaa taloyhtiöllä, joko isännöitsijällä (maksua vastaan luonnollisesti) tai hallituksella. Seiniä saa maalata ja tapiseerata ilman, mutta eipä enää juuri muuta (laki muuttui pari vuotta sitten tiukemmaksi).

Minä asun vuokralla kunnan omistamassa kerrostaloasunnossa, joten tämä on monille kaikkein karmein elämänkohtalo mitä voivat itselleen kuvitella. Tykkään. :) Olen asuntu omakotitalossa ja rivarissa, ja kaikissa on omat hyvät puolensa, mutta tässä elämänvaiheessa, kun lapset ovat pieniä, on sijainti tosi tärkeä, ja tämä on loistavalla paikalla. Meidän kerrostalossamme lähes kaikki käyvät töissä tai opiskelevat, järjestyshäiriöitä ei ole ollut, ja ihmiset ovat ihan tavallisia, suurehko osa työskentelee hoitoalalla. Meillä ei ole seinänaapureita eikä koskaan ole kuultu melua mistään. Tietenkin voisi olla eri asia, jos saisimme yläkerran naapuriksi jonkun meluisan perheen. Mutta juuri nyt olen tyytyväinen. Naapurit ovat kivoja, satunnaisesti kahvitellaan tai rupatellaan, mut kenenkään elämään ei tuppauduta.

Minä olen henkilökohtaisesti tosi onnellinen tästä asumismuodosta ja sijainnista, koska voin paremmin kun näen erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, pääsen kävellen minne vain ja jotenkin tykkään kun on elämää ympärillä.

Kerrostalossa kaupungin sykkeessä on ihana asua! Minua ei saisi omakotitaloon tai rivariin mistään hinnasta. 

sorry, siis et voi väittää, että omakotitalossa olisi sen HALVEMPAA...

13

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 11:20"]Ei todellakaan. Kerrostalo on mulle ainoa mahdollinen asumismuoto. Rivarit on ihan syvältä ja oktalo ihan liian vaativa, kallis ja työläs.

[/quote]

Just päinvastoin. Krstalo on kuin häkki.

Kiitos vastauksista! Sain paljon ajattelemisen aiheita.

Varsinkin 13 antoi aika kattavan "tietopaketin". =)

Riippuu mitä arvostaa. Helsingin keskustassa ei voikaan asu omakotitalossa. Minusta on myös ihanaa, että lumenluonnit, hiekoitukset, patterien säätämiset ja isot remonttisuunnitelmat hoitaa joku muu. Pidän kaupungin vilinästä, vanhan talon suurista ja korkeista huoneista, isoista ikkunoista ja ikkunasyvennyksistä. Nämä kaikki tuovat kotiimme ihanaa tunnelmaa. Talossamme on useita ihmisiä, jotka ovat asuneet samassa kerrostalossa lapsuudestaan asti, joten talossa on ihanasti myös historiaa läsnä.

Ja mikä parasta, naapureihin on riittävän etäiset välit. Tervehdykset ja muutama sana vaihdetaan kun nähdään, mutta ei mitään tungettelua tms.

Tosin vanhoissa taloissa on omia ongelmiakin, osa kerrostaloista on kylmiä, osa kuumia, lämpötilaa ei ainakaan voi säätää yhtä hyvin kuin omakotitalossa. Ja pienet lapset joutuu ihan itse viemään kadun toisella puolella olevaan leikkipuistoon.

Me asumme keskisuuren kaupungin keskustassa pienkerrostalossa jossa on 10 asuntoa ja ikinä en muuta pois jos ei ole pakko.

Tässä on pieni mutta kiva sisäpiha ja meillä on oma terassikin.

Kaikki tuntevat toisensa mutta saa myös olla omassa rauhassa.

Talkkari on vain talvella eli tekee lumityöt.

Kesällä hoidamme pihan itse mutta siihen voi osallistua omasta halusta eli ketään ei pakoteta mihinkään ja hyvin on homma toiminut kun on pari ahkeraa viherpeukaloa talossa.

Kesällä olemme monesti talon ainut perhe joka on kotona kun naapurit on mökeillä ja reissussa joten välillä tuntuu kuin asuisi "omakotitalossa".

Talo on rakennettu 1995 ja on hyvässä kunnossa ja taloyhtiön talouskin on hyvin hoidettu eli yhtiövastike on edullinen mutta väärissä asioissa ei säästetä eli kaikki pikku "viat" hoidetaan heti ja mitään isoja remppatarpeita ei ole.

Ap ei voi tilanteelle enää mitään, mutta muille sanoisin, että kerrostaloasuminen on erittäin hyvä vaihtoehto näinä epävakaina aikoina.

Vaikka ap ja miehensä haluaisivat joku päivä pois maaseudulta, he saattavat olla nalkissa, sillä koko ajan vähemmän halutaan kaukaa keskeltä ei-mitään isoja omakotitaloja. Joutuu odottamaan pitkän aikaa, että ostaja löytyy ja sittenkin saattaa olla että joutuu myös alentamaan hintaa.

Liian isojen ja liian kauas kaikesta rakennettujen asuntojen aika on auttamatta ohi. Kannattaa välttää niitä, niin välttää tulevaisuuden jälleenmyyntiongelmat myös. Väitän, että ap ja miehensä ovat ongelmissa siinä vaiheessa, jos miehelle ei enää löydy duunia omalta paikkakunnalta.