Onko täällä muita "vähävaraisia" jotka ei pidä itseään onnettomana?
Tilastojen valossa meidän perhe on vähävarainen. Minä ja mies molemmat ollaan suht matalapalkkaisella alalla, meillä on 2 lasta. Asutaan kerrostalo kolmiossa, vuokralla tietenkin! Oikein klassinen tapaus siis, meistä voisi hyvin olla juttua iltalehdessä ja "parempi väki" voisi sääliä meitä ja ajatella, että onneksi meillä asiat paremmin täällä rivarineliössä isolla pihallamme.
Mutta. Itseni mielestä meillä on asiat todella hyvin. Harvoin, jos ollenkaan joudutaan katsomaan minkä hintaista ruokaa syödään.
Viihdytään paremmin kun hyvin tässä kerrostalo kolmiossa; lapsilla on nyt vielä yhteinen huone mutta kohta kun kasvavat niin varmaan saavat omat ja me kehitellään olohuoneeseen jonkinnäköinen pesä, ollaan ihan fine tämän kanssa. Naapurit on mukavia ja alue rauhallinen.
Autona meillä on ihan perus farmari, ja joo, se on ainut asia mikä meillä on osamaksulla.
Saadaan järjestettyä esim. kunnollinen joulu lapsille notkuvineen pöytineen ja tarpeeksi lahjoja.
Lapsille on kunnollisia ja ehjiä vaatteita, ei siis kulje ruoantähteisissä paidoissa ja polvista rikki olevissa housuissa.
Säästöjäkin löytyy, huimat 10k puskuri. Ei tarvitse siis ihan pelko persiissä olla jos pesukone hajoaa. :D
Silti sukulaiset esim. monesti tuntuvat säälivän ja tarjoavan jopa ruoka-apua meille koska "meillä on niin tiukkaa". Ei ole. Olen siis ammatiltani lähihoitaja ja monesti juuri uutisissa joku kollega avautuu kuinka rahat ei riitä mihinkään ja itse katson huuli pyöreänä. Tyydytäänkö me siis vähään vai onko teillä muilla kanssasisarilla ja veljillä minkälainen kokemus?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole vähävarainen. Miten edes viitsii väittää. 10 000 säästöt jne.
"Paperilla" me kyllä mielestäni olemme.
2 aikuista (vanhemmat) ja 2 lasta alle 14 v 2489e/kk on raja nopean googlauksen tuloksena, meillä taitaa juuri kuukauden tulot osua tuohon, ehkä satasella heittää suuntaan tai toiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei ole vähävarainen. Miten edes viitsii väittää. 10 000 säästöt jne.
"Paperilla" me kyllä mielestäni olemme.
2 aikuista (vanhemmat) ja 2 lasta alle 14 v 2489e/kk on raja nopean googlauksen tuloksena, meillä taitaa juuri kuukauden tulot osua tuohon, ehkä satasella heittää suuntaan tai toiseen.
Ap
Jos olette molemmat töissä, niin ei teidän tulonne noin pienet voi olla. Lisänä vielä lapsilisät!
Vierailija kirjoitti:
No, ei tässä onnellisiakaan olla. Ehkä apaattinen tai tilanteen hyväksynyt olisi parempi ilmaisu sille miten tunnen itsestäni sisällä pääni. Yli 40-vuotiaana pienessä vuokra-asunnossa, ilman tuloja, ilman autoa, ilman mitään on kuitenkin sellainen elämä, jota en itselleni pahimmissakaan kuvitelmissani voinut edes ajatella. Voin mä tätä elää ja olen jo pitkään näin tehnytkin, mutta kun oletetaan se edes keskiarvoisen keski-ikäisen elämä niin kaukana siitä ollaan. Ja turhaahan se on väittää ettei rahalla olisi mitään tekemistä sen kanssa voiko unelmiaan toteuttaa tai edes elää sitä normaalia elämää. Tämä on se ikä, kun nautitaan työuran saavutuksista edes jollain tasolla, matkaillaan, tehdään kotia. Tämä ei ole enää se ikä, kun ostetaan kaupan punalapullisia tuotteita, kun vuoden suurin ostos on uusi satasen takki, matkat tehdään bussilla tai pyörällä ja ainut kerta kun käydään ulkona syömässä on se lähipitserian nurkkapöytä krapulaisten ja teinien vieressä.
Onnellinen en siis ole. Onneton olin ehkä joskus, mutta nyt en enää jaksa olla sitäkään.
Täysin sama tilanne.
Hep!
Asun mukavasti ison kaupungin keskustan tuntumassa kerrostalossa, jossa on keskuslämmitys, nopea internetyhteys, sähköt toimii myrskylläkin, juomakelpoista vettä tulee hanasta, lämmintä vettä tulee niin paljon kuin tarvitsee ja suihkutilassa on vieläpä lattialämmitys.
Aamuisin voin nukkua juuri niin pitkään kuin haluan ja nousta kun siltä tuntuu. Voin keittää toiselta puolelta maapalloa lennätettyä, herkullista kahvia ja lukea uutiset monesta eri lähteestä kahvikupposta siemaillessani. Uutiset päivittyvät käytännössä reaaliajassa ja voin vaikka katsoa halutessani videokuvaa livenä Vanuatulta, jos niin haluan. Samalla voin kuunnella vaikka klassista, mongolialaista kurkkulaulua tai saksankielistä jazzkanavaa.
Sen jälkeen voin valmistaa vaikkapa herkullista brunssia. Ehkä muutama kiiwihedelmä oseaniasta ryydittää mukavasti munakokkelia ja pekonia sekä patonkia jälkiruokana.
Sen jälkeen voin lukea käytännössä kaiken maailman tiedon ja oppia joka päivä uutta. Niin internetissä (gradut, väikkärit) kuin vaikkapa marssimalla läheiseen kirjastoon. Voin myös marssia isoon kauppakeskukseen ja ostaa mitä nyt satun tarvitsemaankaan.
Sitten on mahdollista mennä nauttimaan elävästä musiikista, tänään olisi tarjolla ainakin klassista ilmaiseksi alle kilometrin päässä. Voin myös itse mennä soittamaan ja harjoittelemaan omaa instrumenttiani. Yksin tai bändin kesken.
Kaikki tämä, eikä pelkoa siitä että joku pudottaa tynnyripommin päähän helikopterista tai että joku jengi sieppaa minut kävelyllä ollessani.
Voin siis elää huomattavasti paremmin ja nauttia elämästä paljon monipuolisemmin, kuin edes kuninkaat keskiajalla. Ymmärrän olevani äärettömän etuoikeutettu, ja kunnioitan sitä nauttimalla elämästäni täysin rinnoin. Mitä vapautta!
Niin, ja elän siis Kelan toimeentulotuella. Se on ihan tarpeeksi ja siitä jää vielä hyvin säästöönkin, kun valmistaa itse ruokansa, eikä käy koko ajan ulkona syömässä tai juomassa.
Eihän tällä palstalla vähävaraiset kirjoittele.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yliopisto-opiskelija, mies työtön ja onnellinen olen. Rahat ei ole kertaakaan loppuneet kesken, käydään ulkona syömässä usein ja on varaa harrastaa. Säästetään tällä hetkellä koiraan. Mies hakee töitä, mutta ihan vain sen vuoksi että saisi sisältöä ja sosiaalisia suhteita elämään. Rahallisesti pärjättäisiin näinkin.
Tässä tukiyhteiskunnassa ihmisille joskus jää hämärän peittoon se miksi työtä haetaan.
Tienaan kaikkiaan palkka ja tuet n 2000 eur/kk, on kaksi lasta ja puolet menee vuokraan. Mut oon tosi onnellinen, vuokralla oon siksi kun koti on niin ihana, joka kuukausi menee säästöön parisataa ja niiltä ajoilta kun oli kaksi jakamassa kuluja on 15000 eur säästössä.
Aina säästyy väkisinkin vaikken koe luopuneeni mistään olennaisesta, en pysty ymmärtämään mihin ihmisten rahat yleensä kuluu. Tai no, vissiin autoihin, matkusteluun ja lemmikkeihin?
Miten niin? Tulojemme perusteella kuulumme alimpaan 10 prosenttiin ja olemme suomalaisen köyhyysrajan alapuolella. Yksi syy, miten säästämme rahaa on edullinen vuokayksiö, joskin kivalla alueella. Emme kuitenkaan koe tarpeeksi hakea isompaa asuntoa ja asumistukea, kaupungin asunnoista puhumattakaan. Toimeentulotukea emme saa, koska pienistä tuloista säästämme ja sijoitamme.