Minkälainen ihminen sanoo, ettei pidä ilmeettömistä ihmisistä?

Ilmeetön on vakavasti mielisairas vajacki.

Epäintuitiiviset ihmiset siitä ahdistuu kun ei koko ajan hymyile ja pälätä. He alkavat provosoida susta reaktioita hyvin nopeasti. Ihmettelin sitä vuosikausia, kunnes totesin että heillä ei ole minkäänlaista intuitiota. Ei minun tarvitse provosoida reaktiota kenestäkään, kun vaistoan jo millaisia he ovat. Sekin tuntuu ahdistan heitä.

Tulkaa Helsinkiin, niin täällä sitä ilmettömyyttä vasta on!!

Vierailija kirjoitti:

Oi, miten hienoa argumentointia :D

Mitä tarkoitetaan ilmeettömällä? Jos ihmistä, joka ei ilmaise mitään tunteita, voisin sanoa etten pidä ilmeettömistä ihmisistä. En toki kenellekään ääneen kasvotusten, mutta hiljaa itsekseni olisin tuota mieltä. Enkä ole huomionkipeä tai mikään drama queen itse, mutta mielestäni tunteiden ilmaisu myös kasvonilmein kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. 

Räikkönen ilman voitonhuumaa ja puolisoa on melko ilmeetön.

Minä en pidä. Mistä ominaisuuksistani haluat tietää?

Huomaan itsestäni, että kyllä olen ilmeikäs, mutta ne ilmeet ovat vain teennäinen naamari. Kun katson ihmistä josta oikeasti pidän, tunnen miten hymy sulaa kasvoille itsestään vs. se poskipäitä kiristävä tunne. Myös valokuvissa näkyy ero. Pari ihmistä saa minusta ihan eri näköisiä kuvia kuin muut.

Kelpaako ilmeettömiä inhoavalle ne kaikki tekoilmeet joita käytän päivittäin sosiaalisissa tilanteissa vai huomaisiko teeskentelyn? Harvempi huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurissa suu hymytön ja lähes ilmeetön tyttö. On 8-vuotias, ja minusta hänen kanssaan kommunikointi on jollain tapaa kummallista. Hänestä ei tiedä, tarkoittaako hän jotain huumorilla, vai onko hän vakavissaan. Hänen leikkejään kun seuraa (leikkii oman lapseni kanssa), on kuin katselisi robottia. Lapsi hymyilee hyvin harvoin. En usko, että hänellä on mitään hätää, kotonaan tai muutenkaan. Hän vain on sellainen. 

Olen myös tavannut useita tämän tytön kaltaisia aikuisia, ja ehkä sitten olen pinnallinen tavis-Tiina, mutta näiden ihmisten kanssa kommunikointi on kuin juttelisi terraariosta takaisin tuijottavalle liskolle. Toki moni on työelämässä ollut pätevä siinä mitä tekee, ja heidän kanssaan tulee toimeen paremmin kuin iki-negatiivisen valittajan kanssa tulee, mutta silti siinä on jotain kummallista mukana. 

Ihmisille on normaalia lukea eleitä ja ilmeitä. Käsien asentoa, pään asentoa, katsetta jne. Ehkä kyseessä on jokin alkukantainen taistele tai pakene - reaktio, koska toisen aikeista ei voi olla varma. 

Asperger-tyttö

Sellaiset ihmiset, jotka ei osaa lukea äänenpainoja. Tarvitsevat ilmeet vahvistamaan viestiä. Ja kun äänenpaino ja ilmeettömyys menevät ristiin, alkaa ahdistaa.

Osaan feikata ilmeitä, mutta ne tulee vähän jälkijunassa. Tyyliin mietin:"Okei, tommonen ilme ja viesti, mun kannattaa tehdä nyt tällainen ilme." Viestintäni on kuulemma huoliteltua.

Pääasiassa keskityn vastaanottamaan viestiä, ilmeiden ja eleiden lukeminen on työlästä. Niitä kun voi lähteä analysoimaan miljoonittain:" Onko tuo nyt: vihainen/kettuileva/huvittunut/ärtynyt/hämmentynyt" Siksi ilmeettömät ihmiset ovat jopa helpompia. Ei tarvitse ymmärtää kuin asia, ei non-verbaalia.

Lisäksi ihmiset, jolla on voimakkaat juonteet otsassa ja kulmien välissä tulkitsen herkästi ärtyneiksi. Vaikka se on vain juonne ihossa.

T.Eräs asperger nainen

Sellainen ihminen, joka haluaa tunnetasolla saada otteen - hyvässä, pahassa tai molemmissa - keskustelukumppanistaan. Ilmeettömästä et pysty päättelemään, menikö mielistelysi tai loukkauksesi perille haluamallasi tavalla. Pokerinaama ei paljasta, miten hän reagoi sanomaasi. Varsinkin koulu- ja työpaikkakiusaajille pokerinaamat ovat harmillisia, koska kiusaaja ei tiedä, onnistuiko vai eikö. Yleensä kiusaajat jättävätkin pokerinaamat rauhaan, koska eivät saa itselleen sitä mielihyvän tunnetta, mitä normaalisti kiusaamisesta saavat.

Mä olen pokerinaama, mutta en aina. Sellaisten ihmisten seurassa, joille haluan näyttää tunteitani, multa löytyy kyllä ilmeet ja eleet. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan kuulu heihin. Ilmeettömyys on mulle tavallaan rooli, jota käytän silloin, kun keskustelukumppani on joku muu kuin mulle läheinen ihminen. Olen ollut useissa työpaikoissa, joissa esiintyy työpaikkakiusaamista. Muakin on jokaisessa niissä yritetty kiusata, mutta kiusaajalle olen ilmeettömyyteni vuoksi kuin teflonpinta. Parin yrityksen jälkeen ovat aina luovuttaneet, koska eivät ole saaneet musta irti sitä, mitä halusivat. Eli tunnetta,