Lue keskustelun säännöt.
Hamstraajat joutaisivat-
26.01.2014 |
-pakkohoitoon ja vähän sassiin!
Aivan turhaan niitä paapotaan.
Ei muuta kuin tavarat pellolle ja ukko/akka hoitoon.
Ei ne siihen kuolisi. Aivan kuvottavaa paskaa kämppä täynnä, eikö siihen jo voi kuolla. Bakteereita yms. Meinasin oksentaa, kun katoin ohjelmaa. Sairasta.
Tässä mielipiteeni, entä sinun?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 16:12"]
Kyllähän muutkin voimakkaasti vaikuttavat mielisairaudet laitetaan väkisin hoitoon.
[/quote]
Jos ei ole itselleen tai toisille vaaraksi, niin mitkä "mielisairaudet laitetaan väkisin hoitoon"?
[/quote]
Eikö tuo hieman itselle ole kun paskassa asuu ja sitä syö. Kunnalle kun tuhoaa vuokrakämppää. Ja lapsille jos äiti ja eläimille....
Riittääkö
[/quote]
No ei kyllä riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen kannalta hamstraus on varmasti kamalaa. Pakkohoidosta en osaa sanoa mitään. En ole perehtynyt asiaan niin hyvin. Parempi ehkä olisi, jos lähisuku tai ystävät painostaisivat kunnolla hamstraajaa. Aina ei tietysti tällaisia läheisiä ole.
Pakkohoitoa kun muu ei tunnu auttavan. Ei ne meinaan ihan terveitäkään ole, valitettavaa mutta totta.
Oliko tämä eka jakso, mitä olette katsoneet sarjaa "Hoarders" (käännös= Himohamstraajat)? Sarjaa seuranneena olen oppinut tuosta pakko-oireesta ainakin seuraavaa.
- tavaroiden pakonomaisen hamstraamisen laukaisee usein iso trauma, esim. sairastuminen, läheisen kuolema, joutuminen rikoksen uhriksi jne.
-tavaroita ja roskia ei voi pakolla ja ilman hamstraajan myötävaikutusta heittää menemään. Silloin hoidetaan vain näkyvää ongelmaa, mutta ei pureuduta sen syihin. Jolloin hamstraaja kerää uudelleen saman tai vielä pahemman tavararöykkiön kotiinsa. Näin on todistetusti myös tapahtunut useammassa tapauksessa.
- kyse on ilmeisesti jonkinlaisesta puolustusmekanismista, jonka ihminen kehittää itselleen torjuakseen vaikeiden asioiden ja tunteiden, todellisuuden kohtaamisen. Tavaramäärän paisuessa ihminen menettää vähitellen otteen ja fokuksen elämästään, lamaantuu masennuksen kaltaiseen toimintakyvyttömään tilaan.
- Tavaroiden karsiminen ja läpikäyminen terapeutin ja ammattiraivaajan kanssa voi olla hidas ja kipeä prosessi, jossa henkilö joutuu kohtaamaan omat sisäiset tunnesolmunsa ja pelkonsa. Kaikki sisäinen, käsittelemätön kipu on ulkoistettu esineisiin, jotka siksi ovat alkaneet merkitsemään henkilölle enemmän kuin mitä ne itsessään ovat. Siksi niistä on mahdoton luopua.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 17:18"]Mun äiti on patalaiska hoarderi, isä on ihan tossu siinä kaaoksessa. Ja kun ne joskus kuolee, se olen MINÄ joka sen kaiken paskan siivoan!
Äiti ei halua siivousapua, häpeää itsekin sen verran. Sisään ei pääse nuohooja, palotarkastaja, sähkömies, putkimies, sukulaiset (ml minä ja lapset), naapurit eikä ystävätkään.
[/quote]
Oikeasti jossain menee se raja milloin ihminen tarvii
apua.
Läheltä liippaa tämä.
Mä olen vähän kuin himohamstraaja, onneksi tulot ovat pienehköt, ettei tule sillai liikoja hommaattua, mutta esim. jääkaappiin jää helposti aina jotain roikkumaan, kunnes ilkeän ne sieltä poistaa... Tavarat jää helposti levälleen...
Mutta, jos mut vietäisiin pakkohoitoon, parantuisinko? Mitä mun lapsille kävisi, nekin ilmeisesti siivottaisiin pakkoperheisiin hoitoon?
Ja mikä mielisairaus mulla on, kertokaa, lääkärit eivät ainakaan ole vielä osanneet sellaista mulle kertoa.