Sairaalloisen ylipainoinen kertoo elämästään rehellisesti

Joku saa hyvää oloa ruuasta, joku röökistä, joku shoppailusta, joku urheilusta, joku vittuilusta, joku viinasta. Ap saa hyvänolontunteen ruuasta. Ei sen kummempaa. Nyt ap vaihtamaan sitä hyvänolonkohdetta kohdetta esim. Kuntosali, lukeminen, urheilu.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:47"]

Joku saa hyvää oloa ruuasta, joku röökistä, joku shoppailusta, joku urheilusta, joku vittuilusta, joku viinasta. Ap saa hyvänolontunteen ruuasta. Ei sen kummempaa. Nyt ap vaihtamaan sitä hyvänolonkohdetta kohdetta esim. Kuntosali, lukeminen, urheilu.

[/quote]

Kysyjälle, lappapuuro on vispipuuroa, vatkattua puolukkapuuroa jne. :)

Ja sinulla on tuossa pointti. Tunnistan ja tunnistin jossain vaiheessa, että sain valtavaa mielihyvää syömisestä. Kun odotti jotain hyvää, kun sai ja sitten morkkis. Enää en saa oikeastaan mielihyvää ollenkaan, lähinnä ruoka on jollain tavalla varmaan turva ja riippuvuus. Eikä tämä ole ensimmäinen laatuaan. Nuorempana minulla oli samanlaisia riippuvuuksia ja turvan tuojia, joskus liikunta, joskus alkoholi jne. 

Yök, miksi ihmeessä haluat elää elämäsi noin??

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:47"]

Joku saa hyvää oloa ruuasta, joku röökistä, joku shoppailusta, joku urheilusta, joku vittuilusta, joku viinasta. Ap saa hyvänolontunteen ruuasta. Ei sen kummempaa. Nyt ap vaihtamaan sitä hyvänolonkohdetta kohdetta esim. Kuntosali, lukeminen, urheilu.

[/quote]

Niin, tai alat vittuilla kaikille, täällä ja vaikka kadulla huutelet ja kaupan ruokajonossa, niin eiköhän ala laihtua ;)

Minä olen ihan oikeasti sairaaloisen lihava, ja olen täällä monasti siitä puhunutkin, olen 130kg/172cm.

Sulle ap neuvoksi, että älä anna painon lähteä enää yhtään ylöspäin, mullakin oli satasen kieppeillä vuosia, ja sitten tuli suuri elämänmuutos ja lihoin näihin määriin, ja tässä on oltu näiden kanssa jo toistakymmentä vuotta. Viime vuodet olen ollut todella uupunut, jotain tulehdusta on, mutta en ole saanut vielä mitään antibioottia kun lääkäri arpoo että missä se tulehdus mahtaa olla. Mitään sairautta mulla ei ole vielä todettu, sokeritkin vielä ihan ok.

Mutta ihan tosissani pelkään että kuolen, ja toivon että olisin silloin kaikesta muusta huolimatta saanut pidettyä sen painon edes siellä satasen paikkeilla, siitä olisi paljon helpompi aloittaa elämäntapamuutos kuin näistä lukemista. Minulla on mennyt ruokavalio niin huonoksi tämän uupumuksenkin takia, että esim. tänään en ole syönyt kuin aamulla jugurttia ja päivällä muutaman suklaakarkin, monesti menee koko päivä tällä tyylillä, vaikka tekisin muille ruokaa, en syystä tai toisesta syö sitä itse.

Sokeri on pahinta myrkkyä mitä voi suuhunsa työntää, siihen tulee addikti, ja kun on masennukseen taipuvainen on soppa valmis.

Toivon todellakin että saat pelastettua itsesi, älä välitä näistä muutamasta vittuilijasta täällä, ne ei tiedä mistään mitään.

Mulla lakkasi sokerinhimo kun muutaman viikon oli ilman. Kannattaa kokeilla! Sana pätee joillakin myös leipään

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:47"]Joku saa hyvää oloa ruuasta, joku röökistä, joku shoppailusta, joku urheilusta, joku vittuilusta, joku viinasta. Ap saa hyvänolontunteen ruuasta. Ei sen kummempaa. Nyt ap vaihtamaan sitä hyvänolonkohdetta kohdetta esim. Kuntosali, lukeminen, urheilu.

[/quote]

Av-mamma saa parhaat kiksit vittuilusta. Siihen ei suklaata tarvita!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:25"]Ilman kaunisteluja. Tai no, oikeastaan olen merkittävästi lihava, mutta BMI 39 ja jotain niin kylläpä se melkein sairaalloisen lihava on. 

Eilen söi aamulla sämpylän sillillä ja juustolla, kaksi kuppia kahvia ja puolikkaan kinder buenon. Myöhemmin lisää kahvia ja toinen puoli kinder buenosta. Pari leffaa ja niiden aikana ehkä 6 palaa suklaata. Ruoaksi varmaan puoli kiloa makaronilaatikkoa. Välipalaksi klementiini. Illalla kaurapuuroa margariinilla ja sokerilla. Kahvia ja 2 palaa kääretorttua. Kävelyä poikkeuksellisesti 20 minuuttia. Liikun töissä, mutta teen vaan osa-aikaista ja vapaalla ollessa saatan olla oikeasti sisällä vaikka parikin viikkoa, lainkaan liikkumatta....

Tänään paistoin aamiaiseksi pannulla paahtoleivän, päällä cheddarjuusto. Sitten 3 palaa suklaata, 2 kuppia kahvia. Seuraavaksi broilerpastaa "normi"annos ja muutama kurkkusiivu lisäksi. Syön todella vähän kasviksia ja hedelmiä kokonaisuudessaan...

[/quote]

Hah, kyllä todellakin. Tämä viestisi kertoo kaiken teidän läskien elämästä.

Joltain muulta voisi odottaa ties mitä kuvauksia harrastuksista, ihmissuhteista ja eälämästä, jos se aloittaa ketjun otsikolla "kerron rehellisesti elämästäni".

Mutta mitä kirjoittaa läski? No tietenkin päivän ruokalistansa. Syöminen kun on läskien elämän sisältö.

[/quote]

Wooouuu, pääsit sitten sulle sopivimpaan elementtiin kommentoimaan? Sun tehtävät? Kommentoida jonkun ylipainoisen syömisiä halventavaan sävyyn, kaiken yläpuolella? Oletko fiksukin? 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 15:05"]

Minä olen ihan oikeasti sairaaloisen lihava, ja olen täällä monasti siitä puhunutkin, olen 130kg/172cm.

Sulle ap neuvoksi, että älä anna painon lähteä enää yhtään ylöspäin, mullakin oli satasen kieppeillä vuosia, ja sitten tuli suuri elämänmuutos ja lihoin näihin määriin, ja tässä on oltu näiden kanssa jo toistakymmentä vuotta. Viime vuodet olen ollut todella uupunut, jotain tulehdusta on, mutta en ole saanut vielä mitään antibioottia kun lääkäri arpoo että missä se tulehdus mahtaa olla. Mitään sairautta mulla ei ole vielä todettu, sokeritkin vielä ihan ok.

Mutta ihan tosissani pelkään että kuolen, ja toivon että olisin silloin kaikesta muusta huolimatta saanut pidettyä sen painon edes siellä satasen paikkeilla, siitä olisi paljon helpompi aloittaa elämäntapamuutos kuin näistä lukemista. Minulla on mennyt ruokavalio niin huonoksi tämän uupumuksenkin takia, että esim. tänään en ole syönyt kuin aamulla jugurttia ja päivällä muutaman suklaakarkin, monesti menee koko päivä tällä tyylillä, vaikka tekisin muille ruokaa, en syystä tai toisesta syö sitä itse.

Sokeri on pahinta myrkkyä mitä voi suuhunsa työntää, siihen tulee addikti, ja kun on masennukseen taipuvainen on soppa valmis.

Toivon todellakin että saat pelastettua itsesi, älä välitä näistä muutamasta vittuilijasta täällä, ne ei tiedä mistään mitään.

[/quote]

Ymmärrän täysin. Olen itsekin toipumassa uupumuksesta ja oireilen edelleen, esim. tällä hetkellä. Paino on ollut pahimmillaan 107 ja tuosta laskenut 98 ja siinä on pysynyt. En todellakaan tahdo, että nousee enää ikinä kolmenumeroiseksi...

Siis miten voi olla todella ylipainoinen syömällä jogurtin ja pari karkkia? Ahmitko sitten vastapainoksi? Siis kysyn tätä sinulta joka olit 130 kiloinen.

Kävin uimassa tunnin! :))

-ap-

Täällä yksi joka on huomannut, että syömisestä tullut lohtu ja nautinto elämään... Äitiyslomalla, ei juurikaan mahdollisuuksia poistua kotoa esim liikkumaan. Paska parisuhde.. Päivän kohokohta on Se herkkuhetki. Paino pysynyt vielä imetyksen ansiosta jotenkin siedettävänä (70kg, tosin pituutta vain 160), mutta pelko on siitä, että tilanne jotenkin totaalisesti lävähtää käsiin. Jollain tavalla pitäis oppia palkitsemaan itseään muutenkin kuin syömällä.

-Pullahiiri

Ainakin omalla kohdallani ylipaino on täysin psyykkisistä syistä johtuva ongelma. Aloitan terveelliset elämäntavat kun olen henkisesti vahvassa kunnossa, elämässä ei ole suurta kriisiä tai uhkaa. Ikävä kyllä jaksan tätä juuri niin kauan kunnes stressi kohoaa tietyn kriittisen rajan yli. Siinä vaiheessa ei auta vaikka kuinka kävisin lenkillä, söisin ravinnerikasta ruokaa tai hemmottelisin itseäni muutoin (kampaamo, saunominen tms.), ahmiminen on ainut joka rauhoittaa. Syön tällöin illalla suklaata (esim. koko levyn) ja sen lisäksi sipsejä (yleensä puoli pussia). Reaktion on varmaan sama kuin narkkarilla, rentoutuminen ja rauhoittuminen... Yritä siinä sitten jaksaa laihduttaa kun joka päivä alkaa himoita enemmän ja enemmän repsahdusta, suorastaan saa päänsärkyä siitä himosta. :(

Suomessa ei ole sairaalloisen ylipainoisia

Siis itse syön suurin piirtein samalla tavalla ja viime kesänä joinkin aika paljon viikonloppuisin ja hesessä tuli käytyä. Jos olet suurinpiirtein tuolla tavalla tullut ylipainoiseksi. Niin uskon, että jokaisen keho reakoi yksilöllisesti huonoihin ruokailutapoihin. Painoindeksi heittelee tuossa 20-21:ssä.

Täällä kans yksi lihava ja nuori nainen. Oon 163cm ja muutama vuosi sitten painoin 100kg. Sain tiputettua 25kg. Eli ylipainoa on kyllä vieläkin.. Mulla paheena herkut, etenkin suklaa ja sipsit. Ennen söin arkisinkin herkkuja, esim suklaalevy meni helposti päivässä saman tien suihin. Nykyään en syö herkkuja kuin vaan vk loppuna yhtena päivänä. Esim. pe saatan syödä pienen suklaalevyn tai 120g sipsejä.

Koitan syödä terveellisesti. Aamusin syön puuroa ja ruisleivän ja lasillinen maitoa + kahvi. 3-4h päästä tuosta syön esim. marjasmoothien tai hedelmiä. Sitten tulee oikean ruoan vuoro eli päivällinen. Syön ihan normi ruokaa mutta kohtuudella ja puolet lautasesta aina salaattia. Iltaisin syön hedelmiä ja smoothien tai munakkaan. Nälkä ei ole missään vaiheessa.

En yrittämällä yritä laihduttaa tällä hetkellä, mutta koitan edes vähän miettiä ja katsoa mitä suuhuni laitan.

Ja toinen on se, että ennen join kovasti alkoholia. Joka ikinen vk loppu kauheet määrät. SE ON LOPPU NYT !!!

Tsemppiä kaikille kilojensa kanssa kamppaileville !!

- 4 kg ja olen lisännyt pikkusen liikuntaa :)

-ap-

Mutta ruokavaliohan on täynnä sokeria: manna muuttuu sokeriksi, maito on sokeria, lisäät sokeria puuron sisään tai ripottelet pinnalle.

Minä olen ollut 100 kiloinen ja 160 senttisenä se on ollut muutaman kilon päässä sairaalloisesta lihavuudesta -eli tuon massan liikuttelu on tullut tutuksi: lapsien jälkeen.

Mutta paha se on lapsiaan syyttää: Lapsien kanssa minä jumppasin. Makasin olkkarin matolla leikkimässä vauvojen kanssa ja sitten leikkimässä siinä ja jumppasin. Lapsetkin jumppaa kun näkee esimerkin ja kun kunto kasvaa voi lapset ottaa lisäpainoksi ja muuten vaan hauskuuttaa heitä.

Kun lapset kasvaa, voi he harrastaa jotain ja mennä itse mukaan (pelannut itsekin lapsien kanssa futista lapsi-vanhempiseurassa) tai kipasta pienellä lenkillä lapsen harkkojen aikana.

Lapset on yhtälailla hyviä liikuttajia kuin koirakin: kävellään puistoon je leikkimään!

Mennään polkupyöräilemään tai uimaan. Retkelle tai ihan vaan johonkin uuteen paikkaan syömään luontoon välipalat!

Minusta tuo on sitä ettei mieti mitä se ruoka on. Unohda ne puurot jos et liiku ja tee vähän jumppaa tai venyttele edes. Pylly ylös ja palkitset itsesi tietokoneajalla, mutta älä pidä tätä itsestäänselvyytenä.

Itse olen kotona hoitamassa vauvaa ja käyn vaunukkävelyllä, jos siitä ei tee rutiinia vaan jämähtää seinien sisälle niin se on valintaa. Ei jumppaa kannata jättää huomiselle jos voisit tehdä sen tänään, mieluiten NYT!

Minä istun, syön ja juon kahvia kun on tylsää kotona. Mutta hei anteeksi: olen kotona, minulla on ihania lapsia niin asenteesta se on kiinni jos pysyy läskit jumissa eikä liiku ja mättää sokeripuuroja. Kannattaa vaikka jättää karkittomia päiviä -mikä pakko sun on joka päivä syödä "pari palaa namia". Sitten tulee joku kerta repsahdus ja vetäset 5 levyä namia ja ne sun "pari palaa" tuntuu varmaan taas kohtuullisina mutta et sinä käsitä miten monta tuhatta kaloria syöt paskaa ylimäärästä ja se pitää sut pulleana. Se ja miten jäät kotiin makaamaan.

Tee salaatteja (ei majoneeseja) ja vältät valkosta viljaa ja ties mitä pikapuuroja kaurasta.. Unohdat sokerin ja juot vettä. Sun kroppa tarttee kuituja ja kalaa, kanaa. Pari tavallista pottuakin on normaalia ravintoa. Käsittämättömän paljon enempi voisit syödä jos unohdat sokerit ravinnosta jos se ruoka olisi ruokaa: kasviksia ja hedelmää.

Nykyinen painoni on 67 kiloa, menee vielä 10 pois. Ja nyt lisään liikunnassa tehoja, ennen vaan katsoin säännöllisyyden. Nyt nopeutta, pituutta matkoille, hyötyliikunnat kiinnostaa yhä, kauppamatkat voi tehdä niin erilaisillla tavoilla, voi jäädä autosta kauempaa pois. Joskus saatan jäädä kyläreissulla autosta pois kauempaa ja juosta kotiin kun muut menee edellä (voivat vaikka lämmittää saunaa).

Syöminen ja liikkuminen on valintaa. Älä syytä siitä lapsia tai pidä tekosyitä. Ei sun tartte joka päivä syödä suklaata.

59, kelle sä tarkoitit kommenttini, koska mä en ole lapsiani käyttänyt tekosyytä?

-ap-

Up