Mitä kipulääkkeitä olette käyttäneet uudelleensynnyttäjät?
Itselläni on vielä aikaa h-hetkeen, mutta juttelin eilen yhden kätilön kanssa ja synnytysasiat alkoivat kummasti pyöriä mielessä. Hän kun kertoi että eräs lääke aikoinaan jopa edisti istukan sisäänjääntiä.
Itelläni oli epiduraali ensimmäisessä ja onnistui hyvin. Kivut olivat superluokkaa. Toisessa sain paraservikaalin en tuntenut vaikutusta laitettiin aika myöhään. Laitto sattui kauheasti.
Kolmannessa sain spinaalin selkään. Se oli melko hyvä. Kaikissa synnytyksissä ponnistusvaihe on mulla ollu nopea ja helppo.
Nyt mietityttää tämä neljäs et olisko se spinaali. Kätilötuttu sanoi et se on aika uus juttu ja saattaa aiheuttaa vaikeuksia ponnisutkseen, mut viimeks meni kyl kaikki hyvin.
Kertokaa muut ja jos löytyy kätilöitä ym kiva olis kuulla asiantuntijoiden mielipide!
Kommentit (7)
ekassa kokeiltiin ilokaasua ja petidiini myös, mutta nuo kaksi vetivät nupin niin sekaisin, että en muista synnytyksen kuin pätkittäin.
epiduraalia aion pyytää tälle kolmannellekin, jos en luomuna pärjää.
Mä sain ekalla kerralla epiduraalin, ja se auttoi välittömästi ja täydellisesti. Toisella kerralla sain paraservikaalin, vaikka pyysin epiduraalia. Paraservikaalin kanssa supistusten kipu tuntui ja ponnistaminen oli karmeeta. Onneksi homma ei kestänyt mulla kauaa ja kai siitä puudutteesta jotain apua oli, en tiedä.
Nyt kolmannella kierroksella en ole miettinyt koko asiaa, sillä luotan, etteivät sen kummemmin kätilöt kuin lääkäritkään Satakunnan keskussairalassa edelleenkään välitä synnyttävistä äideistä, vaan tekevät mitä itse tykkäävät (ei tämä mielikuva liity pelkästään puudutusaineen valintaan). Sitäpaitsi mulla on sellainen aavistus, että kolmas tulee vähintäänkin yhtä suitsait kuin kaksi edellistäkin, joten siinä tilanteessa tehdään tasan se mitä ehditään.
Eiköhän sieltä hengissä kuitenkin selvitä ja mukaan kotiin lähtee täydellinen vauva :-)
Mutta ensimmäinen synnytykseni päättyi pitkään ponnistusvaiheeseen sekä lopulta imukuppiin, kun epiduraali vei mennessään ponnistuksentarpeen, vaua oli flegmaattinen saadun petidiinin takia.
Toisella kerralla päätin, että en ota mitään, sillä haluat tuntea ponnistamisentarpeen ettei tarvitse uudelleen kokea imukuppia (karmea kokemus). Supistukset pärjäsin, kun keskityin rentoutumaan, makasin mahallani säkkituolin päällä ja rutistin sitä hullunlailla. Poika oli iso, joten ponnistamisentarvetta tarvittiin..
Kolmannella toteutin saman asennon sekä toivoin ettei kalvoja puhkaista ennen ponnistusvaihetta (siitä alkaa mielestäni se sietämätön kipu), hengittelin ilokaasua puolella annoksella, ei tullut paha olo ja auttoin rentoutumaan, kalvot puhkaistiin, kun 10 cm auki ja vauva syntyi yhdellä ponnistuksella, aivan ihana synnytys! Tosin lapsivesi vauvanpäähän yhdistettynä aiheuttti melkoisen paineen takapuoleen juuri ennen ponnistusvaihetta.
Istukka syntyi heti kahdessa ekassa synnytyksessäni, mutta tässä viimeisessä sitä vedeltiin ulos 1 h, joka olikin synnytyksen kivuliain vaihe.. Vauva rinnalla ja kauheat tuskat, kun vatsaa paineltiin ja jälkisupistukset jylläsivät täysillä..
Tokassa annettiin ensin pcp, joka ei auttanut yhtään. Sitten sain spinaalin joka toimi tosi hyvin. Ponnistuksessa ei ollut mitään vaikeuksia. Aivan loistava puudute mulle tossa tilanteessa.
Ekassa sain petidiiniä, mutta aloin siitä oksentamaan. Toinen meni luomuna ja samoin kolmas. En ole ikinä etukäteen miettinyt tota kivunlievitystä, olen ajatellut että otan sitten tilanteen mukaan jotain. Minulla on aika korkea kipukynnys ja siksi varmaan olen pärjännyt hyvin ilman mitään. Ja ponnistukset ovat olleet nopeita ja helppoja koska kaikki tunto on tallella. Vauvani ovat olleet reilun kokoisia, mutta hyvin ovat ulos tiensä löytäneet.
Jos vielä neljännen kerran menen, niin otan jotain jos tarvitsen.
Ensimmäisessä sain epiduraalin olin todella tyytyväinen. Ei vaikuttanut ponnistamiseen, mutta vei kivut kokonaan.
Toisessa pyysin epiduraalia myös, mutta kätilö ehdotti petidiiniä. Sain sen ja ilokaasua ja olin oikein tyytyväinen. Kivut olivat minimaaliset (kertonee jotain, että kun vauva syntyi, sanoin, etteihän se nyt noin helposti voinut syntyä ja jos tää näin helppoa on, voin synnyttää vaikka joka päivä). Myöhemmin kuulin siitä paljon negatiivistä, mutta itselläni ajoitus ainakin osui oikeaan ja kaikki meni hyvin.
Kolmas synnytys eteni lähes täysin kivuttomasti kahdeksaan senttiin ja sen jälkeen välillä ' muodon vuoksi' käytin ilokaasua. EN oikeastaan olisi sitäkään tarvinnut, mutta oli sellainen tyhmä tunne, että en kai minä ilman mitään synnytä:) No supistukset loppuivat, kun paikat olivat auki ja tunnin odottelun jälkeen ponnistin ilman supistuksia. Se oli kauheaa. En tiedä mistä johtui ja ei kai tähän keskusteluun kuulukaan, mutta tulipahan kerrottua.
Neljäs synnytys on ihan pika puoliin edessä, enkä ole oikeastaan muuten miettinyt, kuin tuota ilokaasua. Ja suihkussa olen ollut aina aluksi. Mutta olen sitä mieltä, ettei sitä kauheasti voi ja kannata etukäteen suunnitella/murehtia, kun ei itse voi kuitenkaan vaikuttaa siihen millaiset kivut on... kipujen mukaan pyytää sitten kipulääkettä. Tai vaatii. Tai jos ei itse jaksa, niin mies vaatii;)
että spinaalilla voi varsin hyvin ponnistaa, jos on aikaisemminkin synnyttänyt ja osannut ponnistaa lapsen ulos. Siis jos ponnistustekniikka on hallussa.