Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että lapset useimmiten tykkää isän uudesta naisesta?
22.10.2020 |
Olen huomannut lähipiirissäni, että lapset suhtautuvat todella hyvin isänsä uuteen naiseen, halailevat tätä kuin omaa äitiään jne.
Mistähän tämä ilmiö johtuu?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus on vain provo. Tarkoitus saada äidit tuntemaan mustasukkaisuutta lapsistaan. Kyllä kaikki normaalijärkiset toivoo että lasten isällä on hyvä ja tasapainoinen parisuhde ja että lapsetkin tykkää siitä uudesta puolisosta. Se mahdollistaa sen että myös äiti voi ottaa rennosti kun lapset on isällään.
Ap, aloitus oli jotenkin vähän äitelä ja siksi ei niin uskottava. Eikä kaikki lapset valitettavasti hyväksy niitä uusia, mikä on surullista. Ja usein kyllä siihen on ihan hyvät syytkin, isä esim. muuttaa liian nopeasti yhteen jonkun kanssa, eikä lapselle anneta aikaa sopeutua. Sama toki koskee äitejäkin.
No nyt sä kyllä projisoit omia tuntemuksiasi minuun. Kysyin tätä mielenkiinnosta, koska olen itse tilanteessa jossa miesystäväni lapset pitävät minusta ja tunnen jopa syyllisyyttä siitä, etten itse ole kovin lapsirakas. Tiedän myös muitakin tapauksia, joissa lapset pitävät isänsä uudesta. Minä olin lapsena vihainen, kun äitini löysi uuden miehen, mutta muistan hyvin kuinka tyytyväinen olin, kun isäni näytti tapailemansa naisen kuvan. Heidän juttunsa loppui nopeasti. Silloin tuntui pahalta isäni puolesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä että uusi nainen on vielä alkuhuumassaan onnellinen. Ihmiset tykkäävät olla onnellisten ihmisten seurassa.
Äkkiä se laantuu kun mies alkaa taas juosta vieraissa ja aloittaa uudet vaihtoviikot. Hassua että nämä ei ymmärrä joutuvansa myös kiertoon.
Tässä näemme naisen, jonka mies lähti toisen naisen matkaan ja toivoo nyt samaa kohtaloa muillekin. Aina ikävät kokemukset eivät kasvata henkisesti vaan tekevät ihmisestä katkeran pirun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus on vain provo. Tarkoitus saada äidit tuntemaan mustasukkaisuutta lapsistaan. Kyllä kaikki normaalijärkiset toivoo että lasten isällä on hyvä ja tasapainoinen parisuhde ja että lapsetkin tykkää siitä uudesta puolisosta. Se mahdollistaa sen että myös äiti voi ottaa rennosti kun lapset on isällään.
Ap, aloitus oli jotenkin vähän äitelä ja siksi ei niin uskottava. Eikä kaikki lapset valitettavasti hyväksy niitä uusia, mikä on surullista. Ja usein kyllä siihen on ihan hyvät syytkin, isä esim. muuttaa liian nopeasti yhteen jonkun kanssa, eikä lapselle anneta aikaa sopeutua. Sama toki koskee äitejäkin.
No nyt sä kyllä projisoit omia tuntemuksiasi minuun. Kysyin tätä mielenkiinnosta, koska olen itse tilanteessa jossa miesystäväni lapset pitävät minusta ja tunnen jopa syyllisyyttä siitä, etten itse ole kovin lapsirakas. Tiedän myös muitakin tapauksia, joissa lapset pitävät isänsä uudesta. Minä olin lapsena vihainen, kun äitini löysi uuden miehen, mutta muistan hyvin kuinka tyytyväinen olin, kun isäni näytti tapailemansa naisen kuvan. Heidän juttunsa loppui nopeasti. Silloin tuntui pahalta isäni puolesta.
ap
Ok, vaan aika outoa tosissaan kysellä tuollaista. Lapset yleensä tykkää ihmisistä, jotka ovat heille ystävällisiä. Se on se normaalitila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus on vain provo. Tarkoitus saada äidit tuntemaan mustasukkaisuutta lapsistaan. Kyllä kaikki normaalijärkiset toivoo että lasten isällä on hyvä ja tasapainoinen parisuhde ja että lapsetkin tykkää siitä uudesta puolisosta. Se mahdollistaa sen että myös äiti voi ottaa rennosti kun lapset on isällään.
Ap, aloitus oli jotenkin vähän äitelä ja siksi ei niin uskottava. Eikä kaikki lapset valitettavasti hyväksy niitä uusia, mikä on surullista. Ja usein kyllä siihen on ihan hyvät syytkin, isä esim. muuttaa liian nopeasti yhteen jonkun kanssa, eikä lapselle anneta aikaa sopeutua. Sama toki koskee äitejäkin.
No nyt sä kyllä projisoit omia tuntemuksiasi minuun. Kysyin tätä mielenkiinnosta, koska olen itse tilanteessa jossa miesystäväni lapset pitävät minusta ja tunnen jopa syyllisyyttä siitä, etten itse ole kovin lapsirakas. Tiedän myös muitakin tapauksia, joissa lapset pitävät isänsä uudesta. Minä olin lapsena vihainen, kun äitini löysi uuden miehen, mutta muistan hyvin kuinka tyytyväinen olin, kun isäni näytti tapailemansa naisen kuvan. Heidän juttunsa loppui nopeasti. Silloin tuntui pahalta isäni puolesta.
ap
Ok, vaan aika outoa tosissaan kysellä tuollaista. Lapset yleensä tykkää ihmisistä, jotka ovat heille ystävällisiä. Se on se normaalitila.
Kiva kun vastasit kommenttiini! Tulee heti mukavan inhimillinen olo, kun täällä anonyymisti jutellaan. Tosiaan, avauksesta voi varmaan saada ikävän mielikuvan, mutta hyvä kun ilmaisit ajatuksesi, niin saatiin korjattua väärä käsitys 🙂 Ihmiset ymmärtävät minun puheeni usein väärin, ei siis yllättänyt että myös tämä vaikutti muulta kuin piti!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän ne uudet naiset aina yrittää tehdä vaikutuksen myös miehen lapsiin.
Niin moni äiti on nykyään MT-potilas ja tietenkin se mies on se narsisti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on myös täysin ok, jos lapsi ei pidä isän uudesta kumppanista, kokee tämän vieraaksi tunkeilijaksi ja perheensä rikkojaksi, ja myös osoittaa sen. Kyllä lapsella on oikeus isoon pettymykseen. On vain aikuisten tekopyhyyttä ja itsekkyyttä, jos he tällaisessa tilanteessa vaativat lapselta hyvää käytöstä ja kieltävät hänen tunteensa. Vastaavassa tunnemyrskyssä aikuinenkin voi olla eron jälkeen täysin hajalla ja terapian tarpeessa. Herkkä lapsi aistii myös sen, ettei vieras ihminen rakasta häntä niinkuin omat vanhemmat ja että hän on isän/äidin uudelle kumppanille vain välttämätön paha.
Aikuisille on tietysti helpompi, jos lapsi pitää isän uudesta kumppanista ja näyttää sen, mutta ei tämän pitäisi olla mikään oletusarvo. Ulospäin kohtelias käytös voi johtua myös miellyttämisenhalusta, vaikka oikeasti kiehuisi sisältä.
Olen elänyt kerran miehen kanssa, jolla lapsi. Lapsi tykkäsi minusta kovasti, mutta epävakaa äiti yritti tuhota koko ajan kaikkien välejä. Jos sä olet lapselle ystävällinen, reilu, oikeudenmukainen, vietät aikaa hänen kanssa, niin varmasti jokainen lapsi tykkää uusistakin aikuisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, uusi nainen on voitu valita paremmin itse sopivilla kriteereillä, jolloin parisuhde on onnellisempi ja onni välittyy isän kodissa. Onhan sille kuitenkin ollut alun perin joku syy, että äiti ja isä ovat eronneet. Näin ollen on jopa todennäköistä, että isän (tai äidin) uusi puoliso tuo tullessaan lapsille ennalta tuntemattoman ajatuksen toimivasta parisuhdesynamiikasta. Lisäksi tietenkin uusi rakkaus tekee isän ja kumppanin onnelliseksi. Yleensä käytössä on niin harvakseltaan toteutuvat tapaamiset, että aikaa ja energiaa on sitten lasten kanssa touhuamiseen, eikä komenteluun ole välttämättä tarvetta. Myös helikopterointi ja ylihuolehtiminen loistavat poissaolollaan, koska kyse ei ole omasta lapsesta jonka esim. koulunkäyntiä pitäisi olla kontrolloimassa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on myös täysin ok, jos lapsi ei pidä isän uudesta kumppanista, kokee tämän vieraaksi tunkeilijaksi ja perheensä rikkojaksi, ja myös osoittaa sen. Kyllä lapsella on oikeus isoon pettymykseen. On vain aikuisten tekopyhyyttä ja itsekkyyttä, jos he tällaisessa tilanteessa vaativat lapselta hyvää käytöstä ja kieltävät hänen tunteensa. Vastaavassa tunnemyrskyssä aikuinenkin voi olla eron jälkeen täysin hajalla ja terapian tarpeessa. Herkkä lapsi aistii myös sen, ettei vieras ihminen rakasta häntä niinkuin omat vanhemmat ja että hän on isän/äidin uudelle kumppanille vain välttämätön paha.
Aikuisille on tietysti helpompi, jos lapsi pitää isän uudesta kumppanista ja näyttää sen, mutta ei tämän pitäisi olla mikään oletusarvo. Ulospäin kohtelias käytös voi johtua myös miellyttämisenhalusta, vaikka oikeasti kiehuisi sisältä.
Toisaalta, etenkin jos eron jälkeen on annettu rauhassa aikaa sopeutua, lapsi voi olla vain tyytyväinen kun vanhemmillakin on onnea. Eivätkä kaikki esim. muuta yhteen jos lapset ovat vielä kotona, jolloin lapselle kyseessä on lähinnö yksi kiva aikuinen lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä en tykkää.
Oletko mustasukkainen?
En. Miksi pitäisi pitää täysin vieraasta ihmisestä?
Eli vain koska hän on sinulle vieras, et pidä hänestä? Ja sitten vielä väität, ettet ole mustasukkainen. Vähän kyllä vaikea uskoa.
Pitäminen on aktiivista tekemistä. Pitämättä jättäminen eli ei-pitäminen on neutraalia. Se ei tarkoita inhoamista tai negatiivista suhtautumista.
Aloituksessakin taidetaan käyttää sanaa "tykätä" neutraalin suhtautumisen eli ei-ole-tykkäämättä synonyyminä.
Itselläni on vain mies ja lapsia, on ei eksiä tms. Suhtaudun äitini uuteen miesystävän neutraalisti ja minusta on hyvä asia silloin kun he ovat onnellisia. Harmi ettei isäni löytänyt uutta.
Kannattaa tarkistaa ihan vaikka kielitoimistosta, mitä en pidä -tarkoittaa suomenkielen mukaan. Ymmärrän jos tarkoitit neutraalia suhtautumista, mutta sitä ei kannata kuvailla väärillä sanoilla, jos siis haluaa tulla ymmärretyksi. Käytetyillä sanoilla on merkitystä, en voi väittää yht äkkiä pöytää tuoliksi ja olettaa, että muut ymmärtävät, jos pyydän kantamaan tuolin sisälle tarkoittaessani pöytää.
Naiset näkevät alkuun enemmän vaivaa, että uuden puoliskon lapset alkaisivat tykkäämään. Se vaivan näkö kyllä hiipuu samassa kuin se ensihuuma (1000pv max) uuteen rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on myös täysin ok, jos lapsi ei pidä isän uudesta kumppanista, kokee tämän vieraaksi tunkeilijaksi ja perheensä rikkojaksi, ja myös osoittaa sen. Kyllä lapsella on oikeus isoon pettymykseen. On vain aikuisten tekopyhyyttä ja itsekkyyttä, jos he tällaisessa tilanteessa vaativat lapselta hyvää käytöstä ja kieltävät hänen tunteensa. Vastaavassa tunnemyrskyssä aikuinenkin voi olla eron jälkeen täysin hajalla ja terapian tarpeessa. Herkkä lapsi aistii myös sen, ettei vieras ihminen rakasta häntä niinkuin omat vanhemmat ja että hän on isän/äidin uudelle kumppanille vain välttämätön paha.
Aikuisille on tietysti helpompi, jos lapsi pitää isän uudesta kumppanista ja näyttää sen, mutta ei tämän pitäisi olla mikään oletusarvo. Ulospäin kohtelias käytös voi johtua myös miellyttämisenhalusta, vaikka oikeasti kiehuisi sisältä.
Toisaalta, etenkin jos eron jälkeen on annettu rauhassa aikaa sopeutua, lapsi voi olla vain tyytyväinen kun vanhemmillakin on onnea. Eivätkä kaikki esim. muuta yhteen jos lapset ovat vielä kotona, jolloin lapselle kyseessä on lähinnö yksi kiva aikuinen lisää.
No jos ei ole tarkoitus tehdä perheenlisäystä, niin varmaan yhteenmuuttoa voi miettiä pidempään. Mutta ei kukaan hedelmällisessä iässä oleva lapseton nainen, joka nimenomaan haluaa lapsia, ala odottamaan sitä, että miehen lapset ovat täysi-ikäisiä ennen yhteenmuuttoa. Kyllä se syntyvä uusi lapsi haluaa koko perheen saman katon alle ja sisarukset ovat tärkeitä molemmin puolin. Lapset sopeutuvat kyllä, kunhan muuttoa ei tehdä heti tutustumisen jälkeen. Lasten tehtävä ei ole kuitenkaan päättää esim. perheen lapsilukua tai sitä, kuka asuu kotona. Jos lapsia kuuntelee ja ymmärtää, antaa tilaa negatiivisille tunteille (on ihan normaalia että niitäkin tulee, tuleehan niitä biovanhempienkin kanssa) ja aidosti välittää lapsista, niin on mahdollista saada lämpimät, läheiset ja rakastavat välit lapsipuolien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset voivat ihastua isän uuteen naiseen vaikka siksi, että nainen on heidän omaa äitiään kauniimpi. Sellaisia lapset on, raatorehellisiä.
Lapset eivät katsele aikuisia yhtä pinnallisesti kuin miehet tai aikuiset. Kyky ulkonäön katseluun syntyy vasta teini-iässä tai sen jälkeen. Mitä älykkäämpi lapsi, sitä vähemmän hän painottaa ulkonäköasioita. Pienille lapsille muiden ulkonäköjen tasot ovat ihan sivuseikka. Itselleni meni varmaan ainakin 25 vuotta ennenkuin ymmärsin, että joku sukulaisnainen oli yleisen mittapuun mukaisesti kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Naiset näkevät alkuun enemmän vaivaa, että uuden puoliskon lapset alkaisivat tykkäämään. Se vaivan näkö kyllä hiipuu samassa kuin se ensihuuma (1000pv max) uuteen rakkauteen.
Ei välttämättä. Minä kiinnyn ihan kaikkiin lapsiin joiden kanssa olen tekemisissä, tulee itseltäni hyvin luonnostaan. Teen töitä lasten parissa enkä lakkaa kiinnostumasta heidän asioistaan ”alkuhuumankaan” jälkeen. En myöskään ole lakannut kiinnostumasta sisarusteni ja ystävieni lapsista, vaan kiinnyn heihin päin vastoin lisää vuosien karttuessa.
Exän koira tykkää hänen uudesta ystävästään.
En tiedä, mutta olen onnellinen että tykkäävät. Olisi aika kamalaa jos eivät tulisi toimeen, kun lapset siellä puolet ajasta ovat.
Ja onhan hän ystävällinen, kiltti, iloinen ja touhuaa mielellään paljon. Minäkin pidän hänestä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset voivat ihastua isän uuteen naiseen vaikka siksi, että nainen on heidän omaa äitiään kauniimpi. Sellaisia lapset on, raatorehellisiä.
Lapset eivät katsele aikuisia yhtä pinnallisesti kuin miehet tai aikuiset. Kyky ulkonäön katseluun syntyy vasta teini-iässä tai sen jälkeen. Mitä älykkäämpi lapsi, sitä vähemmän hän painottaa ulkonäköasioita. Pienille lapsille muiden ulkonäköjen tasot ovat ihan sivuseikka. Itselleni meni varmaan ainakin 25 vuotta ennenkuin ymmärsin, että joku sukulaisnainen oli yleisen mittapuun mukaisesti kaunis.
Aijaa, kyllä minä jo 8-vuotiaana näin kuka on kaunis ja kuka ei. Catherine Zeta Jones Oi ihanassa toukokuussa oli varmaan ensimmäisiä, joita pidin valtavan kauniina. Ja vaikka yleisesti Tori Spellingiä ei pidetty kauniina, niin näin hänetkin aivan uskomattoman kauniina isoine kasvoineen, suurine silmineen, paksuine huulineen ja valtavine hiuksineen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että Tori oli nuorena ainutlaatuisen kaunis. Persoonallinen.
Koska se lasten äiti on se umpihullu, ja saavat sitten uuden normaalin äidin tilalle.