Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävarma kummitäti
25.01.2014 |
Olen 5-vuotiaan tytön kummitäti. Tytön perhe on hyvin uskonnollinen, äiti on lapsuudenystäväni. Olin hyvin hämmästynyt kun ystäväni silloin pyysi minua kummiksi, itse kun en kirkolllisista asioista juurikaan ole kiinnostunut, enkä Jeesuksesta, vaikka kirkkoon muodon vuoksi kuulunkin. Kysyin, onko ystäväni varma asiasta, että haluaa minut kummiksi, mutta hän sanoi hoitavansa kristillisen kasvatuksen itse.
Tyttö on kuitenkin ihana ja reipas, ja mielelläni olen häntä hoitanut ja yökyläänkin ottanut, omia lapsia minulla ei vielä ole. Asun noin 200 km päässä, ja kyläilyjen järjestämiseksi olen ajanut kummilastani tapaamaan, jopa iltaisin edestakaisin lapsenhoitokeikkoja, jotta saisin nähdä kummilastani. Miehen kanssa tuli ero, ja siksikin aikaa minulla on tähän ollut. Bensarahaa en ole koskaan ysätävältäni pyytänyt, eikä hän ole tarjonnutkaan.
Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että tytön äiti on tullut kummiuden suhteen katumapäälle. Olen pyrkinyt soittamaan noin kerran viikossa, jos ystäväni ylipäänsä viitsii vastata, saan kuulla tiuskimista ja soittaneeni väärään aikaan.
Sitten jos heillä on reissua tai remonttia tiedossa, hän kyllä soittaa ja pyytää apua. Mielelläni olen auttanut, samalla olen saanut viettää ihania hetkiä kummilapseni kanssa.
Erityisesti viime aikoina ystäväni on kertonut, että tyttö on tarvittaessa hoidossa samaan herätysliikkeeseen kuuluvilla sukulaisilla.
Tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja huijatuksi. Näiden vuosien aikana olen kiintyt lapseen kovasti, ja ajatus välien katkeamisesta sattuu todella.
Vanhemmat, miettikää ennen kummiksi pyytämistä, kestättekö kummin erilaisen elämankatsomuksen. Ero on iso tuska myös kummille, lapsi varmasti selviää ja unohtaa, pieni kun vielä on...
Kommentit (16)
mulle tuli mieleen, että siellä on joku tilanne päällä, eikä tuo ystävä nyt osaa sitä pukea sanoiksi tai on vaan sitten huonokeskustelija.
Älä nyt ole tuommoinen möllö ja oleta noin paljon. Sä et tiedä mikä siellä päässä on ongelmana, se pitää jutella läpi, vaikka pahaa tekis. Tai sitten heidän mielestään mitään ei ole edes tapahtunut, että kaikki on sun päässä. Ihmiset on niin erilaisia.
Ystäväsi halusi sinut tarkoituksella kummiksi, ehkä heillä oma kirkko nyt painostaa pahasti tms. Hän oli valmis ottamaan riskin ja hänen pitäisi se asia käsitellä nyt. Sä voit tietty olla tukena. :)
Mahtavan pitkää kummisuhdetta sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 9:lle. Toivon että olet oikeassa, uskovaiseksi en voi muuttua, en vaan pysty.
Kerran viikossa soittelu on kyllä aika usein. Voisiko olla, että kiireisessä elämänvaiheessa oKysy leva kokee tuon yhteydenpidon vähän turhan tiiviiksi? Pakkohan sun on asiaa kysyä. Kysy niin päin, että onko jotain sattunut, kun tuntuu että on ollut niin välttelevä viime aikoina.
En osannut ajatella, että kerran viikossa olis usein, aikaisemmin se on ollut vaan molemminpuolista. Itsellä opiskelujen takia elämäntilanne on kiireinen, ystäväni on kotiäiti.
Otatkohan sinä tuon kummiutesi vähän liian vakavasti? Olet liian aktiivinen, yrität liikaa? Miksi pitää joka viikko soitella, eikö vähempi riittäisi? Mitä pahaa on siinä, että lähempänä asuvat sukulaiset hoitavat lasta, sinulla kuitenkin on 200 km matka, joka on melkoinen rasitus ja kustannus sinulle. Vähemmälläkin yrittämisellä ja panostuksella olet varmasti erittäin hyvä kummi.
Sinun kannattaisi hankkia elämääsi muutakin sisältöä kuin tuo kummiutesi. Uusi mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 jatkaa, en usko että äiti on mitenkään katumapäällä, ei varmasti ole. Mutta ehkä hän on tajunnut millainen kustannus ja rasitus pitkästä matkasta on sinulle. Yhteydenpidon harveneminen ei tarkoita sen katkeamista. Joskus laatu voi olla parempi tavoite kuin määrä, less is more :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy suoraan. Me tuskin tiedämme, mikä tällä äidillä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset kysy tätä asiaa suoraan tuolta äidiltä?
En uskalla kysyä suoraan, pelkään välien katkeamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika julmaa. Oletko yrittänyt puhua asiasta ystäväsi kanssa? Aika pianhan tyttö on jo niin iso, että voit olla yhteydessä suoraan häneenkin.
Onko teillä ketään yhteistä ystävää, jolta voisi kysellä asiasta? Entä tytön isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:59"]
En uskalla kysyä suoraan, pelkään välien katkeamista.
[/quote]
Meinaat, että välinne eivät ole jo käytännössä katkenneet, kun et voi ottaa tällaista asiaa esille?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:59"]
En uskalla kysyä suoraan, pelkään välien katkeamista.
[/quote]
Mutta tuon äidin toimintahan vaikuttaa siltä, että se on jo muutenkin katkaisemassa välejä? Ei kai tuossa mitään häviä, jos kysyt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteisiä ystäviä meillä ei enää ole, perheen nykyiset ystävät kuuluvat tähän samaan herätysliikeeseen. Isän kanssa puhumisesta en usko olevan apua, hänestä olen vähän lapsellinen, kun on minua ja ystävääni aika paljon vanhempi. Kai koitan täältä vain kerätä rohkeutta kysyä ystävältäni suoraan, onko ongelma siinä etten ole uskossa vai missä.