Jos yliopisto-opiskeluun tarvitaan vain istumalihaksia

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 15:50"]

Itse olen matikan ja tkt:n opiskellut. Kyllä syventävät olivat jo tosi hankalia. Eli ei pelkällä lukemisella selvinnyt.

Sen sijaan jotkut sivuaineet, joissa luettiin vain tyyliin kirjoja olivat naurettavan helppoja. Niistä pääsi läpi kun vain viitsi lukea.

[/quote]

Samoin olen FM ja pääaineenani oli tietojenkäsittelytiede ja matematiikkaa olen opiskellut aineopintojen verran. Samaa mieltä olen, että monet kursseista olivat sellaisia, että joutui töitäkin tekemään. Toisaalta olin hyvin motivoitunut, vaikka teinkin opintoni työn ohella, sillä halusin vaihtaa alaa.

Kasvatustiedettä ja psykologiaa olen myös opiskellut. Helpommalla ne kurssit sai suoritettua.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 15:52"]

paljon aikaa ja mielenkiintoa että noista selviää.

[/quote]

Eli niitä istumalihaksia :)

Tietysti on tarkoituskin, että yliopistoon päätyvät vain keskimääräistä lahjakkaammat ihmiset. Seiskan oppilaille on muita vaihtoehtoja.

Uskon että jos joku aihe ihmistä kiinnostaa, ja viitsii keskittyä siihen, niin oppii, aika harva on sellainen asia mihin aivojen kapasiteetti vaan riitä. Toki toisille ihmisille oppiminen on yleensäkin helpompaa kuin toisille. Mutta jos ei kiinnosta opiskella, vaan yrittää väkisin lukea hauki on kala, niin eihän sitä mitään voi oppia. 

Yliopistoissa on pääsääntöisesti kahdenlaisia opiskelijoita: älykkäitä ja "sisukkaita". Viimeksi mainitut ovat asiasta kiinnostuneita, valmiita tekemään töitä ja pänttäämään vaikka yötä päivää ja opettelemaan ulkoa. Sillä metodilla voi myös menestyä opinnoissa.

Olen tavannut keskivertoälykkäitä yo-opiskelijoita, jotka ovat kuitenkin lukeneet tohtoriksi asti. Samoin olen tavannut "älykköjä", jotka eivät ole saaneet edes kandin tutkielmaa valmiiksi. Istumalihakset = pänttääminen.

Olen käynyt nuo opinnot, olen siis tietojenkäsittelytieteen maisteri. Menin opiskelemaan lukion lyhyen matiikan pohjalta, ja en pitänyt itseäni edes mitenkään matemaattisesti lahjakkaana, päinvastoin. 

SILTI ne opinnot oli loppujen lopuksi ihan helppoja. Matematiikka on poikkeuksellisen yksinkertainen aine, joka tosiaan tarvii vain vähän sisua opetella ne säännöt ja perusasiat. Eli niitä istumalihaksia. Sen jälkeen niitä voi vain soveltaa eikä tarvitse -ainakaan missään peruskursseilla- juurikaan järkeä. Paljohnhan meitä TKO:lla oli jotka oltiin suorastaan matematiikkakammoisia, ja kaikki tietämäni suorittivat silti matematiikankin onnistuneesti.

Näyttää kamalalta tuo matematiikka. Tuo fonttikin huutaa, että nää ei oo mitään helppoja tehtäviä!

Aika pirun helppoja esimerkkejä annoit. Eihän noita läksyjäkään nyt kylmiltään tehdä vaan kyllä siinä on aina luennoilla ja harjoituksissa käyty nuo asiat läpi. Todellakin, matematiikka ei ole niin vaikeaa - edes yliopistossa - kuin helposti kuvitellaan. Eli jaksat vaan opiskella ja lukea läksysi ja teorian, niin kyllä nuo tehtävätkin onnistuu. Tuossa linkittämässäsi tehtävässä hämää ehkä eniten nuo kaikki oudot sanat ja muut (euklideen algoritmi, syk...) kun luet sieltä kirjasta tai luentomuistiinpanoista, että mitä ne tarkoittavat ja katsot vaikka pari esimerkkiä läpi niin kyllä ne tehtävätkin siitä sitten sujuu.  

En jaksa edes avata linkkiä kun en siitä kuitenkaan mitään ymmärtäisi, mutta olen sitä mieltä, että ei-matemaattistenkin alojen opiskelu yliopistotasolla edellyttää vähintään normaalilla tasolla olevaa matemaattis-loogista ja kielellistä älykkyyttä (erityislahjakkuudesta on aina hyötyä) ja kognitiivisia kykyjä. Muuten on vaikeaa, vaikka kuinka yrittäisi.

Mulla on pitkästä matematiikasta L, mutta silti pääsin noista yliopiston matematiikan kursseita läpi rimaa hipoen. Osin piti ulkoa opetella asioita ja toistaa niitä sitten tenttivastauksiin, että sai edes jotain pisteitä, kun en ymmärtänyt asiasta hölkkäsen pöllöystä

Itse olen matikan ja tkt:n opiskellut. Kyllä syventävät olivat jo tosi hankalia. Eli ei pelkällä lukemisella selvinnyt.

Sen sijaan jotkut sivuaineet, joissa luettiin vain tyyliin kirjoja olivat naurettavan helppoja. Niistä pääsi läpi kun vain viitsi lukea.

Osa noista esimerkkitehtävistä on sellaisia mitkä on tullut jo lukion pitkässä matikassa. Olen sitä mieltä että täytyy olla joko matemaattista lahjakkuutta tai paljon aikaa ja mielenkiintoa että noista selviää.

Tarinoita yliopisto-opintojen helppoudesta taitavat kertoa enimmäkseen ne, joille peruskoulukin oli jo aika vaikeata.

Osa mun opiskelukavereista ei koskaan valmistunut juurikin siksi, etteivät päässeet matematiikan kursseita läpi. Se ei kuitenkaan estänyt heitä työllistymästä IT-alalle

7 jatkaa.. Nuo algebran tehtävät jotka annoit niin vaikuttavat vielä koko opiskeluaikaan nähden helpohkoilta. En niitä nyt tältä istumalta ratkaisisi mutta jos kaivaisin lähes 10 vuoden takaiset muistiinpanot esille niin eiköhän niistä "läpi pääsisi" :-)

Näin matematiikan pääaineopiskelijana on pakko sanoa että sivuainematikan ja pääainematikan välillä on suuri ero. Sivuainematikka on käytännössä tuunattua lukiomatikkaa, vähän uusia käsitteitä ja lisää ulottuvuuksia jne. Pääainematematiikassa taas pääpaino on asioiden syvällisessä ymmärtämisessä ja hallitsemisessa. Kaikki asiat todistetaan ja läksytkin on pelkkää todistamista ja osoittamista. Siinä ei pitkän matikan L paljoa auta, paitsi jos on saanut L:n siksi että on matemaattinen ja panostaa ymmärtämiseen. Ensimmäisen vuoden aikana ehkä puolet opiskelioista lopettaa. Sivuaineessa taas lähinnä integroidaan ja lasketaan, todistukset tehdään käsiä heiluttelemalla. Jos haluaa helpon opiskelualan ei kannata valita matematiikkaa. Itselläni on pääaine matematiikka ja sivuaine tkt, molempien demot vievät aikaa todella paljon. Todistuksen äärellä on pakko istua niin kauan kuin ymmärtämiseen menee, ja koodia on viilattava niin kauan että se toimii. Jos kuulostaa liian työläältä menkää johonkin sosiaali/sukupuolentutkijaksi tms.