Lue keskustelun säännöt.
Akateeminen ja ei-akateeminen, voiko onnistua?
26.01.2014 |
Täällä ei olekaan taas vähään aikaan akateemiset ja ei-akateemiset kiistelleet...
Kertokaas mitä mieltä olette, voiko sellainen liitto onnistua jossa ollaan kovasti eri-luokkaisia?
Mies on ehta duunari ja minä ihan erilaisista oloista, herraviha vilkahtelee puheissaan ja halveksuvaan sävyyn puhuu "ollaan niin sivistyneitä ja hienoja" jne.
Normaalisti tullaan juttuun mutta nuo asenteet asuu kuitenkin jossain siellä syvällä, ja pikkuhiljaa alkaneet tulla esiin. Ja erilaiset käsitykset mikä on oikein/väärin, hyväksyttävää käyttäytymistä.
Pidän joitain hänen ajatuksiaan rahvaanomaisina ja hän minua snobina.
Minä haaveilen prinssistä jolla on eksoottisia mielenkiinnonkohteita ja hän "emännästä" jonka kanssa otetaan joskus saunakaljat ja katsotaan telkkaria.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 23:41"]
Voisitteko hieman laittaa valoja päälle tässä akateemisuus-bullshitissä. Tilastokeskus tietää kertoa, että
Tilastokeskuksen mukaan yliopistoissa suoritettiin vuonna 2012 yhteensä 29 400 tutkintoa. Alempia korkeakoulututkintoja oli 13 100 ja ylempiä korkeakoulututkintoja 13 800. Tohtorintutkintoja suoritettiin 1 660.
Tähän kun suhteutetaan, että reilu parikymppisten ikäluokat ovat noin 60 000 ihmisen kokoisia, niin havaitaan, että karkeasti joka neljäs nappasee itselleen sen maisterin pahvin. Ei kuulosta kovin eliitiltä minusta.
Väittäisin, että vähintään 80% suomalaisista on kykeneviä hankkimaan yliopistosta tutkinnon. Esimerkiksi vuonna 2012 Itä-Suomen yliopistoon Kemialle hakeneista hyväksyttiin 90%. Tosin siellä voi joutua jotain oppimaankin suoriutuakseen tenteistä, mutta jossain Lapin yliopiston oikeustieteellisessä ei kyllä ykköseen paljon vaadita. Tentistä riippuen sellaiset 40-50/100 pistettä riittää läpipääsyyn. Huikeaa.
Ehkä AV:lla olisikin syytä keksiä joku muu paremmuuden ja yhteiskuntaluokkien mittari kuin tämä akateemisuus. Tai sitten ihan vaan osoitatte oppineisuutenne ja älynne kirjoittamalla nasevaa ja fiksua tekstiä.
[/quote]
Luvut vain kasvavat: http://www.hs.fi/kotimaa/Yliopistot+tekiv%C3%A4t+uuden+enn%C3%A4tyksen++tohtoreita+jo+yli+1700/a1390762197207. Kohtahan me ollaan eliittiä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni isä puhuu samoin, en siedä häntä enkä enää lähde mukaan mummolamatkoille. En jaksaisi tuollaista miestä missään oloissa. Katkeruutta, tilannetajun puutetta, ei tajua samalla solvaavansa sinua vaikket mikään herra kokisi olevasikaan. Suhteellisuuden tajussa vikaa.
Ja kyllä täytyy sanoa, että puolisossani näkyy etäisesti tuo sama "junttius", vaikka ylempi korkeakoulututkinto hänellä onkiin. Ja kyllä se vähäkin rasittaa.
Olisi pitänyt etsiä vaan sopiva nörtti, olisi maailmankuva ollut enempi samanlainen ja voisi katsoa illalla sohvan nurkassa yhdessä vaikka Doctor Whota eikä tosi-tv:tä tai muuta surkeaa saippuaa.
Duunari ei ole synonyymi sanalle tyhmä, eikä akateeminen sanalle viisas. Tunnen monta tyhmää akateemista ja vielä useamman viisaan duunarin. Mielestäni tyhmä ja älykäs on huono yhdistelmä, vaikka se ei silti parisuhteen laatua määrittelekkään. Miksei siis toimisi? Itse olen duunari ja toinen puolisko akateeminen---- hyvin on pyyhkinyt jo yli 20 vuotta. Monelle " duunarius" on valinta.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 00:28"]
Duunari ei ole synonyymi sanalle tyhmä, eikä akateeminen sanalle viisas. Tunnen monta tyhmää akateemista ja vielä useamman viisaan duunarin. Mielestäni tyhmä ja älykäs on huono yhdistelmä, vaikka se ei silti parisuhteen laatua määrittelekkään. Miksei siis toimisi? Itse olen duunari ja toinen puolisko akateeminen---- hyvin on pyyhkinyt jo yli 20 vuotta. Monelle " duunarius" on valinta.
[/quote]
Komppi tälle!
Asenne ratkaisee, ja suhtautuminen toiseen eikä koulutus, ei myöskään "luokka" ainakaan siinä merkityksessä kuin mitä niitä Suomessa on.
Aloittajan kohdalla tilanne ei oikein lupaavalta vaikuta, kun toinen osapuoli suhtautuu toiseen noin. Parisuhde edellyttää vähintään toisen ihmisen hyväksymistä, myös kunnioitusta.
Maisterinpahveja keräilee muuten monet vanhemmatkin kuin parikymppisten ikäluokat. Ja mikä murheellisinta, akateeminen tutkinto on nykyään ihan kenen tahansa tavallisen pulliaisen saavutettavissa. Se ei siis millään tavalla edellytä eliittiin tai tiettyyn riittävän korkeaan sosiaaliluokkaan kuulumista niin kuin vielä viime vuosisadan alkupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten kyllä, mutta teistä ei kyllä tule mitään. Sen verran teillä on "välimatkaa" juttusi perusteella. Oma asenteesi duunareita kohtaan huokuu niin läpi, että etsi vaan itsellesi joku kunnon akateeminen joka on paremmista piireistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen arvostaminen on parisuhteen perusta, koulutustasosta riippumatta. Kirjoittamasi perusteella teistä kumpikin osaltaan halveksii toista, oli se sitten ansaittua tai ei. Ei kuulsta pohjalta hyvälle suhteelle.
Voi huooooh. Meidän elämässä ei kyllä mitenkään meidän koulutustausta näy. Oltiin alkuvuodet kokoonpanolla duunari ja akateeminen ja nyt molemmat akateemisia. Ja ihan samalla tavalla sujuu. En edes muista ellen tarkkaan mieti kuka tuttavapiirissämme on minkäkin koulun käynyt.
Mua niin huvittaa tällaiset vastakkainasettelut! Itse opiskelen parhaillaan yliopistossa, mies käynyt amiksen ja "duunarihommassa". Mun perhe on akateeminen, hänen perheessään enemmän taiteilijoita, duunareita ja yrittäjiä. Perhetaustat ja koulutuserot eivät näy meidän elämässä mitenkään, ollaan älyllisesti tasa-arvoisia ja arvostetaan toisiamme. Meillä on yhteistä niin paljon tärkeämmissä asioissa kuin koulutuksessa. Esim. arvot, maailmankatsomus, huumorintaju, näkemykset parisuhteen hoitamisesta, yms.
MIKSI antaisitte noin pienen asian kuin koulutuksen vaikuttaa siihen, miten toisenne näette? Kertoo mielestäni rajoittuneisuudesta, ettei nähdä ihmistä muuna kuin mitä "luokkaa" tämä edustaa.