Vauva vuodelle 2021-2022
Moikka!
Onkos täällä muita, joilla hirmuisen kova vauvakuume ja vauvahaaveet menevät 2021 vuoden loppupuolelle tai 2022 vuodelle? :)
Itselläni ollut vauvakuume jo toukokuusta saakka, kun Mirena otettiin pois ja sain sosionomi-tutkinnon valmiiksi. Mies ei kuitenkaan vielä ole ollut valmis, vaikka itse tunnen että nyt olisi se hetki. Molemmilla tällä hetkellä työpaikat, miehellä vakituinen ja itselläni vuoden 2021 loppuun saakka tällä hetkellä työsopimus. Asumme omassa omakotitalossa 9 kuukautisen koiran kanssa ja arki on rutinoitunut.
Nyt itse asiaan, vauvakuume on siis hirmuinen ja mies alkanut nyt myös lämmetä ajatukselle ja ollaan pohdittu yhdessä että ensi keväänä voitaisiin jättää ehkäisy(kondomi) pois. Kierto ollut itsellä nyt suht.säännöllinen 28 +-1. Noh nyt ollaan tässä edellisen ovulaationkin aikana harrastettu keskeytettyä yhdyntää, joten saa hieman jännittää taas kierron lopussa. Nyt kp 20/28. Pienen pienen pieni toivonkipinä että mitäs jos sittenkin, vaikka hyvin pieni mahdollisuus onkin. En meinaa millään malttaa odottaa että vihdoin jätettäisiin ehkäisy pois kokonaan. Löytyykö haaveilutovereita? <3
Kommentit (1576)
Onnea plussanneet Ellivelli, Maaemo ja peachis! Ja muutkin, jos meni ohi.
Itselläkin kävi nyt niin, että heitin kirveen liian aikaisin kaivoon 😅 Nimittäin haamuja testaillut nyt aamuisin. Ihmetyttää kyllä miten myöhään sain haamun tässä kierrossa, mutta en valita! Itse kun vielä vannon poppaskonstien nimeen, niin niitä ei tässä kierrossa ollut käytössä kun meinattiin laittaa sit kaikki paukut tammivauvaan, mutta nyt jos kaikki menee hyvin, niin saadaan jouluvauva ❤️
Keväistä plussa-aaltoa toivon tänne! Ja etenkin teille pidempään yrittäneille paljon tsemppiä ❤️
N. 30+ v. pariskunta, 2 v. lapsi ja toinen haaveissa. Yritys aloitettu 6/20, kkm 1/21.
Nuusku ja muut plussanneet, onnea 💖
Neiti Kesäheinä, kiva kuulla sinustakin. Tosin olisin toivonut että olisit päässyt jo odottavien puolelle kirjoittelemaan. Toivottavasti pian kuitenkin 🙏🧡
ON: vuosi täynnä yrittämistä ilman yhtään plussaa. Nyt vissiin yk14 meneillään ja dpo4. Odotuksia ei juuri ole, mies jaksaa olla optimistinen sentään 😁 uskon että se toivoo niin kovaa ettei tarvisi mennä klinikalle ja näytteenantoon 🙄😅 Meillä on ens kierrossa aika yksityiselle, mut olen vähän ristiriitaisin fiiliksin menossa, en mitenkään innolla odota tuota käyntiä. Eniten pelottaa jos miehen tulokset ovat huonot ja toisekseen, en vaan haluaisi taas tälle tielle 😔
N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22
Heips ja jättipaljo onnea kaikille plussanneille, toivotan kaikille ihanaa odotusaikaa ja pikkuisia syleihin ❤ täällä kp4 menossa ja yk3 kohti, yk2 ei hirveästi saanu hyödynnettyä mut jos nyt kolmannella parempaa yritystä 😁👍
Superpaljon onnea plussanneille!💖
Nyt kp10 ja ovis lähestyy. Tällä kertaa meillä pitäs tallettelut osua ihan hyviin päiviin jos nyt Flo sovellukseen on uskominen😅 En oo vielä koskaan tikutellut ovista aiemmin. Jos ei pariin kiertoon tärppää niin sit varmaan pitää koittaa sitäkin. Vitsi että aika menee hitaasti! En malttais millään oottaa että olis jo kierron loppu ja tietäis miten tässä käy.
N26. Esikoisesta plussattu 5/21, la 2/2022.
Uusi kirjoittelija liittyy joukkoon, eilen tuli plussa :) Pelottaa kyllä, vielä ei uskalla iloita.
Ihme olo ollut tänään. En ole ihan varma olisko ovis ollut jo kierron alkuvaiheessa vai onko se vasta tuloillaan. Nyt on joku kp 20 jotain? Tekis mieli testailla, mut sehän ei muuta mitään, ollaan tai ei olla raskaana. 😄 Pitää nyt jaksaa odottaa ainakin sinne päiville 30 tai 40. Jännää! Kevät onneksi pitää mielen korkealla ja istutushommat kiireisenä. 😊
Onnea plussanneille❤️
Kyllä se aika taas matelee tosissaan, kun kierto on loppupuolella. Nyt kp 21. Ensi viikon ti tai ke pitäis alkaa menkat. Dpo 6 ja 7 oli paljon alamahassa kipuilua, nyt taas ihan hyvältä tuntuu. Vois hypätä aikakoneella jo ens viikkoon 😄
Tää on jotain ihan kummallista. Pahoinvointia on pitkin päivää varsinkin jos ruokailuvälit pitkät. Hetken helpottaa syömisellä. Vatsan nippailut oikeestaan hävinneet, rinnat ihan ok, satunnaisesti "vetää suonta"
Voiskohan tässä sittenkin olla raskaana, vaikka testit olleet negatiivisia... viime su -ti oli pientä vuotoa pyyhittäessä, oon ruvennut miettii jos oliskin ollut kiinnittyminen? Ja se pääsiäisen vatsanippailut/kivut ovulaatio, pillereistä huolimatta?
Ajat täsmäis... ihmisen mieli on kyllä erikoinen paikka kun alkaa kaikkee miettii 🤷♀️
Pitäiskö sitä vielä yksi testi tehdä oman mielenrauhan vuoksi.....
Vai pitäiskö vielä odotella....
Gyne ajan varasin jo parin viikon päähän jos tää ei sitä ennen helpota ni käydä kattoon et sie kaikki ok....
Molemmille kolmas ja ensimmäinen yhteinen lapsi haaveissa. Pillerit pois pääsiäisenä -21 ja Yk 1 virallisesti alkanut 5/21
Onnea plussanneet ja tsemppiä chard❣️🙏🏼
Täällä pitkällisten ovistikuttelujen myötä oon onnistunut paikallistamaan mahdollisen oviksen ihan näille päiville.. Eilen oli vielä melko haalea testiviiva mut tänään oli jo selkeämpi ja la-su yönä tehty viimeisin talletus eli, jos tämä kierto tästä etenee odotusten mukaan, niin minäkin pääsen vihdoin laskemaan yrityskiertoja ja siirtymään piinapäiviin 😏 sikäli jännää, kun yhtäkään isompaa tyhjennysvuotoa ei ole Mirenan poiston jälkeen kuulunut vain se muutama tiputteluvuotopäivä parin viikon takaa ja jos noista tiputtelupäivistä lähtee laskemaan kiertoa eteenpäin, niin ovulaatio pitäisikin olla näinä päivinä.. 👍🏼 vähän skeptinen kuitenkin olen, et oikeestiko tuo kierto nyt tästä tasoittuu... 🤔
Esikoinen 03/11
Toinen haaveissa: ya 04/21
Meillähän on Milanda31 sitten aika samanlainen tilanne menossa. Itse koittanut aiemmin tikutella ovista, mutta ei ole löytynyt.
Tänään aamulla tein testin, ja lopulta 8 vilkkunaama päivän jälkeen testi näytti ovulaatio, olin jo melkein luopunut toivosta taas tässäkin kierrossa. Meilläkin tosiaan yk1 menossa ja pääsen kanssa nyt viettämään ensimmäistä kertaa näitä kuuluisia piinapäiviä, mitenköhän sitä jaksaa kaksi viikkoa tässä odottaa. Tallettuja ollut onneksi jo pe, la ja su, sit sitten vielä tänäänkin jaksaisi niin sitten voisi jäädä odottelemaan seuraavia kuukautisia (joita toivottavasti ei tule).
Heippa täällä kans piinapäivät meneillään, taitaa olla dpo 9 ja kp22..tai siis en oikeastaan piinaile kun on niin vahva tunne ettei taaskaan mitään. Ei yhtään mitään tuntemuksia, mitä mulla ei yleensäkään ole siis menkoistakaan...jotenki tuntuis sitte että kai nyt jotain uutta tuntemusta sit tulis jos on raskautunut?!?! Ovis tuli lopulta tosi hyvin hyödynnettyä vaikka riitelyt meinaskin pilata 🙈
Olen ite käyttänyt pari kiertoa nyt myös noita hymynaama ovistestejä ja mulla taas on niin että kerran meni suoraan negatiivisesta siihen plussaan ja viimeksi yhen päivän vain vilkku ennen sitä positiivista tulosta. Ei siis vilku montaa päivää, tuleeko mulla tosiaan se ovis sitte niin yhtäkkiä sieltä 🤔
36v ja mies 38v. Ensimmäinen lapsi toiveissa, yritys toden teolla aloitettu 4/20.
Onnea plussanneille 😊
Täällä sit alkoi kuitenkin menkat pari päivää myöhässä 😔 No, positiivista oli kuitenkin se, että tässä kierrossa luteaalivaihe oli 11 päivää viime kierron 8 sijaan. Ehkäpä kierto vielä hakee vähän pituuttaan ehkäisyn lopettamisen jälkeen, vasta kaksi kiertoa yritystä kuitenkin takana.
Nyt siis menossa kp5 ja ovista taas alan tikuttelemaan ensi viikon alusta.
N34+M34. Esikoisvauvan yritys 02-2021 alkaen
Tähti☆ kirjoitti:
Onnea Maaemo!❤🙏💕💕💕💕
Kaikille muillekin onnittelut plussasta, jos niitä on pärähtänyt❤❤💕💕💕
En ole kovin ehtinyt seurata, siitä johtuen, että olotila on nyt kyllä aika nolla....
Haluaisin kyllä saada plussan, mutta asia rupesi pelottaa liikaa, koska tajusin, että voinko selvitä kaikesta 48-vuotiaana, niin että myös vauvalla on kaikki hyvin??
Tää vaan yhtäkkiä jysähti mieleen....jostain.......🤪😥
Ovis lähellä, mutta......saa nähdä🙄?....
Tähti, tätähän tää on, erilaisten pelkojen kanssa kamppailua. Osa on todennäköisempiä kuin toiset (tieto on ystävä!), mutta pelon olemus on aina sama, ja sen psykologinen voima lamauttava. Kukaan ei tietenkään voi sun puolesta vastata siihen, miten sun/teidän tulis tehdä. Toivon sulle viisautta löytää oikea tie.
Sen kuitenkin sanon, että jos tämä on sun suurin toteutumaton haaveesi, älä jätä tavoittelematta sitä pelkän pelon takia vaan koeta työstää sitä ja pohtia, millaisia apuja on realistisesti saatavilla. Toivon sulle ja kaikille muillekin sen suurimman eli lapsitoiveen täyttymistä <3
Omaa napaa: kiitos kaikille tsempeistä. Nyt uskallan jo hieman luottaa, mutta aika päivä kerrallaan yhä mennään (mitään syytä huoleen ei ole, ongelma on pelkästään psykologinen). Vajaan viikon päästä ar-ultra, joka toivon mukaan sinetöi luottamuksen elämän voimaan. Sitä samaa kaikille kaikkien omiin tilanteisiin!
Sateenkaariperheen iltatähti toiveissa. Ikää nelisenkymmentä, yritys aloitettu toden teolla 12/2020. Tässä yrityksessä diagnosoitu ovulaatiohäiriö, johon kevyitä hoitoja. La 12/21, takana varhaisia keskenmenoja (1/21 ja 3/2021) ja siksi vaikeaa vielä luottaa tähän raskauteen.
Kuinka nopeasti vauvahaaveen ilmaannuttua aloititte yrittämisen?
Mä en tiedä hätiköinkö jopa koko ajatusta, kun syksyllä haluaisin jättää pillerit jo pois. Oisinkohan jonkun reilu vuoden verran pohdiskellut itsekseni asiaa ja nyt vasta ottanut miehen kanssa asian puheeksi. Ei muuten oo vielä kovin innostunut...
Ja sitten mietin sitäkin, että kun vasta sain vakkarityöpaikan, niin kehtaako sitä sitten vuoden jälkeen jäädä mammalomalle(jos siis kaikki menis tosta noi vaa suorilta sisää)...
En myöskään jostain syystä haluais hommaa jättää kovin myöhäseksi, kun haluaisin lapsen saada vielä alle kolmekymppisenä, ja siihenkään ei enää kauaa ole.
En tiedä sopiiko nää mun ajatukset tähän aiheeseen, joten sori jos ei sovi, voin kommentin poistaa.
38661 kirjoitti:
Kuinka nopeasti juuvauvahaaveen ilmaannuttua aloititte yrittämisen?
Mä en tiedä hätiköinkö jopa koko ajatusta, kun syksyllä haluaisin jättää pillerit jo pois. Oisinkohan jonkun reilu vuoden verran pohdiskellut itsekseni asiaa ja nyt vasta ottanut miehen kanssa asian puheeksi. Ei muuten oo vielä kovin innostunut...
Ja sitten mietin sitäkin, että kun vasta sain vakkarityöpaikan, niin kehtaako sitä sitten vuoden jälkeen jäädä mammalomalle(jos siis kaikki menis tosta noi vaa suorilta sisää)...
En myöskään jostain syystä haluais hommaa jättää kovin myöhäseksi, kun haluaisin lapsen saada vielä alle kolmekymppisenä, ja siihenkään ei enää kauaa ole.
En tiedä sopiiko nää mun ajatukset tähän aiheeseen, joten sori jos ei sovi, voin kommentin poistaa.
Hei 38661! Mielestäni ajatuksillesi on tilaa tällä palstalla oikein hyvin. Itse olen sitä mieltä että työpaikalla ei oikeasti ole väliä lapsihaaveen rinnalla, ne työt ei mihinkään katoa mutta lapsen saannille on aikaraja ja kun koskaan ei voi tietää natsaako heti vai kestääkö kauemmin. Itse valitettavasti haaveilin vauvasta pitkään ja nyt oikeastaan asia mitä kadun on että lasta ei tullut tehtyä silloin heti kahdenkympin alussa kun vauvakuume iski, sain itse esikoiseni vähän alta kolmenkympin. Suosittelen siis asian vakavaa harkintaa koska se oma lapsi/lapset on jotain niin korvaamatonta että hänen/heidän kanssaan haluaa viettää mahdollisimman kauan aikaa. Toki tilanteita on erilaisia ja lapsen saantiin voi kulua vuosia, mutta siis höpinäni pointti että kannatan tuumasta toimeen ajatusta, kaiken muun kerkeää missä tahansa kohtaa elämää (työt,opiskelu,matkustelu esim.) mutta lapsilla on aikaraja.
Ruusu90 kirjoitti:
Meillähän on Milanda31 sitten aika samanlainen tilanne menossa. Itse koittanut aiemmin tikutella ovista, mutta ei ole löytynyt.
Tänään aamulla tein testin, ja lopulta 8 vilkkunaama päivän jälkeen testi näytti ovulaatio, olin jo melkein luopunut toivosta taas tässäkin kierrossa. Meilläkin tosiaan yk1 menossa ja pääsen kanssa nyt viettämään ensimmäistä kertaa näitä kuuluisia piinapäiviä, mitenköhän sitä jaksaa kaksi viikkoa tässä odottaa. Tallettuja ollut onneksi jo pe, la ja su, sit sitten vielä tänäänkin jaksaisi niin sitten voisi jäädä odottelemaan seuraavia kuukautisia (joita toivottavasti ei tule).
Hei onpas mukavaa, kun ollaan niin samoilla aikatauluilla liikkeellä 😊 Voin sit itteni lisäksi jännätä sunkin kiertoa samaan aikaan❣️😇
Mä oon Totoron kanssa samoilla linjoilla tuon lapsiasian suhteen; lähes kaikkea pystyy aikatauluttamaan itse, mutta ei vauvaa..
Jossain vaiheessa, kun itse mietin lapsihaavetta, stressasin et eihän sitä koskaan tunnu olevan "oikea aika", kun aina on jotain muuta suoritettavaa; ensin on liian nuori ja liian tuore parisuhde, on opiskelut ja orastava työelämä, ja pitäs edetä uralla, matkustella ja opiskella lisää, kunnes jossain vaiheessa huomaa, ettei vauvan tuloa oikeastaan voi ennustaa.. Se kun jokaisella tuppaa onnistumaan, niin kovin yksilöllisesti 💞 Ja loppuviimein ennalta tehdyt suunnitelmat tuskin edes pitävät paikkansa 😅
Esikoinen 03/11
Toinen haaveissa: ya 04/21
Totoro ja Milanda31, kiitos teille tosi paljon! Aika ei tosiaan taida koskaan olla "oikea" 😅 On mulla myös se pelko, että entä jos en olekaan hyvä äiti tai osaa tai rakasta? Kun en ole koskaan ollut lapsi-ihminen, ei ole ollut koskaan aiemmin tunnetta, että haluaisin olla äiti. Onko teillä kellään ollut samanlaisia ajatuksia?
38661 kirjoitti:
Totoro ja Milanda31, kiitos teille tosi paljon! Aika ei tosiaan taida koskaan olla "oikea" 😅 On mulla myös se pelko, että entä jos en olekaan hyvä äiti tai osaa tai rakasta? Kun en ole koskaan ollut lapsi-ihminen, ei ole ollut koskaan aiemmin tunnetta, että haluaisin olla äiti. Onko teillä kellään ollut samanlaisia ajatuksia?
Samaistun täysin 😄 en ole koskaan ollu lapsi-ihminen ja en oo varsinaisesti lapsista tykänny ikinä- ja luulen että tunne on ollut molemminpuolinen 😅 siitä huolimatta aloin noin vuosi sitten tuntea valtavaa vauvakuumetta ja oon ajatellu että ehkä kroppa tietää paremmin kuin minä ite millon on aika 😄
Ja itsellä on myös sama vaikeus päättää että onko nyt todella aika hankkia lapsia koska en usko että omat opiskelut on kokonaan opiskeltu ja haluaisin tehdä töitä vielä vähän pitempään. Mutta haluaisin myös ensimmäisen lapsen ennen kun täytän 30 😄
Uskon että siinä vaiheessa kun ajatukset harhailevat toistuvasti vauvaan, alkaa samalla valmistella itseään äitiyteen. Nykyään on niin tiukkaan pinttyneet kuvitelmat ihanneäitiydestä, että jos ei itse sovi siihen muottiin niin on epäonnistunut. Tämä on niin väärin. Äitejä ja lapsia on erilaisia ja tämän suvaitsevuuden aikakautena pitäisi antaa tilaa myös äitiydelle.
Itse havahduin vauva-ajatuksiin muutama vuosi sitten. Sitä ennen, ja vielä ennen oman lapsen syntymää jotkut lapset olivat musta niin.. Tuntui niin kaukaiselta ajatukselta että olisin äiti. Tai ainakaan sellaiselle sottapytylle joka huutaa voimasanoja keskellä toria.
Oma on nyt pian vuotias ja kauhulla ja huumorilla odotan mitä tuleman pitää. Ja niitä katseita muilta kun kauhistellaan ettenkö saa lastani kuriin. Ihan kuin itse tein vielä hetki sitten ja ajattelin että en kyllä lapsia tee.. Äitiyteen (ja isyyteen) kasvaa samalla kun lapsi kasvaa. Käärön kun saa syliin niin siitä se koko perheen yhteinen oppi ja kasvu alkaa. Kaikki ihan yhtä pihalla😄💕
Mites kaikilla menee?
Täällä oletettavasti dpo 6 ja alavatsa ollu tänään tosi kipeä. Eilen pukkas finnejä naamaan. 😄
Vielä pitää yli viikko piinailla...