Lue keskustelun säännöt.
Tein kovan työn ja vieroitin itseni pois Venlafaxinista. Nyt näyttää siltä että pitää aloittaa lääke uudelleen :(
21.10.2020 |
Ihan luuseri olo. Olen ollut nyt nelisen kuukautta ilman lääkitystä. Sitä ennen otin Venlaa monta vuotta. Venla oli hyvä lääke, paras kaikista. Mutta toisaalta se teki minusta aika impulsiivisen.
Viime aikoina on iskenyt väsymys ja uupumus. En tiedä olenko fyysisesti vai henkisesti sairas. Olen maannut nyt kaksi viikkoa sohvalla. Nokka kyllä vuotaa ja aivastelen, lihaksia särkee. Pari ekaa päivää oli kuumetta.
Olen yh ja jaksan kyllä hoitaa päivittäiset hommat, olen aina jaksanut, oli sitten masennusta tai ei. Kaikki vain tuntuu tahmealta, olen väsynyt ja aloitekyvytön. Olen alkanut pelätä kuolemaa ja ahdistua elämän loppumisesta. Onko sitten vain normaalia keski-iän kriisiä.. Huomaan että viha ja kriittisyys on kasvanut itseäni kohtaan. Viha ja katkeruus myös muita ihmisiä kohtaan kasvaa ja kirjoittelen esim faceen todella myrkyllistä ja provosoivaa tekstiä välillä. Kavereita lähtee joka päivityksen jälkeen jokunen.
En ole sillä tavalla masentunut kuin nuorena, jolloin olin surullinen ja halusin kuolla. Nyt olen vain katkera, vihainen ja oireilen fyysisesti. Paljon varmasti ns. psykosomaattisia vaivaa. Itsetunto on matala ja koen itseni täysin hyödyttömäksi taakaksi.
Lääkettä on runsaasti jäljellä, joten onko sittenkin viisainta aloittaa se uudelleen pienellä annostuksella? Lääkäriin en voi mennä lastensuojeluilmoituksen riskin takia. Kerran jo näin kävi, ja prosesessi traumatisoi minut pitkäksi aikaa vaikka asiakkuus ei alkanutkaan. En ole käynyt lääkärissä tai kääntynyt muunkaan viranomaisen puoleen enää vuosiin juuri tämän takia.
Onko muut joutuneet palaamaan lääkitykseen tauon jälkeen?
Kommentit (29)
Siis oot flunssassa ja mietit jotain mielialalääkitystä? Haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi. Ikinä. Yhtään mistään syystä. Mulla kesti 6 kk vierottautuminen. En suostu siihen helvettiin toista kertaa. Ja jos otit pillerin tunninkin myöhässä, koko päivä meni sähköiskuista kärsiessä ihan sumussa.
Mä vaihdoin tauon jälkeen toiseen lääkkeeseen, uudempaan Brintellixiin. En halunnut enää aloittaa venloja, sen verran vaikeeta oli vieroittautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Koita sinnitellä. Jos on ikänsä syönyt lääkettä niin kroppa ei ole vielä poistanut kaikkia lääkemyrkkyjä.
Ei siinä kyse olisi siitä että lääke on kropassa, vaan siitä että lääke on tehnyt muutoksia kropassa ja kun tiputat sen pois, kehon pitää löytää uusi tasapainotilailman lääkettä johon keho on tottunut. Siinä voi kestää aikansa että olo normalisoituu jos on iät ja ajat käyttänyt lääkettä. Ei kannata sotkea henkisiä vieroitusoireita mielenterveysongelmiin. Itse olin vieroituksessa todella ärtynyt. Tunteet heilahteli mikä ei ole normaalia minulle. Minulle tuli mm. tunne että olin todella vihainen jollekin kaupan jonossa hidastelleelle ihmiselle ja säikähdin tuota tunnetta. Olin täynnä raivoa pikku asioista. Tunsin myös oloni kumman levottomaksi.
Mulla sama kortisonin kanssa... tauti pahenee niin nostetaan pilviin, sitten lasketaan ja kärsin hirveät päänsäryt.. sitten taas parin kuukauden päästä nostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi. Ikinä. Yhtään mistään syystä. Mulla kesti 6 kk vierottautuminen. En suostu siihen helvettiin toista kertaa. Ja jos otit pillerin tunninkin myöhässä, koko päivä meni sähköiskuista kärsiessä ihan sumussa.
Jep. Nuo sähärit. Jestas. Joskus unohtui töihin mennessä ottaa lääke ja sitten se alkoi. Ekana alkoi tuntua semmoinen vähän epämääräinen tunne päässä. Sitten kun liikautti silmiä sivuttaissuunnassa niin päässä tuntui "sähköiskumainen" muljahdus. Ajatus ei toiminut kunnolla ja oli vähän poissaoleva olo. Venlafaksiini <3
Oon itse just vierottautumassa noiata, ja tää ei kyllä oo mikään kiva ja nopee nakki. Kokeile muita keinoja: elämäntapamuutoksia, aikataulujen järkeistämistä, meditaatiota... nuo eivät ole kaikki mahdolliset asiat mutta tuohon tyyliin. Jos et halua lääkärille, et voi aloittaa uudenlaista lääkettäkään. Kokeilisin läpi kaiken mahdollisen muun ensin, jos mitään paukkuja sellaiseen löytyy.
En itse kadu, että olen tätä lääkettä käyttänyt, mutta ristusnotta nyt haluan itsekin jo pärjätä ilman. Masentuneella elämään tulee aina vaikeampiakin kausia, ja niistä voi usein selvitä myös ilman lääkitystä. Kaikki eivät voi, mutta minusta kannattaa yrittää (jos ei ole suorastaan itselleen tai muille vaaraksi). Elämä on paljon helpompaa, kun ei aina tarvi ajatella lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lopettaisi lääkettä omin päin. Toi voi olla vaarallista kun aivot on tottunut siihen että saa lääkettä! Jatka nyt vaan lääkkeen käyttämistä, ei kuullosta siltä voisit mitenkään hyvin ilman sitä. Ei se ole niin paha asia käyttää lääkkeitä pärjätäkseen elämässä.
Mä onnekseni oelastuin kyseiseltä lääkkeeltä aikoinani, kun olin uupumuksen takia saikulla. Otin ensimmäsen pillerini tuota lääkettä ja tuli niin kamala olo, kylmä nihkeä hiki ja menin ihan valkoiseksi, luulin pyörtyväni. Sain tilalle paljon toisen lääkkeen, josta vieroituskin oli helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et maininnut ikääsi, mutta nuo kyllä kuulostavat vaihdevuosioireilta 🤔
Itse en venlaa tule lopettamaan koskaan. Muistan liiankin hyvin minkälainen ihminen olin ennen lääkitystäni. En oikeastaan elänyt ennen, kävin vain töissä ja muuhun en uskaltanut kuin kännissä. Nykyään en enää juo joka ei tietysti olisikaan lääkityksen kannalta hyvä. Ennen kun jännitti joka asia niin nyt ei jännitä mikään ja pystyy tekemään monia asioita jotka ennen oli mahdottomia. Varmasti venla muuttaa psyykettä, mielialaa, miksi sitä sanoisi, mutta ainakin omalla kohdallani myönteiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla ilman lääkettä jos sen kanssa olo oli parempi?
Outoa jos haluaa hakea itselleen apua niin tulee lastensuojeluilmoitus. Ei kai ole enää nykypäivää? Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan tukea ja auttaa perhettä selviytymään. Jos näin ei ole on joku systeemissä pahasti pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mäkin kokeillut ollut muutamia kuukausia ilman Escitalopramia. Vähän aikaa meni ihan hyvin mutta sitten vointi huononi. Varmaan serotoniinitasot aivoissa laski tai en tiedä... Mutta aloitin uudestaan lääkkeen ja hyväksyin sitten tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Outoa jos haluaa hakea itselleen apua niin tulee lastensuojeluilmoitus. Ei kai ole enää nykypäivää? Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan tukea ja auttaa perhettä selviytymään. Jos näin ei ole on joku systeemissä pahasti pielessä.
Tätä minäkin mietin. Kaverikin kertoi että jos lääkärille kertoo mielenterveysongelmistaan, niin nopeaan siitä päätyy lastensuojelun juttusille ainakin.
Ei niitä lääkityksiä saa muuttaa ilman lääkärin valvontaa.
Miksi ihmiset eivät ymmärrä tätä vieläkään...
Keskustele siis asiasta lääkärin kanssa,
täältä ei "ohjeita" kannata kysellä ( tai muutenkaan uskoa kaikkea lukemaansa).
Itse lopetin käytön kuusi vuotta sitten. Annostuksella 4x75mg muutaman vuoden. Nyt joissain stressaavissa tilanteissa noita sähköiskuja tulee. En ymmärrä, että tilanne on stressaava, mutta tuntiessani sen sähköiskun ymmärrän, että jossain sisälläni stressaan tilannetta. Olen yleensä työntänyt tunteet syrjään, joten en tunnista niitä tai tuo esille. Olen ajatellut, että alitajuisesti ymmärrän tilanteen stressaavuuden.
Ehkä ensimmäiset puoli vuotta olivat pahimipia noiden sähköiskujen kanssa. Silloin häviää kaikki ympäriltä sen sekunnin ajaksi.
Olen ajatellut itsekin jonkin lääkkeen aloittamista, mutta Venlafaxine se ei kohdallani tulisi olemaan. Tosin olen jo kaikki käynyt lävitse...
Minäkin olen syönyt Venlafaxinia vuosia. Pari kolme kertaa olen yrittänyt vieroittautua, ja fyysisestihän se on vaikeaa. Se pitää tehdä hitaasti. Tai tavallaan olenkin vieroittautunut enkä ainoastaan yrittänyt. Olen siis ollut muutaman kuukauden kokonaan ilman niin kuin sinä nyt. Mutta mieliala on sitten mennyt vain huonommaksi ja huonommaksi ja lopulta olen aloittanut uudestaan. Haluaisin olla mieluummin ilman, mutta en pysty siihen.
Älkää lopetelko niitä lääkityksiä vain siksi, että on "hienompaa" olla ilman. Tai että tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, jos pärjää ilman. Sukulainen teki tuota lopetusta ja aloitusta vuosikausia em. syistä. Ei päättynyt hyvin, vaan sairastui niin vakavaan masennukseen, että lähti oman käden kautta.
Välillä tuntuu, että hulluimpia on juuri ne, jotka ei syö mitään lääkettä, vaan "pärjää" ilman. Käyttäydytään kuitenkin aina, kuin perseeseen ammuttu karhu.
Koita sinnitellä. Jos on ikänsä syönyt lääkettä niin kroppa ei ole vielä poistanut kaikkia lääkemyrkkyjä.