Mitä "säälittäviä" asioita teette kun koette itsenne yksinäiseksi?

Etsin netistä chattiseuraa.

ASMR kirjoitti:

Mua hävettää tunnustaa, mutta katson käytännössä joka ilta tabletilla sängyssä ”asmr personal attention”- videoita. Siis sellaisia joissa tämä asmr-artisti katsoo silmiin, halaa, kuiskii mukavia ja antaa suukkoja. Mä oon ollut koko ikäni yksin ja mulla on aivan valtava läheisyyden tarve :/ Kuulostaa ehkä säälittävältä, mutta sitähän se on. Mutta se tuo niin paljon lohtua.

-M30

Luuseri

Kosketuksen kaipuu on oikeasti kyllä tosi surullinen asia. Ettei kaikilla ole sitä mahdollisuutta saada edes halausta. Pitäisi järjestää yksinäisten ihmisten halikerhoja. Joissa kokoonnutaan porukalla halailemaan ja pitämään kädestä. Kaikki lääppiminen ja liian kiihkeät otteet kiellettyjä. Tavoitteena vain saada tuntea ihmisen kosketus.

Puhun pehmolelulle, eilen katsottiin lämpömitarria yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kosketuksen kaipuu on oikeasti kyllä tosi surullinen asia. Ettei kaikilla ole sitä mahdollisuutta saada edes halausta. Pitäisi järjestää yksinäisten ihmisten halikerhoja. Joissa kokoonnutaan porukalla halailemaan ja pitämään kädestä. Kaikki lääppiminen ja liian kiihkeät otteet kiellettyjä. Tavoitteena vain saada tuntea ihmisen kosketus.

Ajatuksena ensin vähän outo, ehkä se halaus pitäis tulla joltain kuka välittää. Mutta en kiellä ettenkö tarvitsisi haleja. Jos ei lapsuuden haleja lasketa niin olen halannut yhden kerran aikuisiällä kun hyvästelin mahtavan naispuolisen ystävän. Se oli lyhyt halaus, mutta jäi mieleen.

Kylläpä on melankolinen viestiketju. Voisipa tämän ongelman eteen tehdä jotain yleisellä tasolla.

Katson netfliä tai luen kirjan, mihin uppoutua, että suljen yksinäisyyden pois. Radio on päällä siksi, että usein pelkään yksin.

Kuuntelen nyyhkymusaa, syön roskaruokaa ja ryven itsesäälissä 😞 Saatan myös nukkua paljon.

En koskaan koe itseäni yksinäiseksi. Olen lapseton sinkku, 45 v.

Pohjanoteeraus on jumittua tunneiksi av-palstalle.

Alko ja aikuisviihde.

siivoan

Joskus vuodatan lapsuudenaikaiselle pehmonalelle huoleni, ja se "vastaa" minulle möreällä empaattisella pehmonalleäänellään. Tämä helpottaa oloani ja saa minut usein myös nauramaan. En tunnustaisi tätä koskaan kellekään.

Tumputan

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuodatan lapsuudenaikaiselle pehmonalelle huoleni, ja se "vastaa" minulle möreällä empaattisella pehmonalleäänellään. Tämä helpottaa oloani ja saa minut usein myös nauramaan. En tunnustaisi tätä koskaan kellekään.

Psykoosi?

Mulla on aina TLC päällä kun olen päivällä yksin kotona. En katso sitä, mutta tasainen, aivoton enkkumölinä taustalla rauhoittaa. Myöskin herkuttelen ikävääni. Sillä hetkellä en kyllä tajua, että se on ikävää! Kun perhe tulee kotiin, olen yhtäkkiä tyytyväinen ja levollinen.

Menen lähipubiin "lukemaan iltapäivälehden" ja epähuomiossa juon siinä sivussa itseni tuiteriin ja laahustan grillin kautta kotiin.

Kunpa joskus olisi aikaa vetäytyä totaaliseen yksinäisyyteen vaikkapa pariksi vuorokaudeksi. Luultavasti katsoisin youtubesta moottorisahavideoita, en siis mitään Texasia vaan ihan oikeita puunkaatovideoita, mässäisin kaupan pizzoja ja hampurilaisia. En kävisi suihkussa enkä ajaisi partaa, nukkuisin ja taas nukkuisin kunnes kyllästyisin ja alkaisin taas hommiin.