Mitä "säälittäviä" asioita teette kun koette itsenne yksinäiseksi?
Tuli tämä ajatus mieleen siitä kun aikanaan tuntui yleiseltä että televisiota pidettiin auki seurana vaikkei sitä katsonut. Nykyään kun televisiota taidetaan muutenkin katsella vähemmän niin mikä on sinun "säälittävä" ehkä omalla tavallaan surullinen juttusi mitä teet kun koet itsesi yksinäiseksi vai onko se telkkari edelleen se sinun juttu?
Minä voin aloittaa yhdellä mikä tuli mieleen. Olen joskus laittanu jonkun pelistriimin päälle toiseen huoneeseen että on tuntunut siltä että siellä vaikka joku mieheni pelaisi tietokoneella kavereidensa kanssa.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pidän telkkaria auki vaikka en sitä aktiivisesti seuraisikaan, äänet, puhe, musiikki jne. lievittävät yksinäisyyden tunnetta. Nukkumaan mennessä saatan myös tehdä peitosta käärön, jota ikään kuin halailen.
Olen mies mutta olen välillä herännyt toiselta puolelta sänkyä peitto mytättynä kainaloon. Olen kai nukkuessani käynyt lusikkaan unessani kuvittelemani naisen kanssa. Olen ihan tosissani synkimmillä yksinäisyyden hetkillä aikonut ostaa vartalotyynyn.
Valveilla olen kanssa laittanut radion tai telkkarin päälle lieventääkseni yksinäisyyttä.
Joku tarjosi täällä lohdutukseseksi uskoa Jumalaan. No mielestäni olen uskossa muttei usko Jumalaan lievitä toisen ihmisen kaipuuta. Eikä ole tarkoitettukaan.
Minä turvaudun melkein kaikkeen, mitä tässä on jo mainittu: pidän telkkaria päällä, istun nalle kainalossa, halaan yöllä tyynyä, juon tilaisuuden tullen viiniä, puhun itsekseni ja kuvittelen keskustelevani muiden kanssa. Noihin ASMR-videoihin jäin koukkuun jo talvella, ja joka ilta katson filminpätkiä, joissa ei puhuta mitään, vaan harjataan oikean ihmisen hiuksia tai annetaan kasvohierontaa.
Ikää on yli viisikymmentä ja ikisinkun elämäntilanne muutenkin sellainen, ettei kumppania ei enää varmasti löydy. Seuraa en varsinaisesti kaipaa kaikesta huolimatta, mutta halaamisen puute on kova.
ASMR kirjoitti:
Mua hävettää tunnustaa, mutta katson käytännössä joka ilta tabletilla sängyssä ”asmr personal attention”- videoita. Siis sellaisia joissa tämä asmr-artisti katsoo silmiin, halaa, kuiskii mukavia ja antaa suukkoja. Mä oon ollut koko ikäni yksin ja mulla on aivan valtava läheisyyden tarve :/ Kuulostaa ehkä säälittävältä, mutta sitähän se on. Mutta se tuo niin paljon lohtua.
-M30
Sitähän varten noita videoita tehdään. Tuomaan tuntua läheisyydestä. Ihminen tarvitsee läheisyyttä
Itken tai himokulutan aasialaisia draamasarjoja, joissa päähenkilöt rakastuvat toisiinsa palavasti.
Itken, luen, kuuntelen musiikkia, suunnittelen mitä kaikkea tahtoisin tehdä jos olisi joku kenen kanssa tehdä asioita...Samaa settiä vuodesta toiseen eikä muutosta näy. Jatketaan siis harjoituksia. Kyllä tämä kärsimys joskus päättyy.
Voi kuinka surullinen olo tuli tästä. Yksinäisyys on kyllä yksi nykyajan vitsauksia. Mitä auttaa kännykät ja pelit ja viheltimet, päin vastoin etäännyttävät vain.
Karson tv:stä youtubereiden videoita vaikken niitä välttämättä kuuntele tai seuraa. Varsinkin semmoisia missä joku kuvaa päiväänsä ja juttelee samalla. Aina siivotessa pyörii youtubesta siivousvideoita, niin tuntuu kuin siivoisi kaverin kanssa. Puhun itsekseni ja kissalle. Minulla on kyllä mies, mutta hän on aina noin 9-14 tuntia töissä ja töiden jälkeen tai vapaapäivänä pelaa monta tuntia. Pelaisin mielelläni miehen kanssa, mutta siinä mmorpgssä tuntee olonsa vielä yksinäisemmäksi kun ei ole pelikaveria ja mies on taitavampi pelaaja ja pelaa muiden kanssa kuin minun. Tällä hetkellä olen itse työttömänä niin aika yksin sitä saa olla, kun ei ole sisaruksia ja kaveritkin kiireisiä ja tapaamiset pitää sopia viikkoa aiemmin. Usein ajan vanhempien luokse iltaa viettämään. Äidille soitan monta kertaa päivässä kun ei ole ketään muuta jota kiinnostaisi kanssani jutella.
Vierailija kirjoitti:
Entisellä naapurilla oli toisinaan äänekkäitä laneja, aloin pelaamaan itsekseni kuunnellen laniporukan elämöintiä samalla.
Siis mitä ihmeen "laneja" ?
Tämä on taas jotain mitä lie...
Vierailija kirjoitti:
En pidä SIKKE SUMARISTA!
Voi, voi🙄...No entäs Hannasta ?
Olen luonut itselleni fantasiamaailman missä teen kaikkia sankarillisia asioita ja siellä minulla on ympärillä upeita ystäviä jotka tukevatja ovat mukana taistoissa kanssani. Pakenen tuonne maailmaan aina kun koen oloni yksinäiseksi eli usein. Kuvittelen kaikkia tapahtumia tuonne maailmaan ja usein yksin ollessani käyn noita keskusteluja myös ääneen ja tavallaan näyttelen niitä tilanteita. Eli tavallaan kuin lapsi leikkisi roolileikkiä. Käsittelen myös jotain omassa elämässä vastaantulleita asioita tuolla maailmassa, juttelen niistä jonkun maailmani hahmon kanssa. Tästä en kehtaisi kertoa ikinä kenellekään. N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukkumaan mennessäni vedän peiton pääni yli, halaan vartalotyynyä ja kuvittelen että vuosien takainen työpaikkaihastukseni pitelee minua sylissään ja sanoo minulle juuri ne asiat, jotka haluaisin häneltä kuulla.
Mulla sama! Lisäksi luen "lähetä terveiset kaipaammellesi henkilölle" -ketjua samalla.
... ja kuvittelen viestejä itselleni
... ja vastailen niihin
... ja itken lopuksi
...
Ehkäpä siinä ketjussa joku laittaa välillä juuri sinulle viestiä. Vaikkette tunnekaan. Tuntematonta kaipaava.
ASMR kirjoitti:
Mua hävettää tunnustaa, mutta katson käytännössä joka ilta tabletilla sängyssä ”asmr personal attention”- videoita. Siis sellaisia joissa tämä asmr-artisti katsoo silmiin, halaa, kuiskii mukavia ja antaa suukkoja. Mä oon ollut koko ikäni yksin ja mulla on aivan valtava läheisyyden tarve :/ Kuulostaa ehkä säälittävältä, mutta sitähän se on. Mutta se tuo niin paljon lohtua.
-M30
Aioin juuri tulla kertomaan että katson asmr:ää... mutta ei siinä mitään noloa oo. Se rentouttaa ja auttaa saamaan unen. Auttaa myös stressiin. On se mukavampi taustaääni kuin musiikki.
Haaveilen siitä että pääsen taas liikkumaan jossakin muualla kuin kotona.
En tiiä kannattaako tätä laittaa internettiin, mut mie halin melkein joka ilta tyynyä ennen kui rupeen nukkuu. :/ M25
Mä en tunne tuommosia tunteita. En pääse olemaan yksin niin kauan edes, nyt kun mieskin on etätöissä.
Olen joskus soittanut johonkin auttavaan puhelimeen. Ei siihen itsetuho, mut johonkin muuhun tollaseen.
höpötän kissalleni ja annan sille huomiota, tai sit pelaan nettikavereiden kans peliä tietokoneella. loppuu se yksinäisyys siinä vaiheessa.
toisinaan hakeudun naapuriin kahville.
Laitan television auki, kääriydyn peittoon, surffaan netissä, halin, leikitän tai paijjaan kissani tai leivon/kokkaan jotain hyvää.
Keitän ensinnäkin kahvia useamman kerran. Se jotenkin rauhoittaa kun on jotain tekemistä. Sitten mullakin on usein telkku auki tai surffailen netissä ja täällä. Puhun myös ääneen itekseni :) se vaan tuppaa sitten jatkumaan vielä kauppareissulla kun puhun karkkihyllyllä itekseni että hmm ottaisinko nyt tuota suklaata vai salmiakkia.. :D. Joskus katselen keittiön ikkunasta naapuritaloille jos näkyisi muita ihmisiä ja koiranulkoiluttajia.