Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita "vähävaraisia" jotka ei pidä itseään onnettomana?
21.10.2020 |
Tilastojen valossa meidän perhe on vähävarainen. Minä ja mies molemmat ollaan suht matalapalkkaisella alalla, meillä on 2 lasta. Asutaan kerrostalo kolmiossa, vuokralla tietenkin! Oikein klassinen tapaus siis, meistä voisi hyvin olla juttua iltalehdessä ja "parempi väki" voisi sääliä meitä ja ajatella, että onneksi meillä asiat paremmin täällä rivarineliössä isolla pihallamme.
Mutta. Itseni mielestä meillä on asiat todella hyvin. Harvoin, jos ollenkaan joudutaan katsomaan minkä hintaista ruokaa syödään.
Viihdytään paremmin kun hyvin tässä kerrostalo kolmiossa; lapsilla on nyt vielä yhteinen huone mutta kohta kun kasvavat niin varmaan saavat omat ja me kehitellään olohuoneeseen jonkinnäköinen pesä, ollaan ihan fine tämän kanssa. Naapurit on mukavia ja alue rauhallinen.
Autona meillä on ihan perus farmari, ja joo, se on ainut asia mikä meillä on osamaksulla.
Saadaan järjestettyä esim. kunnollinen joulu lapsille notkuvineen pöytineen ja tarpeeksi lahjoja.
Lapsille on kunnollisia ja ehjiä vaatteita, ei siis kulje ruoantähteisissä paidoissa ja polvista rikki olevissa housuissa.
Säästöjäkin löytyy, huimat 10k puskuri. Ei tarvitse siis ihan pelko persiissä olla jos pesukone hajoaa. :D
Silti sukulaiset esim. monesti tuntuvat säälivän ja tarjoavan jopa ruoka-apua meille koska "meillä on niin tiukkaa". Ei ole. Olen siis ammatiltani lähihoitaja ja monesti juuri uutisissa joku kollega avautuu kuinka rahat ei riitä mihinkään ja itse katson huuli pyöreänä. Tyydytäänkö me siis vähään vai onko teillä muilla kanssasisarilla ja veljillä minkälainen kokemus?
Kommentit (48)
Todennäköisesti teidän käteenjäävät rahat on aika samat, kuin asuntolainaa maksavan parempituloisen. Lähihoitajilla myös on välillä ihmeellinen kuva muiden paljon paremmista (netto)palkoista, vaikka ero ei suuri ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei tässä onnellisiakaan olla. Ehkä apaattinen tai tilanteen hyväksynyt olisi parempi ilmaisu sille miten tunnen itsestäni sisällä pääni. Yli 40-vuotiaana pienessä vuokra-asunnossa, ilman tuloja, ilman autoa, ilman mitään on kuitenkin sellainen elämä, jota en itselleni pahimmissakaan kuvitelmissani voinut edes ajatella. Voin mä tätä elää ja olen jo pitkään näin tehnytkin, mutta kun oletetaan se edes keskiarvoisen keski-ikäisen elämä niin kaukana siitä ollaan. Ja turhaahan se on väittää ettei rahalla olisi mitään tekemistä sen kanssa voiko unelmiaan toteuttaa tai edes elää sitä normaalia elämää. Tämä on se ikä, kun nautitaan työuran saavutuksista edes jollain tasolla, matkaillaan, tehdään kotia. Tämä ei ole enää se ikä, kun ostetaan kaupan punalapullisia tuotteita, kun vuoden suurin ostos on uusi satasen takki, matkat tehdään bussilla tai pyörällä ja ainut kerta kun käydään ulkona syömässä on se lähipitserian nurkkapöytä krapulaisten ja teinien vieressä.
Onnellinen en siis ole. Onneton olin ehkä joskus, mutta nyt en enää jaksa olla sitäkään.
Oisko kuitenkin yhteiskunnan oletuksella ja painostuksella osaa tuohon sun ahdistukseen? Kun nyt nelikymppisen kuuluu vain elää näin, omistusasunnot ja pihajuhlat ystäville, teneriffalle! Ja heti kun ei mene siihen muottiin, tulee epäonnistunut olo ja miettii että missä meni mönkään.
Haistata vtut muiden mielipiteille ja odotuksille ja pistä ylpeänä se vuoden ainoa satasen takki päälle. Sun elämä eikä kenenkään muuuuuuuun.
Ehkä vähän, mutta luultavasti vain vähän.
Kuten sanoin, tämä ei ole sitä elämää mitä haluan elää. Voinhan mä alkaa valehtelemaan itselleni, että nautin tästä vähävaraisuudesta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksien puutteista, mutta toisaalta en halua elää valheessa. Kyllä tämä mielipide onnellisuuden puutteesta on ihan mun oma ja tuskin se tästä miksikään muuttuu. Toki voisi olla, että olisin onneton myös rikkaana, mutta silloin ei ainakaan tarvitsisi joka päivä miettiä sitä miten saa rahan riittämään, joka jo sinällään aiheuttaa ahdistusta ja onnettomuutta.
Osa-aikatyö, viihtyisä kerrostaloyksiö ison suomalaisen kaupungin keskusta-alueella.
Melkein 30-vuotiaana pitäisi varmaan tuntea ahdistusta siitä, ettei ole uraputkea ja omistusasuntoa, mutta vuokralaisen elämässäkin on omat helpot puolensa. Tilastojen mukaan olen vähäosainen, mutta ne kulutkin ovat aika pienet. Ylimääräinen menee matkusteluun ja muut mieliteot on mallia kallis noutokahvi silloin tällöin tai kirpputorishoppailu.
Apua miten ihana huomata muitakin, jotka elävät onnellisina pienillä tuloilla/menoilla!
On niin paljon ihanaa mistä voi elämässä nauttia vaikkei tulot päätä huimaa!
Tilastollisesti kuulun pienituloisiin tai köyhiin. Jollain laskurilla sen laskin pari kuukautta sitten. On yksi lapsi ja olen yh. Nettona tulot 1800e. Pari tonnia on rahastossa tämän vuoden aikana säästettynä ja muutama kymppi hätävarakassassa. Velkoja ei ole paitsi pari osaria jotka voisin kyllä maksaa hetikin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin nämähän on tottumus ja näkemysasioita.
Ennen lapsia ja tuhlailevaa akkaa, painoin sinkkuna paljon överiä haalarihommissa, oli edullinen kaksio ja vanha edullinen ruoska autona.
Rahaa jäi hemmetisti yli tilipäivistä, ja sitähän oli mukava pistää haisemaan kaikennäköiseen vapaa-ajan touhuiluun.
Oli reissuja jätkien kanssa, oli iltoja nuorten neitojen kanssa viskin ja jazztupakin kera.
Laatuvaatteet, senkun haki kaupasta käteisellä, uudet viihdevehkeet kotiin ? Nooo problem !.
Sitten petti uuden muijan pillerit, ja tällä tiellä ollaan vieläkin, masentavaa persaukista kotoilua joka vtn viikko, kaikki vähäkin ylimääräinen menee lasten haalareihin tai muijan kenkiin yms.
Öykkyä ei enään tehdä, kun pitää hopihopi juosta töistä päiväkotiin hakemaan lapset.
Tulot tippui 41 k ----> 25k, ja elätettäviä tuli 3 lisää, elämä on aivan saatanan tylsää ja masentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti kuulun pienituloisiin tai köyhiin. Jollain laskurilla sen laskin pari kuukautta sitten. On yksi lapsi ja olen yh. Nettona tulot 1800e. Pari tonnia on rahastossa tämän vuoden aikana säästettynä ja muutama kymppi hätävarakassassa. Velkoja ei ole paitsi pari osaria jotka voisin kyllä maksaa hetikin pois.
Lisäys. Loukkaannuin hieman kyllä siitä laskurista. Se antoi sellaisen kuvan että elämämme on onnetonta kitumista. Ihan tyytyväisiä me ollaan kumpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sananl. 30:8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
N60 eläkkeellä, tulot 1200€.
Kun vuokra ja laskut maksettu, käteen jää 600€
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpahan kysymyksen asettelu tällaisena aikana, jolloin tehtaita suljetaan ja työttömyys lisääntyy.
Aloittaja ei ole vähävarainen. Miten edes viitsii väittää. 10 000 säästöt jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi aikuista, elämme nykyisin n 1800€/kk nettotuloilla yhteensä. Oma ok-talo eikä meiltä puutu mitään. Niin, autot ovat vanhoja mutta hyvässä kunnossa ja säästössä on yli 20 000. Laitoimme ylimääräiset rahat aina lainanmaksuun sen sijaan että olisimme käyneet useasti matkoilla, koen että elämme hyvin mukavaa elämää tulojen vähyydestä riippumatta. Tukia emme saa mistään, ei olla edes haettu.
Vaatteet uffista kirjoitti:
Niin nämähän on tottumus ja näkemysasioita.
Ennen lapsia ja tuhlailevaa akkaa, painoin sinkkuna paljon överiä haalarihommissa, oli edullinen kaksio ja vanha edullinen ruoska autona.
Rahaa jäi hemmetisti yli tilipäivistä, ja sitähän oli mukava pistää haisemaan kaikennäköiseen vapaa-ajan touhuiluun.Oli reissuja jätkien kanssa, oli iltoja nuorten neitojen kanssa viskin ja jazztupakin kera.
Laatuvaatteet, senkun haki kaupasta käteisellä, uudet viihdevehkeet kotiin ? Nooo problem !.Sitten petti uuden muijan pillerit, ja tällä tiellä ollaan vieläkin, masentavaa persaukista kotoilua joka vtn viikko, kaikki vähäkin ylimääräinen menee lasten haalareihin tai muijan kenkiin yms.
Öykkyä ei enään tehdä, kun pitää hopihopi juosta töistä päiväkotiin hakemaan lapset.
Tulot tippui 41 k ----> 25k, ja elätettäviä tuli 3 lisää, elämä on aivan saatanan tylsää ja masentavaa.
Olisit itse huolehtinut ehkäisystä. Turha marista kun elätettäviä on vielä tullut lisääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole vähävarainen. Miten edes viitsii väittää. 10 000 säästöt jne.
No vähän samaa mietin. Ap vaikuttaa oikein sympaattiselta ihmiseltä ja on todellakin viisautta sopeuttaa menonsa tuloihin. Mutta säästöt, jouluna notkuvat pöydät ja mitä siinä nyt lueteltiin eivät ole vähävaraisuutta. Vähävaraisuutta on, että näitä ei ole, vaikka miten sopeuttaisi menonsa. Kahden melko matalapalkkaisen perheessä nettotulot voivat olla yhtä suuret kuin sellaisessa perheessä, missä on yksi hyvätuloinen ja toinen työtön, pätkätyöläinen tms. Mutta se on tosiaan ihan asiaa, että ei lähde havittelemaan sellaisia hankintoja, joihin ei ole varaa, oli niitä muilla tai ei. Aika monella "hyvin toimeentulevalla" on hemmetisti velkaa ja opiskelut ovat vieneet monta vuotta pidempään kuin vaikka juuri lähihoitajalla. Päälle päin ei aina tiedä, kuka on varakas ja kuka ei.
Olen myös lähihoitaja ja kaiken lisäksi vielä yksinhuoltaja! Käteen jää kuukausittain noin 1700 euroa. Monen mielestä oikein köyhyyden ja kurjuuden huipentuma.
En kuitenkaan itse koe itseäni köyhäksi tai kurjaksi. Meillä on tosi kiva pieni rivarikolmio vuokralla mukavasta taloyhtiöstä. Autoa ei ole, mutta pyörillä ja julkisilla on pärjätty mainiosti. Sekä mulla että lapsella on useampia harrastuksia. Meillä on koira. Syömme hyvää kotiruokaa, ruoassa en erityisesti säästele tai juokse tarjouksien perässä. Siistit ja ehjät, ihan tavalliset vaatteet on molemmilla. Lomalla päästään huvipuistoon ja ulkomaillakin on käyty muutaman kerran. Joulut ja synttärit vietetään viimeisen päälle lahjoineen ja herkkuineen, on pidetty myös hoplopsynttäreitä tai matkustettu junalla mummolaan jouluksi. Pahanpäivän varalle on muutama tuhat niin, ettei paniikkia tule, jos koira pitää viedä eläinlääkäriin tai polkupyörä varastetaan.
Mun mielestä meidän elämä on ihan tavallista ja hyvää. Koen itse, että pystyn ostamaan itselleni ja lapselleni kaiken tarpeellisen.
Mä olen onnellinen, vaikka vähävaraisia ollaankin.
Mies pienellä palkalla(käteen jää n. 1500e) ja itse olen työtön/opiskelija.
Meillä on ihan ok kiva vuokra-asunto, auto on velaton, ruokaa on aina, voidaan käydä paremmissa ravintoloissa syömässä silloin tällöin jne.
En koe puutetta mistään, mutta ilmeisesti monen muun varakkaan mielestä kärsitään 😂
En oikein tiedä mitä pitäisi olla enemmän. Emme kumpikaan haaveile esimerkiksi matkustelusta.
Kun oltiin todella pienituloisia, itselle se tuntui normaalilta olotilalta ja sain tyydytystä siitä, miten sain rahat riittämään elämällä säästäväisesti. Miehelle se kuitenkin oli elämistä 'kuristavassa köyhyydessä', mikä heijastui koko parisuhteeseen ja perhe-elämään. En tiedä, mistä tuo ero johtuu. Itseäni jopa ahdistaa nykyisin se, että rahaa näin keskituloisena on sen verran 'liikaa', että rahaliikenne ja ostokset eivät enää ole samalla lailla hallinnassa. Ja todella ärsyttää ainainen valitus 'keskiluokan kurjistamisesta'.
Sama juttu, vähään tyytyvä ja onnellinen pienituloinen täälläkin. Asun miehen kanssa kivassa ja kauniissa vuokrayksiössä, harrastetaan kuntosalia ja lenkkeilyä. Amazon Prime suoratoistona, vaatteet, kosmetiikka, elektroniikka, huonekalut jne ostetaan yleensä netistä hyvistä tarjouksista. Ollaan niiden suhteen hintatietoisia mutta ei pihejä ja ostetaan laatutuotteita harvoin, krääsää ei koskaan.
Kokkaillaan itse perusruokaa kauden raaka-aineista ja pakkanen on kovassa käytössä. Ruoka on yksinkertaista mutta hyvää, esim linssi-tomaattikeitto ja pannukakkua. Alkoholia emme käytä kun se ei sovi urheilulliseen elämäntapaamme. Toisinaan (=ennen koronaa)käydään ulkona syömässä, esim 10€ viikoilla, leffaliput Hulluilta päiviltä sarjalippuina, lennot ja matkustelu sesongin ulkopuolella edullisesti jne. En koe, että jäämme mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, vähään tyytyvä ja onnellinen pienituloinen täälläkin. Asun miehen kanssa kivassa ja kauniissa vuokrayksiössä, harrastetaan kuntosalia ja lenkkeilyä. Amazon Prime suoratoistona, vaatteet, kosmetiikka, elektroniikka, huonekalut jne ostetaan yleensä netistä hyvistä tarjouksista. Ollaan niiden suhteen hintatietoisia mutta ei pihejä ja ostetaan laatutuotteita harvoin, krääsää ei koskaan.
Kokkaillaan itse perusruokaa kauden raaka-aineista ja pakkanen on kovassa käytössä. Ruoka on yksinkertaista mutta hyvää, esim linssi-tomaattikeitto ja pannukakkua. Alkoholia emme käytä kun se ei sovi urheilulliseen elämäntapaamme. Toisinaan (=ennen koronaa)käydään ulkona syömässä, esim 10€ viikoilla, leffaliput Hulluilta päiviltä sarjalippuina, lennot ja matkustelu sesongin ulkopuolella edullisesti jne. En koe, että jäämme mistään paitsi.
Kai kun ette ole millään mittarilla vähävaraisia vaan keskiluokkaa.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen taas ihan paniikissa jos tilillä on joskus alle 3000e :,D hassua.