Aikuiset palstailijat - ovatko vanhempanne auttaneet teitä taloudellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Häpeäisin jos olisin vielä nelikymppisenä ottanut rahaa vanhemmiltani.

Ja jos lapseni olisi siinä iässä vielä käsi ojossa, olisin pettynyt itseeni kasvattajana. Selkeästi tullut autetuksi liian pitkään.

Mä en häpeä, meillä kun sitä kutsutaan verosuunnitteluksi eli siirretään rahaa taskusta toiseen ilman lahja- tai perintöveroa. Samalla tavoin avustan omia aikuisia lapsia, ostan lastenlapsille vaatteita, tavaroita yms. Jos käydään yhdessä kaupassa niin maksan ruokaostokset jne. 

Kiitos omille vanhemmille avustamisesta ja sen opettamisesta ettei asiassa ole mitään hävettävää, toivottavasti seuraavat sukupolvet oppivat samat käytännön.

Sain ajokortin aikanaan ja opiskeluaikoina vaatteita ja joskus ruokaakin, kun rahaa ei ollut penninhyrrää. Mutta en mitään säännöllisiä viikkorahoja tms. 

Olisi mennyt todella surkeasti monta vuotta, ellei vanhemmat olisi auttaneet.

Ysärillä kun olin valmistunut työttömäksi, enkä saanut puolison tulojen vuoksi työttömyyskorvausta markkaakaan, isäni antoi minulle käteisenä joka kuukausi 500 mk.

Viisikymppisen olen,  äiti makselee vielä mullekin ne viikonlopun ruokaostokset, jos yhdessä käydään ja kotiin kantaa milloin lapsen vaatteita milloin pyyheliinaa ja syntymäpäivillä tekee tilisiirtoja. Ihan olen köyhästä duunariperheestä. 

Äiti on yrittänyt ihan väen vängällä "auttaa" minua raha-asioissa aikuisiällä lukuisia kertoa, vaikka varhaisaikuisuuden jälkeen olisi ollut minulle itselleni (ja myös hänelle) parempi että olisin itse saanut pyöriä rahaongelmissani ja selvittää ne itse ja niin aikuistua ja kokea siitä voimaantumista.

Alkoi tuntumaan kamalan nöyryyttävältä ja lannistavalta että äitini koki (ja varmaan edelleen kokee) etten pärjää omillani. Olen kuitenkin itse onneksi tajunnut asettaa rajan tähän enkä huoli äidiltä enää penniäkään ikinä. 

Kyllä satunnaisesti auttavat tai antavat ylimääräistä. Mun vanhemmat halusivat antaa pari kesää sitten vähän isomman summan kaikille kolmelle aikuiselle lapselleen.

Myös anoppi on auttanut ja antanut uuden auton hankintaa varten muutaman tonnin. Kahteen auton ostoon on tukenut.

He ovat juuri sitä sukupolvea että työtä on ollut ja eläkkeet ovat kivasti kertyneet. Puolisoni kuuluu siihen ryhmään, jolla ei ole koskaan oikein mikään onnistunut, joten aika pitkälle ollaan mun tuloilla menty nää vuodet. Kyllä rahallinen apu kelpaa. Jatkuva raha-apu olisi sitten jo nolompi, mutta nää on näitä satunnaisia apuja tyyliin "ostakaa jotain kivaa itsellenne."

N45

Vanhemmat eivät auttaneet taloudellisesti tai päivällistenkään muodossa. Minä autoin äitiä taloudellisesti ja arkiaskareiden muodossa. Isovanhempani antoivat toisinaan parisataa euroa esim. jouluna valmistumisen johdosta. Nykyään asun toisessa päässä Suomea, niin en pysty enää auttamaan. N25

Ostivat mulle auton aikanaan auton käyttöön ja sen seuraavankin, ovat lahjoittaneet rahaa, lainanneet korottomasti asuntoa varten 300k. Opiskeluaikoina mulla oli rinnakaisvisa, jolla ostin ruuat, vaatteet jne. Maksoivat myös kaikki muut laskut, paitsi vuokran.

Ainoana lapsena toi koroton laina on ollut ehkä paras ratkaisu ikinä. Käytännössä vippasin tulevasta perinnöstä, ei tarvi asioida pankin kanssa eikä mene korkoa. Silloin, kun lainan otin, tällä toki oli enemmän merkitystä, koska asuntolainojenkin korot oli lähemmäs 6%. Tehtiin kaikki paperit asianajajan välityksellä ja maksan lyhennykset säntillisesti, joten ei mene lahjaksi. Perintövero kun on käytännössä alempi kuin lahjavero, joten säästetään tällä niistä.

Nykyään maksan suurimman osan elämästäni itse, mutta antavat mm. lahjakortteja joilla voi sitten ostella mitä haluaa. Olen melkein nelikymppinen ja mulla on omakin perhe.

Vanhemmat tekevät rahalahjoituksia syntymäpäivinä ja jouluna. Kun nähdään, kustantavat kaiken, riippumatta siitä, missä nähdään. Kun olin opiskelija, maksoivat välillä laskujani.

Kyllä, auttavat koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen olen,  äiti makselee vielä mullekin ne viikonlopun ruokaostokset, jos yhdessä käydään ja kotiin kantaa milloin lapsen vaatteita milloin pyyheliinaa ja syntymäpäivillä tekee tilisiirtoja. Ihan olen köyhästä duunariperheestä. 

Kotoisin köyhästä duunariperheestä, mutta äiti maksaa suurin osaa arkielämästäsi??? Milloin äitisi rikastui? Isä on vielä köyhä?

Yksinhuoltajaäitini kustansi minulle ja sisarelleni ajokortin. Siinäpä se.

Kun nuorena kävin jo töissä, ja asuin vielä hetken kotona, minä maksoin äidilleni kuukausirahaa. Kun muutin omilleni, olen omillani pärjännyt. Minusta on ihan terveellistä nuorenkin elää omilla tuloillaan. Perinnöt ovat sitten erikseen, kun se aika koittaa. Jättisummia ei todellakaan ole tulossa. N 50.

Ovat antaneet ja maksaneet paljonkin.

M.39

On. 3 asuntoa olen saanut ja aina uuden auton. Lisäksi olen perinyt isovanhempani. Meillä suvussa raha liikkuu. Ja sitten perinnöt kanssa tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen olen,  äiti makselee vielä mullekin ne viikonlopun ruokaostokset, jos yhdessä käydään ja kotiin kantaa milloin lapsen vaatteita milloin pyyheliinaa ja syntymäpäivillä tekee tilisiirtoja. Ihan olen köyhästä duunariperheestä. 

Kotoisin köyhästä duunariperheestä, mutta äiti maksaa suurin osaa arkielämästäsi??? Milloin äitisi rikastui? Isä on vielä köyhä?

Minunkin vanhempani ovat duunareita ja ovat aina maksaneet minulle kaikkea. En ole koskaan kuitenkaan ajatellut meitä köyhinä, vaan ennemminkin keskituloisina.

Eri

Aikuisena ja taloudellisesti...no, sain toiselta korottoman lainan jonka maksoin takaisin. Annoin myös heille korottoman lainan jota en tule saamaan, kun heille tuli pientä takapakkia. Eli tällä hetkellä niin päin.

Vanhemmilta jää ehkä sata tuhatta yhteensä perintöä. Riittää peri perintövreon jälkeen juuri aja juuri kuittaaman lainan. Vanhemmat ei ole oikein kerryttäneet ja menojanon ollut.

Eipä juuri, paitsi ensimmäisenä opiskeluvuonna jonkin verran. Joskus myöhemmin sain joululahjana satasen tai pari. Aikanaan äidin perintöä tuli muutama tonni. Siinä kaikki. Mutta enpä minä mitään odottanutkaan. Olen aina halunnut tulla omillani toimeen ja olen tullutkin, vaikka muutaman kerran on ollut tosi tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Häpeäisin jos olisin vielä nelikymppisenä ottanut rahaa vanhemmiltani.

Ja jos lapseni olisi siinä iässä vielä käsi ojossa, olisin pettynyt itseeni kasvattajana. Selkeästi tullut autetuksi liian pitkään.

Varmaan äiti ei antaisikaan, jos olisin käsi ojossa, mutta kun en ole, hän haluaa välillä auttaa/ilahduttaa. Osti mm. 5000 euron sängyn, kun täytin 40 v. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena ja taloudellisesti...no, sain toiselta korottoman lainan jonka maksoin takaisin. Annoin myös heille korottoman lainan jota en tule saamaan, kun heille tuli pientä takapakkia. Eli tällä hetkellä niin päin.

Vanhemmilta jää ehkä sata tuhatta yhteensä perintöä. Riittää peri perintövreon jälkeen juuri aja juuri kuittaaman lainan. Vanhemmat ei ole oikein kerryttäneet ja menojanon ollut.

Laina pitää ensin maksaa kuolinpesästä sinulle, sitten vasta jakaa loput perillisten kesken perintönä. 

Eivät yhtään. En saanut lapsena enkä nyt aikuisenakaan saa mitään lahjoja, edes vaikka kahtakymppiä. Kieltämättä herättää pientä katkeruutta. Poikaystäväni sukulaiset ja vanhemmat antavat kevyesti 300e joululahjaksi hänelle eli avustusta saa muutaman tonnin vuodessa, kun synttäreilläkin aina sama setti ja satunnaisia lahjakortteja sinne tänne. Nice.