Olen 37v liikunnallinen nainen, parisuhteessa "yksin"

Anteeksi uskalias ysymys, mutta herätätkö muissakaan seksihaluja, tuleeko ehdotuksia?  Voisitko itse tehdä jotain toisin, että löytäisitte kipinää?

Sitä näin likunnallisena miehenä ihmettelee, että mikä teidä sitten pitää yhdessä. Mikä oli se, johon aikanaan kumppanissasi ihasuit ja rakastuit, niin paljon että, jos ymmärsi oikein olit Ap valmis saamaan jälkikasvua hänen kanssaan. Eikä tuo pelkkä miehsi "liikkumattomuus" ole keromassasi ainoa, mikä hämmentää. Kun uli jo mieleen, että ikäänkuin eläisitte  aivan eri arkea miehesi kanssa. Et maininnu yhään asiaa, jota teksitte vaikka vain joka toinen viikko yhdessä. Onko teillä edes yhteistä puhutavaa keskenänne? 

Ero kun tulee, se on sitten miehelle täydellinen yllätys, kun kaikki oli niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole tuttua. En katselisi seksitöntä suhdetta kahta kuukautta, kahdesta vuodesta puhumattakaan. Mitä tuollaisella suhteella edes tekee?

Minä en asu yhdessä kumppanini kanssa, joten jos toinen ei halua tehdä kanssani mitään, sitten emme näe toisiamme, ja suhde vain loppuu. Tämä on näköjään aika hyvä ominaisuus: se suojelee väljähtäneeltä suhteelta.

Sulla ei ole ikinä ollut suhteessa kahden kuukauden taukoa seksistä? Ja ikää oli?

Ei edes kahden viikon. Ikä sama kuin elämän tarkoitus eli 42.

Kuvioon kuluu alle 4-vuotiaita lapsia. Mies se tekee kaiken suhteen "eteen" että syyllistää, haukkuu ja kertoi hänen ja minun vanhemmilleen, asioista mistä juteltiin.

Minä palaamassa työelämään vihdoin, olen lapsille päiväkoti hommaa suunnitellut tietysti(osa-aikaista). Siitäkin syyttely ja voivottelu. 

Mies ei töissä ollut yli 4-vuoteen. 

-Monimutkaiset kuviot.

Jotain on pielessä, kun miehesi ei sinua halua. Oletko lihonut? Lopettanut meikkaamisen? Pukeudut säkkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole tuttua. En katselisi seksitöntä suhdetta kahta kuukautta, kahdesta vuodesta puhumattakaan. Mitä tuollaisella suhteella edes tekee?

Minä en asu yhdessä kumppanini kanssa, joten jos toinen ei halua tehdä kanssani mitään, sitten emme näe toisiamme, ja suhde vain loppuu. Tämä on näköjään aika hyvä ominaisuus: se suojelee väljähtäneeltä suhteelta.

Sulla ei ole ikinä ollut suhteessa kahden kuukauden taukoa seksistä? Ja ikää oli?

Ei edes kahden viikon. Ikä sama kuin elämän tarkoitus eli 42.

Onko lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole tuttua. En katselisi seksitöntä suhdetta kahta kuukautta, kahdesta vuodesta puhumattakaan. Mitä tuollaisella suhteella edes tekee?

Minä en asu yhdessä kumppanini kanssa, joten jos toinen ei halua tehdä kanssani mitään, sitten emme näe toisiamme, ja suhde vain loppuu. Tämä on näköjään aika hyvä ominaisuus: se suojelee väljähtäneeltä suhteelta.

Sulla ei ole ikinä ollut suhteessa kahden kuukauden taukoa seksistä? Ja ikää oli?

Ei edes kahden viikon. Ikä sama kuin elämän tarkoitus eli 42.

Onko lapsia?

Ei v*ssa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi uskalias ysymys, mutta herätätkö muissakaan seksihaluja, tuleeko ehdotuksia?  Voisitko itse tehdä jotain toisin, että löytäisitte kipinää?

Ehdotuksia on tullut säännöllisesti. Joskus itsellänikin on ollut tunteita.

Tiedän tämän tilanteen vaativan mieheltäni jotain mihin en itsekään noin vain pysty heittäytymään.

Välit ovat niin..kaverilliset.

Vierailija kirjoitti:

Ero kun tulee, se on sitten miehelle täydellinen yllätys, kun kaikki oli niin hyvin.

Ovat eronneet jo kerran, ja aikaisempi ero on kaikkein voimakkain tulevaa eroa ennustava tekijä. Saa itseään syyttää, jos sokkina tulee. Jotkut eivät vain tajua.

On näitä miehiä. Minä vasta nyt nelikymppisenä törmäsin tällaiseen. Olen erittäin seksuaalinen ja seksikäskin nainen, jolla kaikki kohdallaan. Tykkään kokeilla kaikkea ja pukeudunkin mihin vaan seksileikkejä varten. Mies, jonka tapasin oli elänyt seksittömässä suhteessa vuosia ja lopulta erosi sen takia. Oli ihan huumaantunut minuun ja seksiimme. Tosin minä olisin alussakin kaivannut pidempiä sessioita.

No, mites kävikään. Puoli vuotta ja lakkas innostamasta. Alkoi puheet että ei se seksi ole niin tärkeää parisuhteessa. Koko suhde alkoi mennä metsään ja henkinen etäisyys kasvoi ja kasvoi. Nyt seksiä on kerran kuussa, enkä nauti siitä enää lainkaan. Välimme on tulehtuneet. Mies on sitä mieltä, että seesteinen parisuhde on vaikeampi saavuttaa kuin hyvä seksielämä. Ja sitähän ei enää ole kun mies alkoi oikutella ja tuli haluttomaksi.

Voisin pikakelata muutaman vuoden ja näen miehen taas " mukavassa" parisuhteessa, jossa nainen pihtaa. Minä en nimittäin tule enää kauaa tyytymään suhteeseen jossa nautinnollisin asia toisen mielestä on yhdessä sohvalla makaaminen Netflixin kera.

Vierailija kirjoitti:

Sitä näin likunnallisena miehenä ihmettelee, että mikä teidä sitten pitää yhdessä. Mikä oli se, johon aikanaan kumppanissasi ihasuit ja rakastuit, niin paljon että, jos ymmärsi oikein olit Ap valmis saamaan jälkikasvua hänen kanssaan. Eikä tuo pelkkä miehsi "liikkumattomuus" ole keromassasi ainoa, mikä hämmentää. Kun uli jo mieleen, että ikäänkuin eläisitte  aivan eri arkea miehesi kanssa. Et maininnu yhään asiaa, jota teksitte vaikka vain joka toinen viikko yhdessä. Onko teillä edes yhteistä puhutavaa keskenänne? 

Siitä se tunne tuleekin, yksinäisyys.

Arvomme ovat edelleen samanlaiset.

Hän osaa ainakin kuunnella, tykkään itse analysoida kaikenlaista tai vain kertoa työpäivästä. Usein kyllä tuntuu että hän ei ole läsnä, tai olemme sitä toisillemme täysin eri aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä näin likunnallisena miehenä ihmettelee, että mikä teidä sitten pitää yhdessä. Mikä oli se, johon aikanaan kumppanissasi ihasuit ja rakastuit, niin paljon että, jos ymmärsi oikein olit Ap valmis saamaan jälkikasvua hänen kanssaan. Eikä tuo pelkkä miehsi "liikkumattomuus" ole keromassasi ainoa, mikä hämmentää. Kun uli jo mieleen, että ikäänkuin eläisitte  aivan eri arkea miehesi kanssa. Et maininnu yhään asiaa, jota teksitte vaikka vain joka toinen viikko yhdessä. Onko teillä edes yhteistä puhutavaa keskenänne? 

Siitä se tunne tuleekin, yksinäisyys.

Arvomme ovat edelleen samanlaiset.

Hän osaa ainakin kuunnella, tykkään itse analysoida kaikenlaista tai vain kertoa työpäivästä. Usein kyllä tuntuu että hän ei ole läsnä, tai olemme sitä toisillemme täysin eri aikoihin.

Kuullostaa kyllä aikas raskaalta. Voimia!