Aikuiset palstailijat - ovatko vanhempanne auttaneet teitä taloudellisesti?

Kyllä joinakin kuukausina.

Maksavat mun vakuutukset. Sairastuin todella pahasti muutama vuosi sitten ja en ole työkykyinen. Hävettää ja ahdistaa, mutta olis pakko irtisanoa kaikki vakuutukset, jos ne mun pitäis maksaa. Joo on luuseriolo.

N35

En ole saanut mitään. 19-vuotiaasta olen tehnyt töitä ja säästänyt ja sijoittanut itse. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät yhtään. En saanut lapsena enkä nyt aikuisenakaan saa mitään lahjoja, edes vaikka kahtakymppiä. Kieltämättä herättää pientä katkeruutta. Poikaystäväni sukulaiset ja vanhemmat antavat kevyesti 300e joululahjaksi hänelle eli avustusta saa muutaman tonnin vuodessa, kun synttäreilläkin aina sama setti ja satunnaisia lahjakortteja sinne tänne. Nice.

Meillä miniät saa aina synttärilahjan ja jouluna 100e lahjakortin <3

Kyllä, lapsilisistä alkaen. Mikseivät olisi, mä olen ainoa lapsi joten kaikki jää kuitenkin mulle - järkevämpää saada silloin kun rahaa on tarvinnut ja jää perintöverotkin pienemmiksi.

19-23 ikävuoteni asuin isäni omistamassa asunnossa ja isäni maksoi vastikkeen.

Sitten kun olin muutanut muualle tuli hetkeksi huonompi työtilanne ja isäni maksoi yhden kuun vuokran kokonaan puolestani että pystyin tasapainottamaan omaa talouttani.

Nyt enemmän aikuisena olen auttanut isääni.

Auttoivat, kun olin eronnut. Apu tuli kyllä tosi tarpeeseen, ja olen kiitollinen siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeäisin jos olisin vielä nelikymppisenä ottanut rahaa vanhemmiltani.

Ja jos lapseni olisi siinä iässä vielä käsi ojossa, olisin pettynyt itseeni kasvattajana. Selkeästi tullut autetuksi liian pitkään.

Mä en häpeä, meillä kun sitä kutsutaan verosuunnitteluksi eli siirretään rahaa taskusta toiseen ilman lahja- tai perintöveroa. Samalla tavoin avustan omia aikuisia lapsia, ostan lastenlapsille vaatteita, tavaroita yms. Jos käydään yhdessä kaupassa niin maksan ruokaostokset jne. 

Kiitos omille vanhemmille avustamisesta ja sen opettamisesta ettei asiassa ole mitään hävettävää, toivottavasti seuraavat sukupolvet oppivat samat käytännön.

Nyt jo edesmennyt ukkini ajatteli myös näin. Jos joku oli käsi ojossa niin hän rahojensa kanssa. Antoi enemmän mitä kukaan olisi tarvinnut koska ajatteli että turha jättää perinnöksi eikä itse sitä kaikkea tarvinnut.

Olen saanut ja olen siitä kiitollinen, opiskeluaikana laskujani maksettiin ja sain käyttörahaa, myöhemmin oman lapseni harrastukset, vaunut, fillarit, soittimet ym. on maksettu. Myös useamman lomamatkan olen saanut ihan aikuisenakin ja ajokortin, lukiokirjoja ym. normaaleja juttuja nuorena. Auton ostoon sain 5000 käsirahan, mökin ostoon 10 000 käsirahan ja nyt viimeksi 10 000 remonttia varten. Lahjoina sekä minä että lapseni saadaan 200-400 euroa synttäreinä ja jouluna.

Tärkein juttu on se, että olen aina tiennyt, että tiukan paikan tullen vanhemmat auttavat. Se on tuonut turvallisuuden tunteen. Vanhempani ovat vuosikymmeniä olleet velattomia ja keskituloisia, ja etenkin eläkkeellä ollessa tileille on alkanut kertyä reilusti ylimääräistä.

Ei rahallisesti. He takasivat 1. asuntolainani mutta maksoimme sen itse. Sunnuntaidin kävimme heillä syömässä.

Sen sijaan elätimme 2. mieheni vanhempia yli 15v samalla kun yritimme selvitä omasta elämästä 4. lapsen ja asuntolainan kanssa! Eli ei todrllakaan ollut mitään tukea heistä.

Omia aikuisia lapsiamme tuemme lähinnä auttamalla remonteissa tai muutoissa ja hoitamalla lapsia. He käyvät meillä syömäsdä 1-4× kuukaudessa

Vierailija kirjoitti:

Tuo tonni oli siis kerran kuussa, tarkennukseksi.

Euroaikana? Valtavan paljon.

Olisivat auttaneet mutta ei vain rahaa juuri ollut. Joskus viisikymppisiä tai jopa satasia lähettivät postissa. Siis markka-aikaan. Ruokaa ja matkarahaa myös kun junalla tulin kylään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lapsilisistä alkaen. Mikseivät olisi, mä olen ainoa lapsi joten kaikki jää kuitenkin mulle - järkevämpää saada silloin kun rahaa on tarvinnut ja jää perintöverotkin pienemmiksi.

Järkevääkään se olisi. Olen myös ainoa lapsi, mutta mitään apua tai avustusta en ole saanut. Mottona heillä on että ihmisen pitää olla kuollessaan rikkaimmillaan. Köyhiä tai edes keskituloisia eläkeläisiä he eivät ole. Hyvä kuitenkin että on varaa ostaa palveluita, ilmainen piika kun minäkään en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen olen,  äiti makselee vielä mullekin ne viikonlopun ruokaostokset, jos yhdessä käydään ja kotiin kantaa milloin lapsen vaatteita milloin pyyheliinaa ja syntymäpäivillä tekee tilisiirtoja. Ihan olen köyhästä duunariperheestä. 

Kotoisin köyhästä duunariperheestä, mutta äiti maksaa suurin osaa arkielämästäsi??? Milloin äitisi rikastui? Isä on vielä köyhä?

Miten niin suurinta osaa? Jos käydään yhdessä ruokakaupassa muutaman kerran vuodessa, niin jää siitä minulle suurin osa. Ja olen muuten äitiä paljon vauraampi nykyisin.

Opiskeluaikana sain rahallista apua muutaman kerran. Esimerkkinä tilanne, kun sairastuin loppukeväästä vakavasti enkä voinut aloittaa vuokrafirman kanssa jo sovittua työtä.

Sain vuokrarahat yhdelle kuukaudelle ja puhelinlaskuni maksettiin. Opintolainan jämillä sain ostettua ruokaa. Onneksi löytyi uusi tilapäistyöpaikka nopeasti. Mutta takaisin ei tarvinnut saatua tukea maksaa, vaikka tarjouduin.

Yleisesti ottaen vanhempien asenne on se, että jokainen pärjätköön omillaan. Tyhmältä vain tuntuu, että he säilövät pankkitilillä puolen miljoonaa euroa. Ei heidän kanssaan ole voinut edes keskustella perintöverosuunnittelusta. Huudot ja haukkumiset olisin saanut.