Kuinkakohan moni opettaja on lopettanut kun ei kestä oppilaiden vanhempia?
Tuntuu yleistä olevan se, että oppilaat on mukavia mutta vanhemmat taas sitten keksivät koko ajan mitä hyvänsä mistä voisivat opettajan haukkua...
Kommentit (12)
Minä vaihdoin alaa (tavallaan), ja tässä on nyt kaikki hyvät puolet. Saan edelleen opettaa, mutta en opeta koulussa.
Viimeisin työkokemukseni oli kyllä aika rassaava. Eikä minulla ole mitään myöntämistä siinä, että aivan varmasta minun toiminnassani oli puutteita. Vanhemmista yllättävän moni vaatii opettajalta täydellisyyttä. Ja suuria syytöksiä opettajaa kohtaan tehdään ihan vain siitä, että vaadin oppilaalta samaa kuin muiltakin (läksyjen tekemistä tai myöhästymättömyyttä).
Joitakin muutoksia teen omaan toimintaani, jos vielä koulussa opetan. Viestittely vanhempiin kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä. Ja tietenkin jämäkkä pitää olla, eikä kannata selitellä. Ja viestit pitää kirjoittaa yltiöystävällisesti, ihan imelästi. Jos vastaa vain asiallisesti, niin vanhemmat ottaa sen tylynä. Pitää siis käyttää paljon ilmauksia "voisi olla hyvä ajatus", "jos mahdollista", "lasta voisi varmasti hyödyttää", ja vastaavia. Ei saa kirjoittaa mitään minkä vanhempi voisi mitenkään päin rivien välistäkään tulkita käskyksi tai vaatimukseksi.
Silti minulle ei jäänyt huonoin maku vanhempien kanssa viestimisestä vaan siitä, että jotkut lapset ovat niin kasvattamattomia, että ovat tavattoman röyhkeitä ja nenäkkäitä. Ja tuohan ei minua haittaa, jos eivät häiritsisi tuntia, mutta kun sen tekevät, siinä on työn epämiellyttävin puoli.
Olen tyytyväinen "uranvaihtooni", mutta en ole kouluopetustakaan sulkenut pois tulevaisuuden vaihtoehdoista. En tosin usko, että ikinä kokoaikaisena opetan. Ei kiinnosta kuluttaa itseäni loppuun työn takia.
En osaa sanoa mutta osaan sanoa miksi minä meinasin hermoni menettää kun olin poikani opettajan kanssa keskustelemassa...kun miehestä ei meinaa saada mitään irti ja mies näyttää erittäin selvästi sen miten on mokomat tapaamiset ihan pakkopullaa :( kysyin sitten mitä vaan niin joka asiaan äijä vastaa yhdellä tai kahdella sanalla jatkuvasti kelloon vilkuillen....ei todellakaan mikään mieltä ylentävä kokemus!
Eräs lähisukulainen opetti yläasteella ja irtisanoutui, koska ei jaksanut enää vääntää muutaman ongelmatapauksen ja heidän vanhempien kanssa. Vanhemmat näkivät vain opettajan toiminnassa vikaa, ei omassa lapsessa. Tehtailivat valituksia kaikesta mahdollisesta.
Nyt opettaa aikuisia ja pitää työstään paljon enemmän.
No minulla on jo aika monen vuoden kokemus opena, ja vanhemmat ovat kyllä pääsääntöisesti tosi fiksua ja mukavaa porukkaa. Joku hieman hankalampi joskus on, mutta kun itse on ystävällinen ja asiallinen, kaikesta on hyvällä mielellä selvinnyt. Kollegoilta on joskus ollut huonompi tuuri, mutta yksittäistapauksia nekin. Hullujahan voi tulla vastaan ammatissa kuin ammatissa.
Joo.
Välillä vaan tulee niin asiattomia syytöksiä ettei mitään rajaa.
T: ap joka harkitsee alan vaihtoa jo opiskeluaikana vaikka rakastankin työskentelyä lasten kanssa.
Olen yläkoulun opettaja ja yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä vanhempien kanssa. En vastaa valituksiin, jotka eivät tule rehtorin kautta, en koskaan selittele tekemisiäni (korkeintaan perustelen päätökseni), kieltäydyn kaikesta yhteisestä puuhastelusta, en anna numeroani vanhemmille, käsittelen viestit vain kerran päivässä, kirjoitan korkeintaan kolmen virkkeen vastauksia jne. jne.
Ei ole ollut mitään ongelmia.
Aineenopen kannattaa vältellä luokanvalvojan tehtäviä. Isäni jäi juuri eläkkeelle ja ilmoitti jo 15 vuotta sitten rehtorille, ettei halua luokanvalvojaksi. No, onneksi koulussa oli muita innokkaita, joita se ei haitannut ja taisi siitä yhden tunnin palkankin saada. Isäni sanoi, että luokanvalvojana saa vaan olla koteihin yhteydessä ja selvitellä kaikkea. Helpommalla saa palkkansa pitämällä sen yhden oppitunnin. Nautti työstään, kun ei tarvinnut ikinä olla vanhempien kanssa yhteyksissä. Toki puhelinnumero löytyi koulun sivultakin, mutta vanhat miesopet on siinä onnellisessa asemassa, ettei niiden tekemisiin hevin puututa, kun vaan ovat asiallisia.
Vanhemmissa on varmaan vaikka mitä menijää, mutta itse opiskelen parin opettajan kanssa, jotka ovat vaihtaneet alaa, ja kyllä sellainen tietty oikeassa olemisen pakko, joustamattomuus ja kyvyttömyys olla rento ja hyväntuulinen stressitilanteissa pistää silmään muihin verrattuna (olemme kaikki aikuisia). Ja kuitenkin nuo taidot ovat tosi tärkeitä siinä, että saa sumplittua läpi erilaisia ristiriitatilanteita. Jos opettajan koko olemuksesta huokuu sellainen tietty kympin tytön ylimielisyys (enkä sano että tämä olisi yleistettävissä opettajiin noin yleisesti) niin sen mitättömämmäksi se vanhempi itsensä tuntee, varsinkin jos hänellä on hankaluuksia elämässään ja vähän heikompi itseluottamus, ja sen vaikeampaa vuorovaikutus on. Joten voi olla, että ihan aina se kommunikaation vaikeus ei ole aina vaan sataprosenttisesti siellä vanhemman päässä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 21:47"]
Vanhemmissa on varmaan vaikka mitä menijää, mutta itse opiskelen parin opettajan kanssa, jotka ovat vaihtaneet alaa, ja kyllä sellainen tietty oikeassa olemisen pakko, joustamattomuus ja kyvyttömyys olla rento ja hyväntuulinen stressitilanteissa pistää silmään muihin verrattuna (olemme kaikki aikuisia). Ja kuitenkin nuo taidot ovat tosi tärkeitä siinä, että saa sumplittua läpi erilaisia ristiriitatilanteita. Jos opettajan koko olemuksesta huokuu sellainen tietty kympin tytön ylimielisyys (enkä sano että tämä olisi yleistettävissä opettajiin noin yleisesti) niin sen mitättömämmäksi se vanhempi itsensä tuntee, varsinkin jos hänellä on hankaluuksia elämässään ja vähän heikompi itseluottamus, ja sen vaikeampaa vuorovaikutus on. Joten voi olla, että ihan aina se kommunikaation vaikeus ei ole aina vaan sataprosenttisesti siellä vanhemman päässä.
[/quote]
Aika monet vanhemmat ovat suunnilleen lakimiehellä uhkailemassa, jos opettaja kehtaa edes vaatia heidän kullannuppujaan toimimaan samojen sääntöjen mukaan kuin kaikki muutkin.
Vaihdoin luokanopettajasta tuntiopettajaksi, eipä tarvi olla vanhempien kanssa missään tekemisissä. Ja oppilaitakin on vain se 1-2 tuntia viikossa per luokka, kyllä on paljon helpompaa! Ei kokonaisvastuuta mistään.
Haaveilen lukiossa tuntiopettajan töiden tekemisestä. Siinä tietenkään ei olla enää lasten kanssa tekemisissä vaan paljon isompien mutta kait sen kompromissin kestää sillä ettei tarvitse harva se päivä puhua paukapäiden kanssa puhelimessa.
Se on harmi että vaikka kuinka opettaisi sydämellään, niin vanhemmat yrittävät sabotoida.
Hyvä vanhempi: jos opettajalla on esimerkiksi huomautettavaa oppilaan käyttäytymisestä, se ei tarkoita että sinua tai lapsen persoonaa kritisoitaisiin. Vaan opettaja antaa palautetta käyttäytymisestä. Joskus on pakko antaa ikävääkin palautetta että ristiriitatilanteet saadaan ratkottua ja työrauha takaisin luokkaan.